Onko äitisi mielestäsi itsekäs? kerro esimerkkejä?

Äitini on mitä osallistuvin, myötäelävin ja rakastavin ihminen, joka aina tukee ja auttaa läheisiään sekä käytännön- että henkisellä tasolla. Äitini on itsekkyyden vastakohta.

Hän on todella lämpimän sydämen omaava ihminen. Paljon tehnyt hyvää toisten hyväksi vapaa-ajallaan. Ihan alkaa kyynel tulla silmään kun ajattelen rakasta äitiäni, itse en kykene lähimainkaan samanlaiseen kuin hän ... minä olen itsekäs ja omaa etuani olen herkästi ajamassa.

soitin ja kysyin, voiko hän tulla tiistaina lapsenvahdiksi. Hän kertoi, että hänellä on muuta menoa tiistaiksi, jokin yhteinen ystävätapaaminen, eikä siksi voi tulla.



Hän myös on toivonut, etten pyytäisi häntä torstaisin, koska hänellä on silloin iltapäivisin jumppa. Jos tulee todella tiukka tilanne, niin hän on valmis perumaan jumppansa, mutta lähtökohtaisesti pitää jumpastaan kiinni.



Nämä esimerkkini ovat tervettä itsekkyyttä. Hän pitää huolta itsestään, eikä ryhdy marttyyriksi. Itsekäs sanan varsinaisessa merkityksessä hän ei ole.

Esimerkki: hän ei koskaan tue eikä kannusta minua. Sen sijaan jos hänellä on vastoinkäymisiä, odottaa aina, että minulta saa apua ja tukea. On saanutkin, mutta joskus ihmettelen miksi, kun en ikinä saa vastavuoroisesti mitään.

ei ole kiinnostunut asioistani vaan valittaa vain omia asioitaan ja jankuttaa niitä uudelleen ja uudelleen ja olettaa että olen kiinnostunut.

- Puhuu ja kertoo aina itsestään, ei kysy muiden kuulumisia

- Puhuu aina tulehtuneista ihmissuhteistaan, niin että muut ovat kateellisia hänelle ja hänessä itsessään ei ole mitään vikaa

- Aikanaan hänellä oli välit poikki äitiinsä ja myöhemmin hänen sairastellessa haukkui kuinka hankala ja ilkeä ihminen hänen äitinsä on, vaikka oikeasti kyseessä oli sairas ja vanhuudenhöperö seniili

- Hänellä on välit poikki siskooni, tosin siskoni aloitteesta, ja haukkui usein siskoani, nyt vaikea haukkua kun ei tiedä mitään

- Jätti minut yksin (ja alussa siskon kanssa) asumaan kun oli 12v, hän löysi uuden miehen ja sen jälkeen ei viettänyt enää öitä kotona, eikä käynyt joka päivä edes piipahtamassa

- Minut ja sisarukseni annettiin isovanhemmille hoitoon, käytännössä siis asumaan, josta sisareni palautui ekaluokkalaisena ja itse 3v:na

- Hän jaksoi aina muistuttaa kuinka paljon hän on tehnytkään meidän lasten eteen, nyt ei niin enää muistuta kun me emme tuollaista puhetta sulata

- Meille tullessaan hänen pitää saada ruoka tiettyyn aikaan ja nukkua tiettyyn aikaan, sekä muutenkin elää omassa totutussa rytmissä

- On seurustellut, käytännössä asunut, uuden miesystävänsä kanssa 2v, mutta me lapset ja muut sukulaiset emme ole miestä nähneet vilaukseltakaan, kuitenkin haluaa kertoa miehestä meille koko ajan



Eli summa summarium, äidilläni on oma elämä, johon lapset eivät ole kuuluneet. Se on itsekästä.

-Ei antanut lapsilleen omia huoneita (olisivat voineet isäni kanssa nukkua olohuoneessa).

-Lapsia ei otettu mukaan matkoille

-Lapsilla oli vähemmän leluja kuin naapurin lapsilla, vaikka rahasta ei ollut erityisen tiukkaa.

-Lapsilla ei ollut sananvaltaa mihinkään.