Lue keskustelun säännöt.
"Tytöt 18" ohjelma ei ihmetytä minua. Oma 16v tyttäreni stressaa hirveästi sitä kun kohta pitää olla aikuinen, maksaa omat laskut ja etsiä töitä
23.02.2022 |
Opiskelujenkin kanssa niin ja näin, kun mikään ala ei kiinnosta.
Sanoin että ei huoli, ei me häntä ulos heitetä heti, kun täyttää 18. Järjestelkööt ensin elämänsä.
Kommentit (25)
Viime päivinä on ollut juttua curlingvanhemmuuden haitoista aika paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi 16-vuotiaan pitäisi sellaisesta huolehtia? Hänellähän on lukio tai amis vähintään aikaa olla kotona. Kolmessa vuodessa ihminen kasvaa henkisesti paljon.
Mun pojalla on ollut aina selvät sävelet ja hän on hakeutunut opiskeluihin ja töihin ihan mielensä mukaan, ei ole antanut vanhempien määräillä. Ja onneksi alalle jolla töitä riittää. Mutta kotona se kyllä asuisi ilmaiseksi joten on pitänyt patistella kustantamaan kulujaan.
Osa nuorista odottaa itsenäistymistä ja osa taas pelkää kun pitää ekan kerran elämässä olla vastuussa jostain. Jälkimmäisen vanhemmat voisi katsoa peiliin
Vierailija kirjoitti:
Osa nuorista odottaa itsenäistymistä ja osa taas pelkää kun pitää ekan kerran elämässä olla vastuussa jostain. Jälkimmäisen vanhemmat voisi katsoa peiliin
Höpö höpö. Kyse on temperamentista. Kannattaisia lukea vähän eri persoonallisuuksista ja siitä, miten ne näkyvät käytännössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on outoa. Oma 12-vuotiaani murehtii joskus jo samaa. Että hän ei tule kuulemma koskaan osaamaan mitään noista vaadittavista asioista.
En itse muista murehtineeni MITÄÄN tuollaista täysi-ikäistyessäni vuonna 1990. Muutinkin pois kotoa vähitellen. Ensin olin 5 kk ulkomailla kielenopiskelulomalla, sen jälkeen vuoden kansanopistossa.
Sen jälkeen muutin omaan asuntoon, siis omaan, velattoman omistusasuntoon. Muistaakseni ainoa hiukan opettelua vaatinut aikuistumisasia oli tehdä veroilmoitusta ajalta, jolloin en vielä asunut asunnossani, vaan sain siitä vuokratuloja. Mutta ei sekään kovin vaikea ollut.
Vierailija kirjoitti:
Miesten ja naisten välinen ero. Minulla kaksi poikaa, jotka ilmoittaneet asuvansa kotona nelikymppisiksi…
Minun poikani ilmoitti asuvan lopun ikäänsä kanssani. Sanoin että 18v lähtee kirjat omaan osoitteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossahan on vielä monta vuotta aikaa harjoitella omien asioiden hoitamista. Omat teinit jännitti puhelimella ajan varaamista parturiin tai lääkärille, joten me tehtiin "puheluita", jossa lapsi soitti ja minä vastasin. Painotin sitä, että vastaaja on ammattilainen, joka osaa kyllä kysyä lisätietoja. Painotin myös sitä, että nuoresta iästä huolimatta heillä on oikeus odottaa asiallista kohtelua ja jos sitä ei saa, sitten rahat voi viedä paremmalle toimijalle.
Nykyisin netistä löytyy muuttajille muistilistoja, joista näkee, mitkä asiat pitää muistaa hoitaa. Ennen oli hankalampaa.
Totta kai niitä pelottaa lentää pesästä, kun kaikki vastuu onkin itsellä. Kyllä ne siitä toipuvat, kun tajuavat, että vastuun mukana seuraa myös aivan uudenlainen vapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen 16-vuotiaat tytöt muutti kotoa eivätkä stressanneet sitä sen kummemmin.
Olihan toi mullekin melkoinen shokki kun muutin opintojen perässä 16 vuotiaana toiselle paikkakunnalle. Olet kiltti, jos annat asua kotona. Ehtii sitä myöhemminkin stressata :)
Onko tyttö käynyt opon luona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen 16-vuotiaat tytöt muutti kotoa eivätkä stressanneet sitä sen kummemmin.
Toiko on hienoa?
