Lue keskustelun säännöt.
Pihi ystävä
16.02.2010 |
Iloitsen itse siitä, että voin antaa ja tarjota ystäville asioita. Minut on kasvatettu niin, että aina kannattaa jakaa omastaan. Jos olemme ystävien kanssa kahvilla/ syömässä/ ravintolassa tarjoudun usein maksamaan ja tarjoan muille. Kun kutsun vieraita, pidän huolta siitä että tarjoilut ovat hyvät enkä laske hintaa. Useimmat ystäväni toimivat samoin. Näin jokainen pääsee vuorollaan nauttimaan antamisesta - ja saamisesta.
Ehkä juuri siksi minua on alkanut nyppimään yksi ystäväni, joka ei koskaan tule vastaan. Hän ottaa kiitoksella vastaan tarjoamani kahvit ynnä muut, mutta ei koskaan muista tarjota itse kun seuraavan kerran näemme. Kun hän kutsuu kylään, pidetään kutsut nyyttäreinä, jokainen tuo jotakin. Hänellä on varakas mies eikä nainen itsekään ole huonotuloinen, joten rahasta ei liene kyse. Jos ystäväni olisi yh, en edes pohtisi asiaa, tietenkään silloin ei tarvitse mennä tasan, jos toisella on vähemmän mistä antaa. Mitä pihille ystävälle voi tehdä? Pitääkö vain hyväksyä.
Kommentit (19)
Meinaan, minä itse olen kotiäiti, eikä ole omia tuloja lainkaan. Saa siinä penniä venyttää. Mies tienaa tavallisen verran, ja minä hoidan säästämisen.
Kahvilla en käy koskaan, ja ostonisua meillä on harvoin. Haluaisin kyllä anteliaasti lahjoa muita, mutta aina täytyy suunnitella...
Jos kävisin kahvilla kaverin kanssa, maksaisin omani, mutta minulla ei olisi varaa tarjota.
Kotona kyllä leivon ja laitan montaa sorttia. Saa tulla santsaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin olen pienituloinen ja niin on lähes kaikki ystävänikin, joten tämä tapa on aika yleinen meillä ollut. Ja mielestäni hyvä tapa!
minulle kun on itsestään selvyys että minun on tarjottava seuraavalla kerralla. Mielummin maksaisin itse.
Ja ei, rahasta ei ole pulaa mutta minut on ilmeisesti kasvatettu tähän. jokainen maksaa omat juttunsa, en aikoinaan antanut edes poikaystävien maksaa minun juomiani tms.
kylään kutsuessa tarjoan toki syötävät ja juotavat mutta mitään älyttömiä summia en tarjoiluihin laita. Eivät tosin laita ystävänikään
Meinaan, minä itse olen kotiäiti, eikä ole omia tuloja lainkaan. Saa siinä penniä venyttää. Mies tienaa tavallisen verran, ja minä hoidan säästämisen.
Kahvilla en käy koskaan, ja ostonisua meillä on harvoin. Haluaisin kyllä anteliaasti lahjoa muita, mutta aina täytyy suunnitella...
Jos kävisin kahvilla kaverin kanssa, maksaisin omani, mutta minulla ei olisi varaa tarjota.
Kotona kyllä leivon ja laitan montaa sorttia. Saa tulla santsaamaan.
...jos toisella on vähemmän mistä tarjota, silloin itse leivottu pulla on paljon arvokkaampi kuin leivos Fazerilla. Ystäväni on pihi juuri siksi, että hänellä olisi varaa aivan yhtä lailla kuin minulla - oikeastaan hänellä olisi jopa enemmän varaa kuin minulla.
En enää jaksa olla se, joka kutsuu kylään keskimäärin viisi kertaa vuodessa ja tarjoaa ruoat ym. kun vieras vaan istuu ja istuu eikä tajua lähteä koko päivänä. Vastakutsua ei ole tullut 25 vuoden aikana kuin kaksi kertaa: kerran tarjosi teetä ja voileipäkeksejä ja lapsensa ristiäisissä porkkanakeittoa (jota tyhmän luulin alkukeitoksi, mutta pianhan totuus paljastui. 300 km:n matkan tehneenä minulle ja varmasti muillekin pitkänmatkalaisille olisi maistunut hieman tuhdimpi ruoka...)
