muuttaisitteko perheenne takaisin ulkomaille vai ette?

Asuimme mieheni kotimaassa (normaali sivistynyt länsimainen valtio), jossa meillä oli hyvät työurat, kiva koti, suhde toimi ja arki luisti mukavasti ennen lapsen saamista. Ura-perhe-yhdistelmä johti kuitenkin sellaiseen tilanteeseen, että lopulta päädyimme takaisin Suomeen lähemmäksi apujoukkoja, ystäviä ja perhettä. Paluu tänne on ollut takkuista, "tukiverkot" on lähinnä nimellisiä (lupauksista huolimatta), urat tökkii ja suksi ei tunnu luistavan millään elämän osa-alueella kovasta yrityksestä huolimatta. Olemme olleet täällä nyt muutaman vuoden. Pitäisikö palata sinne takaisin vai sinnitellä vielä tämän kotiutumisen kanssa pari vuotta? Vuosi sitten olimme jo lähes tulkoon pakkaamassa laukkuja saman asian puitteissa, mutta peruin lähdön perheeni painostuksen alaisena. Olen miettinyt elämmekö täällä heitä vai itseämme varten... jahkailu alkaa vaikuttaa jo parisuhteeseen ja pian varmaan jo terveyteenkin. Mitä tekisitte tilanteessani?