Musta tuntuu että mä en enää kestä =(
Opinnot on erittäin tärkeässä vaiheessa. Ja voihan sanonko mikä. Meidän lapset on viikon välein kipeänä. En pääse osallistumaan opiskeluun, saati sitten pakollisille tunneille mitä meillä on aika paljon. Tuntuu että olen koko ajan poissa, enkä opi mitään =( itku pääsee... Ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä kuinka tärkeää tuo koulu minulle on, ei edes mieheni.
Kommentit (3)
Mä kanssa opiskelen, ja tosiaan tuntuu ettei moni ymmärrä, kuinka tärkeää se on. Mies onneks meillä kuitenkin!
Lapset on meillä tässä sairastanu vesirokkoa peräkkäin, onneksi mies on voinu olla ihan yhtälailla pois.
Me voidaan käyttää mun siskoa apuna tarvittaessa, onko teillä ketään, joka voisi tulla ainakin välillä? Että saisit käytyä vaikka niillä tunneilla, mistä olet pahiten jälessä?
Jäin niin paljon jälkeen, kun itsekin sairastin lasten jälkeen samat sairaudet. Nyt nuo sitten on pysyneet terveenä, kun en enää koulussa käy.
Meillä oli tietty määrä mitä sai olla poissa luvallisestikin.
Ja voit uskoa että jos meistä kahdesta miehen kanssa on töissä vain toinen, niin sillä rahalla ei kyllä paljon lastenvahteja palkkailla =(