Lue keskustelun säännöt.
Gastroskopia
Ahdistus
22.02.2022 |
Olen tänään menossa gastroskopiaan. Eilen soitin ja kysyin saako ennen toimenpidettä rauhoittavaa, mutta ei kuulema ole tapana, vaan ainoastaan puudutetta.
Pelottaa ihan hulluna ja pelkään, että meen paniikkiin toimenpiteen aikana. Voinko vielä uudestaan pyytää rauhoittavaa tai sanoa siellä, että en pysty? Onko vinkkejä millä selviäisin?
Kommentit (14)
Ei se satu. On vaan ärsyttävän tuntunen. Ei kestä kauaa. Mieti jotain kivaa. Mee johonkin vaikka syömään sen jälkeen ja suunnittele sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos!! Nää yksinkertaiset neuvotkin jo auttaa. Yritän myös ajatella, että vaikka yökkisin koko ajan niin siitä selviää. Ap
Olen käynyt monta kertaa, ja minulle riittää se, että nielu puudutetaan suihkeella ennen toimenpidettä. Sitten pitää kyllä olla juomatta pari tuntia.
On olemassa paljon kurjempiakin asioita elämässä. Ajattele, että toimenpide tehdään sun hyväksi. Tsemppiä, hyvin se menee!
Ei se ole mitenkään ihmeellinen tutkimus.
Mulla yökkiminen toi vedet silmiin mutta yllätyin, miten helppo tutkimus. Luulin vaikemmaksi, kun ihmiset kuvailevat sitä inhottavaksi ja haluavat rauhoittavia ennen koetta. Mulla niiden tarve on huomattavasti isompi tilanne kuin tutkimus, jossa tarvitsee vain maata paikallaan ja kestää pieni epämukavuus. Syljen sai itse pyyhkiä, muu tuli valmiina.
Hammaslääkäri on mulle vaikeampi jos panikoi, koska ei ole mitään suussa auttamassa ja pitäisi pystyä hallitsemaan suu rennoksi. Mua helpotti kun gastroskopiassa suussa oli instrumentti jota purra.
Ajattele että olet tutkimuksessa, joka auttaa sun terveyden selvittämisessä. Sua ohjeistetaan ja ovat varmasti nähneet paniikkikohtauksiakin. Tutkimuksella on aikarajansa, paniikkikohtauksella ei oli itseä helpottanut ajatus. Epämukavuus on rajatun ajan sisällä, kun taas paniikista et aina pääse irti koko päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo toi mullakin suuren pelon on aiheuttanut, kun tuntuu että on olemassa vaan kauhutarinoita kyseisestä toimenpiteestä j kuinka ihmiset ei suostu enää kuin nukutuksessa. Mutta otan taktiikaksi sen, että keskityn vaan hengittämään ja toivon, että on nopeasti ohi... Ap
Meilläpäin rauhoittaa/rentouttava lääkitys pitää maksaa itse, vain puudutusspray kuuluu "palveluun".
Gastroskopia sujuu yleensä ilman rauhoittavia, mutta koloskopiassa (peräsuolen tahystys) kannattaa ehdottomasti ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläpäin rauhoittaa/rentouttava lääkitys pitää maksaa itse, vain puudutusspray kuuluu "palveluun".
Gastroskopia sujuu yleensä ilman rauhoittavia, mutta koloskopiassa (peräsuolen tahystys) kannattaa ehdottomasti ottaa.
ITse en todellakaan tarvinnut kolonoskopiassa minkään sortin rauhoittavia. Se oli epämukavaa, mutta ilman kiertämisestä suolistossa ei tullut paniikkia. Gastroskopiassa sen sijaan kauheaa oli koko ajan läsnä oleva tukehtumisen tunne. Miettikää itse miltä tuntuisi ajatus, että bensaletku työnnetään nieluun. Siltä gastroskopia tuntuu. Yritin loppuvaiheessa tarttua skooppiin ja nyhtää sen irti, jolloin sairaanhoitaja joutui pitelemään käsiäni tiukasti kiinni. Huh hirveää.