Vierailija kirjoitti:
Toi on outoa. Oma 12-vuotiaani murehtii joskus jo samaa. Että hän ei tule kuulemma koskaan osaamaan mitään noista vaadittavista asioista.
En itse muista murehtineeni MITÄÄN tuollaista täysi-ikäistyessäni vuonna 1990. Muutinkin pois kotoa vähitellen. Ensin olin 5 kk ulkomailla kielenopiskelulomalla, sen jälkeen vuoden kansanopistossa.
Sen jälkeen muutin omaan asuntoon, siis omaan, velattoman omistusasuntoon. Muistaakseni ainoa hiukan opettelua vaatinut aikuistumisasia oli tehdä veroilmoitusta ajalta, jolloin en vielä asunut asunnossani, vaan sain siitä vuokratuloja. Mutta ei sekään kovin vaikea ollut.
En minäkään 2000-luvun alussa osannut ajatella vastaavia asioita. Sitä eli enemmän hetkessä ilman murheita. Opiskelin ja nautin vapaa-ajoista sekä lomista. Vanhemmat eivät patistaneet mihinkään, saatika kotoa pois.
Vasta parikymppisenä muutin pois, ystävän kanssa samaan kämppään, jotta sai kulut puolitettua. Sain onneksi nopeasti töitäkin.
Lapsuudenkodissa olisin varmasti saanut asua pitempääkin. Jokin raja se on osattava laittaa itsellekin ja itsenäistyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi täällä ihmiset puhuvat kolmesta vuodesta ja monesta vuodesta? Niistä sarjan tytöistä monet ovat 17 eli vuotta vanhempia kuin ap:n lapsi, toki täyttivät sarjan aikana 18. Silti täällä raadeltiin heidät kappaleiksi. Etenkin Miki, joka osui ap:n lasta lähimmäksi eli ei ollut päihdeongelmainen laitosnuori tms, mutta kärsi ahdistuksesta ja sen myötä monista ongelmista.
Mun lapset eivät moisia stressaa. Joka käänteessä koulut kyllä ohjaavat kaikessa tarvittavassa. Lukiolainen tietää meitä paremmin mitä aikoo kirjoittaa ja mihin aineisiin panostaa ja millä pisteillä pääsee jatko-opiskelemaan ja riittävätkö pisteet.
Ja luottanee siihen, että opiskelupaikan saadessa sieltä tulee myös linkit opiskelija-asuntosäätiöön tms. mistä voi hakea asuntoa. Ja ohjeet opintotuen hakemiseen tulee opiskelupaikasta myös. Ei kaikkea tarvitse osata valmiiksi, ne selviävät kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Osa nuorista odottaa itsenäistymistä ja osa taas pelkää kun pitää ekan kerran elämässä olla vastuussa jostain. Jälkimmäisen vanhemmat voisi katsoa peiliin
Harmillisesti ne itsenäisyyttä odottavat on 18v iässä käsi sossun ovenkahvalla ja siitä alkaa itsenäinen elämä eli yhteiskunta maksaa, taikaseinästä löytyy aina rahaa. Ja ne stressaavat ovat aikaa sitten hoksanneet, että aikuisuuteen kuuluu vastuu omista tekemisistä, ei loisimista muiden rahoilla.
Opasta niitä tyttöjä että Kela kyllä maksaa kunhan piilottaa rahat mitä lapsena saanut.
Eikö 16v ole vielä ollut missään töissä? Kannattaisi kyllä jo hakeutua johonkin kesätöihin, ei nyt koko kesäksi mutta osaksi aikaa. Saisi omaa rahaa ja ennen kaikkea kokemusta siitä mitä työssä käynti tarkoittaa ja myös tunteen itsenäisyydestä ja pärjäämisestä. Mutta muuten, hänellä on vielä pari-kolme vuotta aikaa harjoitella ja kypsyä, siinä ajassa ehtii ajatukset muuttua jo paljon. Vanhempina voitte tukea sitä antamalla pikkuhiljaa vastuuta ja vapautta lapselle eri asioista :)
En ole katsonut ohjelmaa, mutta kuulostaa oudolta. Ettekö ole opettaneet lasta maksamaan laskuja, käyttämään verkkopankkia, tiskaamaan, pyykkäämään?
Miesten ja naisten välinen ero. Minulla kaksi poikaa, jotka ilmoittaneet asuvansa kotona nelikymppisiksi…