Voi -ttu mun päätä!

Olin äsken luistelemassa, koko isolla kentällä ei ollut ketään muuta, satoi vähän lunta ja oli pakkasta eli tosi kaunista, mutta mitä mun päässä pyörii: lapsuuden traumat, se, kuinka vihaan isääni, varmuus siitä, että mulla on parantumaton tauti (kuulemma johtuu pakko-oireisesta häiriöstä), rintaa vain puristaa..yritin käskeä itseäni, että katso nyt miten kaunista, mutta vaikka järjellä sen tajusin, tuntui, kun olisin katsonut vain jotain leffaa. Ja tätä se on joka päivä. Terapiassa olen käynyt kolme vuotta, mutta näköjään turhaan.