Suomalaiset vauva- ja perhelehdet on naisten tekemiä ällösiirappilehtiä.

kiva aloitus! Onko sinulla kokemusta muunmaalaisista vauva-lapsi-perhe lehdistä? Mulla on kokemusta englanninkielisistä (britti ja USA), sekä venäjänkielisistä ko aiheen lehdistä, ja täytyy sanoa, että niihin toisiin verrattuna suomalaiset ko aiheen lehdet ovat aika synkiä, ja jossain määrin jopa surullisia. Siinä, missä esim.venäjänkielisissä yleisviestinä on "kaikesta selviää, kaikki järjestyy, kaikki hyvin", niin suomenkielisissä usein käsitellään oikeita ongelmia: on artikkeleitä sairaista lapsista, lapsen menetyksestä, ja näin poispäin. Poika-tyttö juttuja venäjänkielisissä erotellaan selvästikin, sen huomaa jopa lasten kirjlisuudesta, joita on erikseen pojille ja tytöille suunnattuja, ja joita siis mainostetaan noissa lehdissä (kuuluu ko kulttuuriin myös). Jenkkilehdissä ollaan siinä mielessä tasa-arvoisia, että käsitellään molemmat sukupuolet aika tasavertaisesti, ja juuri pojille löytääkin noista lehdistä hyviä vinkkejä, ja muuta mielenkiinoista. Henkilökohtaisesti luen mielummin sellaisia lehtiä, joista tulee iloinen mieli, ja hyvä olo...:) t.pojan ja tytön äiti

Venäjää en osaa, joten ne ei aukea, mutta täytyy tosiaan laajentaa noihin englanninkielisiin. Jotenkin ihastuin tuohon Vi föräldrar -lehteen. Huomaa, että Ruotsissa tasa-arvo on pidemmällä, ja siellä ollaan muutenkin rohkeampia ja vapaampia. Uskalletaan ottaa kantaa.



Suomalaisissa lehdissä tosiaan tuntuu olevan kovin kahtiajakoinen aihemaailma, joko on sitä ällöauvoa tai sitten insestikokemuksia. En osaa samaistua kumpaankaan.

En ole tutustunut kuin ruotsalaisiin ja jenkkilehtiin, mutta eroa kotimaisiin on... Vi föräldrar ja Mama ovat suosikkejani.

vertaillut ulkomaisiin lehtiin, mutta olen haalinut noin kymmenen vuotta vanhoja vauvalehtiä ja vanhempiakin kyllä, ja muutos niihin on suuri. Mielestäni nykylehdet ovat synkkiä. Esikoiseni täyttää kohta 7, enkä olisi osannut odotusaikana murehtia esim. imetystä, mutta jos nyt odottaisin esikoista, tuntuisi kaikki vaikealta: imetys on vaikeaa, masentuu, vauva voi kuolla jne. Ihan varmasti äidit ennenkin pelkäsivät, turha mitään "realismia" on lisätä synkillä aiheilla. Lapsiperheessä tarvittaisiin iloa! Vaaleanpunaista sokeriakin löytyy: mainoksista! Osta tämä tuote, niin synkkyys unohtuu.

onkohan asia niin, että kun omassa perheessä lapset ovat terveitä, niin sitä ei mielellään lue muiden perheiden synkistä kokemuksista? Jos olisi terveysongelmia, sitä ehkä haluaisi lukea toisten terveysongelmista, sillä pystyisi samastumaan aiheeseen. Mutta sitten nousee kysymys: mistä tulee parempi olo:siitä että lukee iloisia juttuja, ja katselee kauniita kuvia, taikka siitä, että lukee surullisia juttuja, joihin samastuu? Itse olen aina vaan positivisuuden puolella...:)