Ei mulle tullut missään määrin yökkäilyä, eikä sattunut yhtään (vaikka ei puudutetta tms.) - letku on todella ohut! Mielestäni letku meni helposti ja melko tunnottomasti kurkusta alas; aktiivinen nieleminen helpotti.
Todella epämiellyttävää oli:
suuhun laitettava muovihärkki, joka estää puremasta tai puhumasta... Oli nimittäin kamalaa, kun yhtäkkiä toimenpide vain keskeytettiin. Lääkäri lakkasi työntämästä letkua, enkä tiennyt, miksi! Kaikki vaan odotti jotain; kukaan sanonut mitään, enkä minä voinut kysyä, mikä on vialla!!
Kauhistuttavaa oli tietää, että toimenpide saattaisi kestää jopa vartin - miksi niin kauan?
Yritin tehdä kädellä kysyvän eleen (odotettiinko minulta jotain?). Kaikki oli mennyt hyvin, minua ei jännittänyt eikä sattunut, joten miksi pause, vaikka letku ei ollut vatsassa?
Hoitaja tuli taakseni, ja kehoitti ajattelemaan jotain mukavaa - silloin hermostuin ensimmäistä kertaa. Aloin huitoa kädellä vaakatasoa, merkiksi "seis". En halunnut ajatella mitään, en tarvinnut psyykkistä ohjausta; halusin, että toimenpide jatkuu mahdollisimman pian.
Mutta en voinut muuta kuin odottaa ja toivoa, että lääkäri jatkaisi. Aloin tuntea pientä hätää siitä, että toimenpide oli edelleen pysähtyneessä tilassa. Lohdutti ajatus, että homma oli alkanut ripeästi - se viittasi siihen, että lääkäri oli ammattitaitoinen. Minun piti luottaa siihen, että hänellä oli jokin syy keskeytykseen, ja hän jatkaisi heti kun mahdollista.
Nielaisin. Sitten lääkäri jatkoi. En tullut ajatelleeksi, että nielemisrefleksi avaisi mahaportin. Ehkä lääkäri odotti sitä!
Sen jälkeen nielin aktiivisesti koko toimeenpiteen loppuajan, niin paljon kuin mahdollista, jotta "portti pysyisi auki". Refleksin uusimisessa on aina jokin viive, mutta yritin parhaani.
Minua olisi siis auttanut tieto siitä, että nieleminen nopeuttaa prisessia. Yksikin nielaisu sopivassa kohtaa on parempi, kuin epätietoinen odottaminen.
Vatsassa ei ollut mitään vikaa, oikeastaan tiesin sen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma voi olla mahalaukussa, mutta sen "ulkopinnalla".
Vain nielemiskohta on hankala. Muuten menee itsestään. Keliakiaepäilyn takia kävin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistus kirjoitti:
Joo toi mullakin suuren pelon on aiheuttanut, kun tuntuu että on olemassa vaan kauhutarinoita kyseisestä toimenpiteestä j kuinka ihmiset ei suostu enää kuin nukutuksessa. Mutta otan taktiikaksi sen, että keskityn vaan hengittämään ja toivon, että on nopeasti ohi... Ap
Hah! Yleisanestesia on pelottavin toimenpide, jonka tiedän. Oikeasti.
yökkiminen ja kipu on ilmeisesti täysin yksilöllistä. Minulla ei ole syömishäiriötä, lisäksi oksentaminen on minulle kipeänäkin vaikeaa.
Ehkä siksi en kokenut mitään yökkäysrefleksiä. Kurkkuni ei ole herkistynyt sellaiselle.
Kannattaako bulimikkojen aina ottaa puudutus, yökkäilevätkö he helposti?
Et ajattele mitään. Epämukava, mutta ei haitallinen