Juuri koskaan ei tuonut mukanaan tuliaisia, kerran yhden euron kevätesikon, kun sattui olemaan synttärini lähellä. Ja kyseessä ei todella ole mikään huonotuloinen perhe. Uusi hieno ok-talo ja miehellä viime vuonna verotettavat tulot 170 000 ja risat. Nykyään en enää kutsu, joten emme tapaakaan kuin kerran vuodessa kun piipahdan ovella viemässä kummilapselle synttärilahjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä kaikilla ole edes kovin suuria tuloja, mutta on suuret talot ja kesämökit. Yksi syy on tietysti juuri tuo piheys: kun maksattaa kaiken toisilla jää päivittäin muutama euro ylimääräistä.
Nykyään olen jo aika hyvä tunnistamaan nämä toisten siivellä eläjät. Voin tarjota kerran kahvikupin, mutta toista kertaa en tarjoa yhtään mitään jos vastatarjousta ei tule.
Hupaisia ovat nämä, joilta on sattunut jäämään rahapussi kotiin. Heidät osaan jo kiertää myös kaukaa.
Eihän kyse ole suurista rahoista. Mutta mieluummin lihotan omaa säästöpossua kuin jonkun puolitutun porsasta.
Eikä kaikilla ole edes kovin suuria tuloja, mutta on suuret talot ja kesämökit. Yksi syy on tietysti juuri tuo piheys: kun maksattaa kaiken toisilla jää päivittäin muutama euro ylimääräistä.
Nykyään olen jo aika hyvä tunnistamaan nämä toisten siivellä eläjät. Voin tarjota kerran kahvikupin, mutta toista kertaa en tarjoa yhtään mitään jos vastatarjousta ei tule.
Hupaisia ovat nämä, joilta on sattunut jäämään rahapussi kotiin. Heidät osaan jo kiertää myös kaukaa.
Eihän kyse ole suurista rahoista. Mutta mieluummin lihotan omaa säästöpossua kuin jonkun puolitutun porsasta.
Minulla on myös ystävä, joka on todella pihi oman rahankäyttönsä suhteen, mutta huolehtii aina siitä ettei koskaan jää velkaa ja tarjoaa aina oman osuutensa vaikka ei tarvitsisi. Hänellä on pienet tulot mutta koskaan ei rahat ole loppu. Ihailen hänen "piheyttään", sillä se ei ole keneltäkään muulta pois eikä loukkaa toisia.
Jotenkin juuri sellainen asetelma, jossa toinen elää kultalusikka suussa, mutta pihistelee ystäviltään, tuntuu erityisen ikävältä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kaveri joilla 3kerroksinen talo ja pitävät aina vain nyyttäreitä. Jos illalla juodaan heidän viinejä, lasku tulee perässä
Mulla kaveri joilla 3kerroksinen talo ja pitävät aina vain nyyttäreitä. Jos illalla juodaan heidän viinejä, lasku tulee perässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai siinä ole kyse piheydestä, vaan totutuista tavoista. Miksi arvotat nimirtämällä ystävää pihiksi? Ei ihmiset muutenkaan toimi samalla tavalla erilIsissa sosiaalisissa tilanteissa.
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 23:30"]Ei kai siinä ole kyse piheydestä, vaan totutuista tavoista. Miksi arvotat nimirtämällä ystävää pihiksi? Ei ihmiset muutenkaan toimi samalla tavalla erilIsissa sosiaalisissa tilanteissa.
[/quote]
Haist huilu, pihi mikä pihi. Epäreilua ja itsekästä toimintaa. Ei paljoa toista ajatella. Törkeetä suorastaan jos ei molemminpuolista. Vai tavoista kyse..? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen törmännyt sellaiseenkin tyyppiin, joka on sanonut ihan suoraan ettei kutsu meitä merkkipäivilleen koska emme anna tarpeeksi arvokkaita lahjoja (esim. Mulberryn käsilaukku). Muuten antamani (ruoka)lahjat kelpaavat hänelle aina.
Arvatkaa, viitsinkö seurustella noin ylimielisen ihmisen kanssa vapaaehtoisesti?
Pihi ja saita tuttava täytti tasavuosia. Piti pitää juhlat, vaikkakin pitkin hampain kun se tulee kalliiksi.