Itse en niinkään ole kiinnittänyt huomiota tuohon ennen kuin AP sanoit. Mutta itseäni ärsyttää suunnattomasti kun odotuksesta puhutaan aina yleistäen että kaikki menee hyvin sinne 40 raskausviikkoon ja huops sitten sinulla on lapsi! Entä jos kaikki ei tosiaankaan mene kaikilla niin kuin kirjoissa ja lehdissä lukee. Se tulee monelle varmaan sokkina. En tarkoita että pelottelemaan pitäisi alkaa, mutta kaikki mahdollisuudet pitäisi ottaa esille. Olen pyytänyt raporttia niiltä osastoilta joissa mammat odottava rv 30 synnytyksen käynnistymistä tai käynnistämistä ties kuinka monetta viikkoa ja syynä voi olla vaikka mikä.. Sitten luet lehestä niistä mammoista jotka on "laitostuneet" kahden päivän aikana normaaleissa synnäreissä. Kyllä nämä lehet kaipais paljon enemmän reaaliteettejä myös niistä ns. vaikeista asioista.

onkohan asia niin, että kun omassa perheessä lapset ovat terveitä, niin sitä ei mielellään lue muiden perheiden synkistä kokemuksista? Jos olisi terveysongelmia, sitä ehkä haluaisi lukea toisten terveysongelmista, sillä pystyisi samastumaan aiheeseen. Mutta sitten nousee kysymys: mistä tulee parempi olo:siitä että lukee iloisia juttuja, ja katselee kauniita kuvia, taikka siitä, että lukee surullisia juttuja, joihin samastuu? Itse olen aina vaan positivisuuden puolella...:)

vastaan, että mielellään lukisin molempia. Kun raskaus oli hankala ja vauva ns. vaativa ja lääkäreitä tuli nähtyä enemmän kuin omiksi tarpeiksi, oma ärsytyskynnys nousi, jos luki pelkkiä juttuja siitä kuinka raskaus on ihanaa aikaa ja vauva-aika ah niin herttaista. Samoistakin asioista voi kuitenkin kirjoittaa monella eri tavalla, allergiaperheen arkea voivotellen tai luoden uskoa ja jakaen vinkkejä pärjäämiseen.

Tytärtäni sen sijaan en aina ihan ymmärrä mutta se onkin nainen ;-)

Itse luen mieluiten suomalaisista lehdistä Kotiliettä tai Kodin kuvalehteä ja muita tämän tyylisiä lehtiä.

Ja mulla siis tyttö :)



Vauva- ja perhelehtien lukeminen loppui kun lapsi oli 1. En vaan jaksanut enempää sitä lissun lässyn luupiluuta. Pari kolumnia leikkasin lehdistä talteen, kun niissä oli jopa minua miellyttävää mustaa huumoriakin mukana eikä vaan sentimentaalista löpinää.

ollut aika usein juttuja masennuksista, huostaanotoista, lapsen sairaudesta ja muista erilaisista elämän vaikeuksista. Ei mitään siirappia todellakaan pelkästään.



Siitä olen samaa mieltä, että tytöt ja naiset ovat enemmän ko. lehdessä esillä. Toisaalta, mitä tulee noihin "ai kauheaa noita poikia" -juttuja, kyllä niitä ihan arjessa kuulee naisten puhuvan. Itsekin olen ihmetellyt eskarilaispoikamme viimeaikaisia "villityksiä" kavereidensa kanssa - eroaa aika lailla siitä mihin vanhemman lapsen (tytön) kanssa on tottunut.

"oppikirjan" mukaisista asioista puhutaan, sillä hyvin monia perheitä koskettaa erilaiset hankaluudet ja joskus surukin.



Minusta olisi ahdistavaa, jos suuri osa lapsiperheiden elämään liittyvistä asioista vaiettaisiin kuoliaaksi. Ne, jotka ovat kokeneet keskenmenon, kohtukuoleman, lapsen epätäydellisyyden tai jotain muuta vaikeuksia perhe-elämään liittyen, jäisivät paljon enemmän yksin asiansa kanssa, kun monet eivät osaisi edes tiedon puutteen vuoksi suhtautua asiaan asianmukaisesti. Se että asioista puhutaan ja erilaisia kokemuksia tuodaan näkyviin, lisää ymmärrystä ja ehkä empatiaakin erilaisuutta kohtaan. Suurimmalla osalla ihmisistä kuuluu elämään asioita, jotka ovat vaikeita ja joihin kaipaa ulkopuolistakin näkökulmaa.

jaksoin joitakin juttuja lukea "alan" lehdistä esikoista odottaessani ja jo silloin kyllästyin samojen juttujen toistoon niin, etten sittemmin ole koskenut yhteenkään vauva- tai perhelehteen. En vaan jaksa jauhamista.

