Antakaa vinkkejä. Miten muutan elämäni?
Ahdistaa. Masentaa. Ihan järkyttävät olotilat. Tuntuu että elämäni on täysin pilalla. Olen 30v sairauspäivärahalla, kaikki elämässä menee päin v*****. Olen pessimistinen siitä että mikään auttaisi. Lääkkeitä en halua koska huonoksi olemuksia niistä ja terapiaa kokeilin ja luotto ja kynnys uudelleen mennä sellaiseen on todella suuri.
Kommentit (11)
Jos olisit voimissasi, mitä haluaisit tehdä elämässäsi?
Vähän sama tilanne minulla mutta olen 26 ja opiskelija. Opinnot venyneet. Lääkkeistä huonoja kokemuksia myös ja myös terapiasta. Itse ajattelen, että se normi elämä parantaa eniten. Laittaa ylös ne asiat mitkä pitää korjata, paperille. Sitten yksi kerrallaan alkaa niitä korjaamaan. Helppoa ei ole ja tekisi mieli antaa periksi, korjattavia asioita jos on paljon ja vaikea niitä korjata. Mutta jos on ongelmia niin eihän ne muuten välttämättä ratkea jos niitä ei korjaa, kaikkea ei aika korjaa itsestään. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama tilanne minulla mutta olen 26 ja opiskelija. Opinnot venyneet. Lääkkeistä huonoja kokemuksia myös ja myös terapiasta. Itse ajattelen, että se normi elämä parantaa eniten. Laittaa ylös ne asiat mitkä pitää korjata, paperille. Sitten yksi kerrallaan alkaa niitä korjaamaan. Helppoa ei ole ja tekisi mieli antaa periksi, korjattavia asioita jos on paljon ja vaikea niitä korjata. Mutta jos on ongelmia niin eihän ne muuten välttämättä ratkea jos niitä ei korjaa, kaikkea ei aika korjaa itsestään. Tsemppiä!
Venyneet opinnot on ahdistavinta mitä mä oon kokenut. Pakenin tekemättömiä opiskelujuttuja töihin, aina vaan uuden työjutun pariin. Kun työtehtävä oli tulossa päätökseen aloin ahdistua kun tuntui ihan mahdottomalta tarttua keskeneräisiin opintoihin. Muutinkin siinä välissä, ja ne yököttävät opiskelumateriaalit siirtyivät laatikoina ja pinoina uuteen kämppään.
Neljän vuoden jälkeen (niin pitkä tuska!) päätin etten valmistu ollenkaan, vaan hyväksyn tilanteen ja keskityn töihin. Elämä nytkähti eteenpäin. Menin naimisiin (oltiin seurusteltu koko opiskeluaika, ei mikään yhtäkkinen suhde siis) ja siitä vuoden päästä aloin odottaa ekaa lasta. SILLOIN otin yhteyttä oppilaitokseen, tapasin proffan ja seuraavan puolen vuoden aikana tein opinnot loppuun. Valmistuin samalla viikolla kun virallinen äitiysloma-aika alkoi. Se tunne on helpottavinta mitä olen elämässäni kokenut, olen palannut siihen tunteeseen monta kertaa ja saanut siitä voimaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit voimissasi, mitä haluaisit tehdä elämässäsi?
Vaikka mitä. Haluaisin tehdä eräästä harrastuksesta mahdollisesti työn itselleni. Haluaisin perheen ja kauniin kodin.
Mutta olen niin rikki 😭 että mistään ei tule mitään. Mies on mutta tilanne kuormittaa sen verran että olemme miettineet eroa. Eli parisuhdekin menee päin ******
En tajua tällaisia ruikuttajia. Minusta ei ole mitään jne, olen rikki.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama tilanne minulla mutta olen 26 ja opiskelija. Opinnot venyneet. Lääkkeistä huonoja kokemuksia myös ja myös terapiasta. Itse ajattelen, että se normi elämä parantaa eniten. Laittaa ylös ne asiat mitkä pitää korjata, paperille. Sitten yksi kerrallaan alkaa niitä korjaamaan. Helppoa ei ole ja tekisi mieli antaa periksi, korjattavia asioita jos on paljon ja vaikea niitä korjata. Mutta jos on ongelmia niin eihän ne muuten välttämättä ratkea jos niitä ei korjaa, kaikkea ei aika korjaa itsestään. Tsemppiä!
Tottapuhut. Mutta kun kaikki on päin veetä ja tuntuu mahdottomalta verrattuna omiin voimavaroihin. :(
Vierailija kirjoitti:
En tajua tällaisia ruikuttajia. Minusta ei ole mitään jne, olen rikki.
Toivottavasti ymmärrät olla onnellinen, ettei sinun ole tarvinnut kokea vastaavaa. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit voimissasi, mitä haluaisit tehdä elämässäsi?
Vaikka mitä. Haluaisin tehdä eräästä harrastuksesta mahdollisesti työn itselleni. Haluaisin perheen ja kauniin kodin.
Mutta olen niin rikki 😭 että mistään ei tule mitään. Mies on mutta tilanne kuormittaa sen verran että olemme miettineet eroa. Eli parisuhdekin menee päin ******
Miten tuohon rikkinäisyyteen on tultu? Missä kohtaa aloit kuormittua?
Aloita miettimällä, mitä SINÄ haluat. Naiset -leffassa on hyvä kohta, kun Bette Midler sanoo, että elämä muuttui paremmaksi kertaheitolla, kun aloin kysyä, että What about ME? What's in it for ME? Mikä on sun unelma? Sitten pikkuhiljaa pienin askelin sitä kohti. Ei tarvita yhtä isoa kertamuutosta, vaan askel askeleelta, pikkuhiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit voimissasi, mitä haluaisit tehdä elämässäsi?
Vaikka mitä. Haluaisin tehdä eräästä harrastuksesta mahdollisesti työn itselleni. Haluaisin perheen ja kauniin kodin.
Mutta olen niin rikki 😭 että mistään ei tule mitään. Mies on mutta tilanne kuormittaa sen verran että olemme miettineet eroa. Eli parisuhdekin menee päin ******
Miten tuohon rikkinäisyyteen on tultu? Missä kohtaa aloit kuormittua?
No se on pitkä juttu.. mutta sanotaanko niin että ensin hajosi mieli ja sitten keho
Ap
Up