Mitä kuoleman jälkeen? Tässä oma näkemykseni
En usko, että tietoista elämää tulen elämään enää, tai siihen on ehkä 0,0001 % mahdollisuus.
Kun kuolen, madot syövät minut. Madon ulosteesta muodostun lannoitteeksi. Siitä kukat saavat minusta pontta, ja ehkä päädyn kukan itiöihin.
Mehiläinen imee kukasta mettä, ja ehkä siitä olen vaikkapa hunajaa.
Ehkä tuhansien (päädyn siksi, päädyn täksi) minusta kehittyy jokin atomi, ja ehkä kantasolu. Jospa minusta muodostuu siittiö. Tässäkin kohtaa on aivan tuhottoman pieni mahdollisuus päätyä nopeimmaksi siittiöksi ja munasolun kanssa yhteen. Luultavasti päädyn siittiönä wc-paperiin ja kaatopaikalle, ja ehkä olen taas jonkun ravintoa.
Eli uskon, että jonkun loppu on jollekin alku, elämän kiertokulkua. En silti usko, että ihmiseksi päädyn, saatika miksikään eläimeksi. Todennäköisyys on tähän niin pieni.
Mihin itse uskot?
Kommentit (6)
Uskon ettei sielu kuole ja tämä fyysinen keho jää tänne. Se sielu sitten uusiin kokemuksiin eri planeetoilla tai muualla.
Moni ateisti on luullutkin että polveutuu kalaliskosta joka ryömi lammikosta ulos ja sitten paritteli apinan kanssa, mutta youtube on täynnä ateistien todistuksia kun ovat kuolleet ja sitten heidät on herätetty henkiin.
He ovat tavanneet Jeesuksen.
Ei voi tietää kun ei ole käynyt kuolemassa vielä. Eli turha funtsia ja nyt kannattaa elää täysillä sitten näet kun kuolet että mihin menet. Ei täällä kukaan voi 100% varmuudella sanoa mihin tie vie sitten.
oli miten oli, miljoonan vuoden päästä tuntuu samalta kuin miljoona vuotta sitten, sitä voi koittaa muistella
Uskon vahvasti minuuteni kuolemanjälkeiseen elämään.
Olen saanut sellaisen kokemuksen suuren yliluonnollisen voiman olemassaolosta, että en voi olla uskomatta Jumaluuteen.