Itse en olekaan huomannut tuota tyttö-poikaepäsuhtaa jostain syystä (vaikka lapset kaikki poikia!), mutta olen samaa mieltä lässytyksestä ja sovinnaisuudesta!



Vauva- ja Kaksplus-lehdet on niin kauheaa vaaleanpunaista höttöä, että elääkö kukaan oikeasti sellaista elämää? En tunnista ainakaan itseäni niistä. Joskus olen naureskellut sitä epäsuhtaa, joka on Vauva-lehden ja Vauvan av-palstan välillä. Täällä keskustelevat oikeat äidit (ja isätkin nykyään) oikeista asioista ja ongelmista, lehteen samat ihmiset ja ajatukset menevät hattaramankelin läpi. :D

Mä taas olen pettynyt noihin imetysjuttuihin. Ne on kaikki sitä samaa "imetys on tahdon asia, mut ei me syyllistetä jollet tahtonut tarpeeksi ja imetys ei onnistunut" -juttuja. Mä kaipaisin selkeää tekstiä siitä, mitkä hormonit mihinkin vaikuttaa, mikä niiden tuotantoa häiritsee ja miten rinnan muoto imetykseen ja maidontuotantoon vaikuttaa (ja kuvat kans!) ja mitä lääkkeitä imetyksen apuna käytetään. Näitä tietoja äidit imetyksen kanssa tarvitsee, ei pelkkiä imetystukilistan mainostamisjuttuja (jotka siis ihan hyviä ovat nekin sinänsä, mut eivät yksin riitä.)

onkohan asia niin, että kun omassa perheessä lapset ovat terveitä, niin sitä ei mielellään lue muiden perheiden synkistä kokemuksista?

mulla on ollut raskas taival äitinä sairaan lapsen takia, mutta en mä mitään mustaa sos. pornoa halua lukea, en seuraa sairaalasarjoja, en dokumentteja kuolevista lapsista. Eikä se ole siksi, että olisin epärealistinen, vaan koska en halua velloa koko ajan murheessa.

Ja koska tiedän, että raskaista ajoista huolimatta ON mahdollista elää ihan "normaalia" elämää.

Mä taas olen pettynyt noihin imetysjuttuihin. Ne on kaikki sitä samaa "imetys on tahdon asia, mut ei me syyllistetä jollet tahtonut tarpeeksi ja imetys ei onnistunut" -juttuja. Mä kaipaisin selkeää tekstiä siitä, mitkä hormonit mihinkin vaikuttaa, mikä niiden tuotantoa häiritsee ja miten rinnan muoto imetykseen ja maidontuotantoon vaikuttaa (ja kuvat kans!) ja mitä lääkkeitä imetyksen apuna käytetään. Näitä tietoja äidit imetyksen kanssa tarvitsee, ei pelkkiä imetystukilistan mainostamisjuttuja (jotka siis ihan hyviä ovat nekin sinänsä, mut eivät yksin riitä.)

mitään ei uskalleta sanoa.



Jos sanotaan, toimitus saa haukut ja lehden tilauksia perutaan... Näin se menee, ei voi mitään. Siksi jutut on kirjoitettu kieli keskellä suuta.



Mutta nykyisin sanotaan jo paljon enemmän kuin esim. 15 vuotta sitten - esikoiseni syntymän aikoihin.



Olet oikeassa myös kohderyhmässä. Mieheni ei koske lehtiin tikullakaan... Ja hän ei ole mikään autotallimies, vaan sivoaa, sisustaa jne. minun kanssani - paremminkin kuin minä.