tuleeko ongelmia, jos ikääntynyt puolison isä muuttaa meille?
Appiukko on asunut tähän asti itsenäisesti, mutta kunto nyt heikentynyt. Ympärillä olevat läheiset sanovat, että tarvitsisi kotihoidon käymään edes kerran päivässä; en sitten tiedä, miten helposti se järjestyisi (tähän asti kotihoito on käynyt vain sairaalajakson jälkeen ym).
Yksi pulma on, että liikkuminen on heikentynyt merkittävästi ja on ollut kaatumisia ja muita vastaavia tilanteita. Mieleeni on tullut, että jos appiukko asuisi meillä, havaittaisiin kaatumiset ym nopeammin. Ylimääräistä tilaa meillä ei ole, mutta jollakin järjestelyllä tilaa saattaisi silti järjestyä; asumme kuitenkin omakotitalossa.
Voiko aiheutua pulmia siitä, että appiukko muuttaisi meille? Siis vain asumaan; en alkaisi miksikään omaishoitajaksi tms.
Voiko olla, että kotihoitoa ei järjestyisikään, jos taloudessa asuu muitakin ihmisiä? Verrattuna siihen, että appiukko asuisi yksin?
Tiina
p.s. ja jäisikö asiasta huono fiilis, jos appiukon asuminen jäisi lyhytaikaiseksi, ja hän kunnon heikennyttyä joutuisikin nopeasti muutamaan jonnekin hoivalaitokseen? Tai voisiko käydä niin, että kuitenkin ajautuisin omaishoitajan tyyppisiin tehtäviin, ja siirtyminen hoitolaitokseen pitkittyisi, vaikka tarve olisikin?
Kommentit (17)
Ajaudutte omaishoitajiksi, se on ihan varmaa. Kyllä kotihoidon käyntejä saa sinne omaan kotiin.
Tietenkin joutuisitte paljon huolehtimaan. Ruuat, siivous, pyykki, asiointiapu, vaatteet, mitä nyt arkeen kuuluu. Toki näissä täytyy auttaa, vaikka hän asuisi omassa kodissaan. Eihän kotihoito näitä tee muutenkaan. Jos tulee muistisairautta tai harhaisuutta, niin yöt voivat olla mielenkiintoisia ja tavarat hävinneet.
Ihan kaikki jää lopulta sinun tehtäväksi. Kyse on samasta asiasta mitä ensimmäisen lapsen syntymä aiheuttaa. Siivouksen, pyykin, ruuanlaiton ja hoivan määrä lisääntyy tolkuttoman paljon, mutta miehesi on varmaan sitä mieltä, että ei siitä ole vaivaa.
No jos omaishoitajaa kaivataan, kai mies hoitaa isänsä. Ja ap osaa sanoa ei.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin joutuisitte paljon huolehtimaan. Ruuat, siivous, pyykki, asiointiapu, vaatteet, mitä nyt arkeen kuuluu. Toki näissä täytyy auttaa, vaikka hän asuisi omassa kodissaan. Eihän kotihoito näitä tee muutenkaan. Jos tulee muistisairautta tai harhaisuutta, niin yöt voivat olla mielenkiintoisia ja tavarat hävinneet.
Riippuu muistisairaasta. Meidän muistisairas nukkui hyvin yöt.
Käytännössä se onnistuu vaan jos olet omrishoitaja, ne samat ongelmat ovat olemassa vaikka osoite vaihtuu.
Ottakaa vanhuspalveluihin yhteyttä, pappa saa tukea myös omaan kotiin.
Kannattaa tosiaan kysyä täältä. Täällä tiedetään kaikki 😂
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin joutuisitte paljon huolehtimaan. Ruuat, siivous, pyykki, asiointiapu, vaatteet, mitä nyt arkeen kuuluu. Toki näissä täytyy auttaa, vaikka hän asuisi omassa kodissaan. Eihän kotihoito näitä tee muutenkaan. Jos tulee muistisairautta tai harhaisuutta, niin yöt voivat olla mielenkiintoisia ja tavarat hävinneet.
