Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ekaluokkalainen pelkää joka asiaa, mikä avuksi?
16.02.2010 |
Ei uskalla olla hetkeäkään yksin kotona. JA jos käymme vaikka postissa jonne veisin paketin ja käsken olla 2 pikkuveljen kanssa autossa sen aikaa. Ajan auton siis postin eteen ja ikkunasta näkee kun vien paketin ,niin en viitsi koko sakkia irrottaa istuimista sen takia kun menee minuutti tai kaksi. Pienemmät ovat ihan reippaasti sen aikaa mutta ekaluokkalienn pitää ottaa mukaan kun ei uskalla odottaa!
Koulussa käy ihan reippaasti, ei pelkää siellä olla eikä sinne mennä. Kavereita on ja opettaja on kehunut reippaaksi, ihme kyllä! Rohkeasti juttelee aina kaikille ja on ihan sosiaalinen lapsi. Mutta on joissakin asioissa ihan uskomattoman arka. Onko se tavallista 7 v:lle? Vai pitäisikö olla huolissaan? Ja miten sitä asiaa voisi auttaa? Aina jos tulee jokin uusi asia hän murehtii ja "hätääntyy". Jos vaikka koulusta ovat käydeet bussilla jossain retkellä, lapsi pelkää etukäteen ja murehtii kaikki mahdolliset vaihtoehdot mitä retkellä voi käydä.
Lapsi ei myöskään uskalla mennä kaverille joka asuu vähän kauempana, vaikka koulsuta menisi kaverin kanssa samaa matkaa ja iskä kävisi hakemassa pois. Tutuissa paikoissa käy, jotka on ihan lähellä.
Koulussa noudattaa varmaan pilkun tarkkaan kaikkia sääntöjä, pelkää että saa jälki-istuntoa. Ja varmaan jos jokin läksy jäisi tekemättä niin itkua tuhertaisi. Yrittää siis kauheasti, ja jotenkin vaatii itseltään hirveästi.
Onko ihan tavallista ekaluokkaiselle. Minusta tuntuu kuin tuon iköiset olisivat jo vähän rohkempia yleensä, vai vaadinko itse vaan lapselta liikaa? En oikein osaa suhtautua näihin, tulee vaan sanottuua aina että miksi sellaisia pelkäät, se on ihan turhaa. Mutta en haluaisi taas niihin juttuihin mennä mukaankaan kun asiat tosiaan ovat niin pieniä joita ei tarvitsisi pelätä ja niin vakavasti ottaa.
Kommentit (8)
ekaluokkalisen elämässä ollut paljon. Miten suhtausuit asoihin silloin ja miten se meni ohi? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etten vähätellyt asiaa, vaan juttelimme niitä auki. Ei saa myöskään tietty suurennellakaan.
Meidän lapsi on herkkä ja taiteellinen ja räiskyvä ja mielikuvitusta riittää (olen itse ihan samanlainen, joten ymmärrän häntä hyvin), joten sellainen hyvä terve järki auttaa yleensä parhaiten.
Ja paljon aikaa ja paljon läheisyyttä - niistä ei ole koskaan haittaakaan!
2
suhtaudu lapseesi luontevasti - älä moiti pelkäämisestä yms.
Uskon että tuo lapsi on herkempi kuin sisaruksensa, voi olla myös että osaa ajatella asioita joita ikäisensä yleensä ajattele.
Lapsi näkee ja kuulee uutisia mitä pahaa maailmalla tapahtuu ja pelot voi osaltaan tulla liiasta tiedota ja tiedonjanosta.
Minulla on ylitunnollinen tyttö jolla on ollut samantapaisia pelkoja. Tiedän johtuvan lapsen luonteesta, on taiteellinen ja herkkä. Pärjää hyvin koulussa ja on kunnianhimoinen. On yritetty muuttaa otetta elämään rennommaksi ja vasta yläkouluiässä on oppinut ettei tarvitse ottaa kaikkea niin kirjaimellisesti.
monille tulee tuo vaihe siinä 6-7 vuotiaana. On tosi rasittavaa mutta menee ohi itsestään. Ehkäpä puolen vuoden päästä tuota ei enää ole. Koita olla hermostumatta.
Itsetunto myös vaikuttaa aika heikolta. Koittaisin yrittää vahvistaa lapsen itsetuntoa. Tukekaa paljon, kiittäkää ja antakaa tehtäviä mistä suoriutuu. Avustaa ruuanlaitossa, siivouksessa, roskapussien viemisessä ja kaikessa muussa. Kun saa olla itsestään ylpeä, itsetunto nousee ja oppii pärjäämään paremmin eri tilanteissa.
Älä kiinnitä liikaa huomiota pelkoinen, suhtaudu itse reippaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon on kehuttu ja otettu kotihommiinkin mukaan. Aikaisemmin oli noissa ed mainituissa sioissa rohkea. Vielä eskari-iässä oli aivan innoissaan kaiksita bussiretkistä ja meni minne tahansa kylään, eikä murehtinut mitään. Mitään muita suuria muutoksia ei lapsen elämässä ole ollut kuin koulun aloitus. Arkuss alkoi siitä. Lasta ei kiusata koulussa, osaa pitää puolensa. Kavereita riittäää paljon. Ja on monia ikäisiään rohkempi esim juttelemaan viereillekin ihmisille. Mutta nämä asiat joista kerroin on uusia, tullut koulun aloituksen aikoihin ja on vieläkin. Joissain asioissa on rohkaistunut. ap
Googlaapa vielä "pikkumurrosikä". Lötyy jokunen keskustelu aiheesta.
Alue: Aihe vapaa
Ja kun on suuria muutoksia (koulunaloitus) niin se saa ylivallan.
Ja vielä jos on herkkä lapsi.
Meidän esikoinen oli juuri tuollainen eskarissa. Kaikki pelotti ja kasvoi möröksi. Se meni sitten ihan ohi kevään kuluessa.