Kutsui minimimäärän naisystäviä piknik-risteilylle. Sillä sai ryhmäalennuksen. Ruuat ja siihen kuuluvat juomat buffassa. Loppumatka omakustanteena jokaiselle itselleen. Lahjalista oli kyllä mietitty huolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pienituloinen, joka huolehtii jokaisen lainaamansa sentin pikimmiten takaisin. Mutta tosi hätä pitää olla edes lainaan keltään. Viimeksi taisin lainata syksyllä työkaverilta muutaman euron että sain ostettua töihin evästä. Olin unohtanut lompakon kotiin, mutta heti kotiin päästyäni laitoin rahan valmiiksi laukkuun että saan velan seuraavana päivänä maksettua. Rahat ei myöskään ole koskaan loppu, vaikka palkka on tosi pieni eikä miestä antamassa viikkorahaa.
ja mulla on näitä rikkaita kavereita jotka eivät anna mitään takaisin...mutta minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Iloitsen itse siitä, että voin antaa ja tarjota ystäville asioita. Minut on kasvatettu niin, että aina kannattaa jakaa omastaan. Jos olemme ystävien kanssa kahvilla/ syömässä/ ravintolassa tarjoudun usein maksamaan ja tarjoan muille. Kun kutsun vieraita, pidän huolta siitä että tarjoilut ovat hyvät enkä laske hintaa. Useimmat ystäväni toimivat samoin. Näin jokainen pääsee vuorollaan nauttimaan antamisesta - ja saamisesta.
Ehkä juuri siksi minua on alkanut nyppimään yksi ystäväni, joka ei koskaan tule vastaan. Hän ottaa kiitoksella vastaan tarjoamani kahvit ynnä muut, mutta ei koskaan muista tarjota itse kun seuraavan kerran näemme. Kun hän kutsuu kylään, pidetään kutsut nyyttäreinä, jokainen tuo jotakin. Hänellä on varakas mies eikä nainen itsekään ole huonotuloinen, joten rahasta ei liene kyse. Jos ystäväni olisi yh, en edes pohtisi asiaa, tietenkään silloin ei tarvitse mennä tasan, jos toisella on vähemmän mistä antaa. Mitä pihille ystävälle voi tehdä? Pitääkö vain hyväksyä.
Mitä enemmän rahaa on sitä enemmän siitä "pitää kiinni" pihimpi on jos on paljon rahaa
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 23:30"]Ei kai siinä ole kyse piheydestä, vaan totutuista tavoista. Miksi arvotat nimirtämällä ystävää pihiksi? Ei ihmiset muutenkaan toimi samalla tavalla erilIsissa sosiaalisissa tilanteissa.
Haist huilu, pihi mikä pihi. Epäreilua ja itsekästä toimintaa. Ei paljoa toista ajatella. Törkeetä suorastaan jos ei molemminpuolista. Vai tavoista kyse..? :D
Joo tosi outoa jos pitää lasku lähettää perässä kun joi niitten viinejä joitte varmasti niitä yhessä, me oltiin kerran juomassa yhen äidin ystävän kanssa ja voi että kun ne tarjosi paljon juomista viiniä laatikossa semmonen 3 L olutta toinen viini laatikko tlu kyllä juotua mutta ei krapulaa äidille tuli vähän krapula ja isälle tuli päänsärkyä ja mulle väsynyt olo hieman
Käyttäjä26563 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 23:30"]Ei kai siinä ole kyse piheydestä, vaan totutuista tavoista. Miksi arvotat nimirtämällä ystävää pihiksi? Ei ihmiset muutenkaan toimi samalla tavalla erilIsissa sosiaalisissa tilanteissa.
Haist huilu, pihi mikä pihi. Epäreilua ja itsekästä toimintaa. Ei paljoa toista ajatella. Törkeetä suorastaan jos ei molemminpuolista. Vai tavoista kyse..? :D
Joo tosi outoa jos pitää lasku lähettää perässä kun joi niitten viinejä joitte varmasti niitä yhessä, me oltiin kerran juomassa yhen äidin ystävän kanssa ja voi että kun ne tarjosi paljon juomista viiniä laatikossa semmonen 3 L olutta toinen viini laatikko tlu kyllä juotua mutta ei krapulaa äidille tuli vähän krapula ja isälle tuli päänsärkyä ja mulle väsynyt olo hieman
Edit: Ja ei tietysti tarttenu maksaa tuo maksaminen ois samaa niinkuin menis alkoon ja ostais omat pullot juhliin itse
paljon muuta tehdä, kuin sanoa asiallisesti ja jos ei auta,niin sitten ei.
Itse olen sen varran pihi, etten koskaan tarjoa ravintolassa tai baarissa, mutta nyyttäreitä en alentuisi pitämään.