Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
hei te, joiden lapsella on erityisvaikeuksia ihmissuhteissa ym
26.01.2010 |
Meillä on kaksi poikaa. Vanhemmalla on ongelmia toisten ihmisten tunteiden ymmärtämisessä. On myös joskus varsin lyhytpinnainen ja jankuttava. Hänellä ilmeisesti on Asperger-piirteitä, mutta niin lievästi, että varsinaiseen diagnoosiin se ei riitä. Hän ei ole raskashoitoinen. On melko rauhallinen ja kiltti (ei tosin aina), syö ja nukkuu kiltisti. Ei riko tavaroita, eikä ikinä satuta muita ihmisiä, vaikka ovet voivat paukkua suuttuessa. Sosiaalisissa tilanteissa saattaa lukiutua ja jurottaa.
Nuorempi on avoin ja suloinen lapsi, joka huomaa toisten itkut ym. Antaa pusuja, tulee halaamaan. On vähän vähemän "kiltti ja helppohoitoinen" kuin esikoinen, mutta niin syötävän suloinen, että antaa voimia kestää myös sen uhman.
Ikäeroa on 4,5 vuotta, ja esikoinen on saanut paljon hellintää osakseen myös pinemmän syntymän jälkeen (isovanhemmat järjestäneet esikoiselle ison pojan hauskuuksia, ja välillä taas pienempi mennyt yksin mummollaan kotoa melskaamasta, niin että esikoinen saanut vanhempien huomion)
Ongelmani on, että vaikka tietoisesti teen kaikkeni, jotta esikoinen tuntisi itsensä rakastetuksi ja hyväksytyksi, niin en vaan tunne hänestä samanlaista suunnatonta iloa kuin kuopuksesta. Tekee pahaa, kun omassa lapsessa ei näe juuri mitään empatiakykyä, eikä kuule ikinä, että "äiti mä tykkään susta" tms.
Miten te muut, joilla on samanlaista ongelmaa, olette asian ratkaisseet?
Kommentit (3)
Meillä kolme lasta joista toisella pojalla ja ainoalla tytöllä on asperger-piirteitä. Ovat molemmat sosiaalisesti erilaisia kuin ikätoverinsa minkä vuoksi heillä on ollut vaikea saada kavereita ja löytää paikka ryhmässä. Keskimmäinen on "normaali" ja häntä on helpompi rakastaa vaikka yhtä rakkaita kaikki ovatkin. Nämä sosiaalisesti kömpelöt lapset ovat tulisieluisia, huolimattomia, juroja, herkästi loukkaantuvia jne että koko ajan pitää käsitellä silkkihansikkain. Vanhempi poika on jo koulussa eikä ole sanottavammin onnistunut saamaan sieltäkään kavereita. Selviää päivän aikana ja välitunneilla on seuraa mutta illat on yksin. Nuorimmainen tyttö riitaantuu helposti päikyssä muiden lasten kanssa ja kokeilee muutenkin meidän vanhempien hermoja kolttosilla ja raivonpuuskilla. Keskimmäinen on eskarilainen poika ja hänen elämää seuratessa olemme saaneet nähdä miten helpolla voi vanhemmat päästä. Hän tottelee enimmäkseen heti, on iloinen, joustava jne. Kahdelle muulle kavereita ei löydy vaikka me vanhemmat kuinka olemme yrittäneet auttaa ja tukea, kaikki viritelmät kuivuvat kasaan lasten erilaisuuden vuoksi. Keskimmäinen löytää itse kaverinsa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihanaa kuulla edes, että en ole tunteitteni kanssa yksin. Minusta tuntuu jopa, että meillä isä ja isovanhemmat ovat jotenkin "parempia" rakastamaan myös tätä jurompaa lasta, jostain syystä äidin sydän kipuilee pahemmin - ehkä äiti myös uupuneempi käytännön vastuusta ym
Alue: Aihe vapaa
tarkoitan siis kysyä, miten olette sopeutuneet asiaan, siis siihen että oman (muuten täysin "kunnollisen") lapsen empatiakyvyttömyys ym tuntuu tosi pahalta
T:ap