Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä tietää, että on burnout?
20.02.2022 |
Olen jo pitkään ollut tosi väsynyt töiden kanssa. En vaan jaksa, eikä minua edes kiinnosta. Välillä tuntuu, etten pääse sängystä ylös. Mietin vain, että jos jaksan tämän ajan, niin sitten helpottaa, mutta näin on mennyt nyt varmaan kaksi vuotta. Haaveilen alanvaihdosta, mutta minulla ei ole voimia lukea pääsykokeisiin, koska ajattelen vain töitä. Ahdistaa jos niitä on, ja ahdistaa jos ei ole. Teen siis "nollatuntisopimuksella" erääss markkinointialan firmassa hommia. Käytännössä kalenteri hahmottuu korkeintaan kuukausi kerrallaan.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Olen samantyyppisessä tilanteessa. Havahduin miettimään burnoutin mahdollisuutta, kun minulle tarjottiin lähes hopeatarjottimella uutta työpaikkaa, mutten jaksanut lähettää CV:täni.
Lähetä ihmeessä!
Ite olin 31v. kun bo. iski - en edes tajunnut, silloin, kuinka nopeasti se voi tulla, lähes 12 tuntista päivää /5, ilman erit. korvausta, valtiolla Sit soitti "uusi" työkaveri, olin ekaks, et "emmie nyt tule, kun vasta muutin". Sit soitti pomo, et tulisitko?
No totta kait (kun palkastakin sovittiin :), mut joss vaan saan kämpän. Sain kuin sainkin, ja sit taas mentiin! :)
Siitä alkoi mun elämä ver.2 :)
(sori sekavalta tuntuva sepustus)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite en enää pystynyt nukkumaan öisin, kävin niin ylikierroksilla.
Mulla kaikki päättyi kuitenkin onnellisesti, jatkan edelleen samalla alalla. Työkuormaani on helpotettu erilaisin järjestelyin ja lisäksi olen saanut ammattiauttajan apua. Tuolla avulla on ollut ihan valtava merkitys.
Ei tarvii tietää.Se on uusi muoti sana,jonka taakse menään haetan empatia ja oikeutta ,kun ei työtä, ei elämä ja rahat menee kaljaa ja rööki.
Kyllä sen huomaa sitten. Itselläni oli etten päässyt moneen päivään sängystä ylös. En vain voinut lähteä enää töihin. En muista oikein mitään siitä ajasta edes. Jossain vaiheessa sitten havahduin ja sain lähdettyä lääkäriin josta matka jatkui laitoshoitoon.
#2 jatkaa
Oli silloin kyllä töissä pari kaveria, jotka näki, et "kävin kuumana". Pomot vaati koko ajan, mullemullemulle tämä ja tämä. Toinen niistä, työkavereista, kommentoi hyvin "*tu tuokin, mitä se ny mistään tietää, tulis ite tänne puolelle" :)) - Auttoi kyllä mua! Ja sit kun sain sen ns. unelmaduunin, niin kaveri komppas: Hyvä! Ja muistahan olla sit skarppina! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne syntyy yleensä pitkän ajan kuluessa. Itselläni loppuvaiheessa alkoivat aamuyön heräämiset enkä normaalistressiin verrattuna saanut enää unta vaan jouduin joskus nousemaan klo 3 kahvin keittoon
Toinen oire oli työasioiden ja irtisanoutumisen pyöriminen päässä useita tunteja päivässä ja negatiivisista ajatuksista oli mahdotonta päästä irti
Kolmas oire oli se että pienetkin vastoinkäymiset saivat kohtuuttomat mittasuhteet pääni sisällä.
Tuota loppuvaihetta kesti ehkä kolmisen kuukautta, kunnes romahdin ja itkin yhden päivän kaikissa keskusteluissa ihmisten kanssa
Kannattaa laittaa homma poikki ajoissa. Jos työtilannetta ja ongelmia ei pysty korjaamaan rakentavan keskustelun pohjalta työpaikalla, mielestäni kannattaa lähteä ennen kuin tilanne on paha ja lopullinen kuoppa odottaa
Alue: Aihe vapaa
Olen samantyyppisessä tilanteessa. Havahduin miettimään burnoutin mahdollisuutta, kun minulle tarjottiin lähes hopeatarjottimella uutta työpaikkaa, mutten jaksanut lähettää CV:täni.