Kotisiivousta / kotipalvelua voidaan myös ostaa, sosiaalitoimisto voi näissä avustaa, jos on varaton.
Jos hoito järjestyy teillä, hän ei pääse edes hoitopaikka jonoon kunnon heikennyttyä lisää. Eli tulee ongelmia.
ok, tämä on hyvä tietää, että hoitopaikkajonoon pääseminen voi viivästyä, jos asuu meillä.
Vaikka meillä ei ketään ole päivisin kotona; mitä nyt lapset koulusta tultuaan.
Ehdin jo vähän kiinnostua tästä vaihtoehdosta, mutta pitänee nyt harkita vielä paremmin ja ajan kanssa.
ap
Toisaalta kuulostaa siltä, että peli on melko raaka.
Yhteiskunnan tuki heikkenee (kotihoitoa ei ehkä saa tms), jos ottaa vanhuksen kotiinsa asumaan. Olisihan se kaikkien osapuolien etu, että ainakin osan aikaa vuorokaudesta joku olisi paikalla. Vaikka kotihoidon korvaavia palveluja hän ei meiltä saisikaan.
Tulee ongelmia. Älkää missään nimessä ottako asumaan teille, koska ette enää koskaan saa hänelle mitään laitospaikkaa. Kun kunto huononee, eikä appi pärjää enää yksin, niin jonkun täytyy ryhtyä omaishoitajaksi.
Puhumattakaan siitä, mitä perheenne elämälle tapahtuu, kun appi asuu nurkissanne. Karua, mutta todellakin vaikuttaa kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin joutuisitte paljon huolehtimaan. Ruuat, siivous, pyykki, asiointiapu, vaatteet, mitä nyt arkeen kuuluu. Toki näissä täytyy auttaa, vaikka hän asuisi omassa kodissaan. Eihän kotihoito näitä tee muutenkaan. Jos tulee muistisairautta tai harhaisuutta, niin yöt voivat olla mielenkiintoisia ja tavarat hävinneet.
Riippuu muistisairaasta. Meidän muistisairas nukkui hyvin yöt.
Meillä taas ei ymmärtänyt aina missä oli, sekavuustiloja, luuli että hänet on ryöstetty rautatieasemalla jne. Miehen isä taas luuli, että heille on roistot tulossa ryöväämään talon tyhjäksi, vahti yötä myöten pihavaloja ja epäili että kaikki maatalon koneet on käyty yöllä vaihtamassa toisiin. Teki rikosilmoituksen asiasta.
ap tarkentaa:
Merkkejä muistisairaudesta ei ole vaan appiukko on hyvinkin skarppi ikäisekseen, äly leikkaa ja pääkoppa on kunnossa.
ap jatkaa:
Palvelutarpeen kartoittaja kävi appiukon kotona. Lopputulos on, että kartoittajan näkemyksen mukaan tarvetta kotipalvelulle ei ole.
Ainoa muutos oli, että jatkossa appiukon asuntoon tilataan ulkopuolinen siivooja aiemman yhden kerran sijaan kaksi kertaa kuukaudessa (vaihtaa ja pesee myös petivaatteet).
Kotihoitoa ei siis järjestynyt, vaikka ympärillä olevat läheiset sen tarpeelliseksi näkevät. Jatkuvasti on tilanteita, joissa appiukko tarvitsee ulkopuolista apua. Tänäkin aikana on ollut uusia kaatumisia ja muuta; joista toistaiseksi on selvitty hyvällä onnella, mutta miten jatkossa.
Edelleen minua houkuttaisi ehdottaa, että appiukko muuttaisi meille. Myös lapset tutustuisivat paremmin jo ikääntyneeseen isoisäänsä.
Mutta onko tällainen tosiaan todella huono ajatus? (tähän mennessä saatujen kommenttien perusteella on?)
Onko minulla aivan liian ruusuinen kuva todellisuudesta? (kun tosiaan omaishoitajaksi ja pepun pyyhkijäksi en minä tai kukaan muukaan perheessämme aio alkaa.)
Älä lähde tolle tielle koska lopputulos on noissa viimeisissä lauseissa.