Tunteeko/ymmärtääkö taapero häpeää?

Kyllä.

Pura tilanne lapsen kanssa ja kerro, että sinä pelästyit, ettei sekä koiraa että lasta satu. Koiran kanssa ei voi leikkiä samalla lailla kuin ihmisten, kun koira ei ymmärrä kaikkia leikkejä.

Ymmärrän, että on arka aihe, mutta ei kieltäminen liity mitenkään häpeään. Päinvastoin lapsia tulee kieltää välillä napakastikin, ettei kasva näitä vapaan kasvatuksen tuloksia, joilla on vain oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia. Se, että lapsesi reagoi noin voimakkaasti siihen, että kielsit, antaa ymmärtää, että voisit useamminkin kieltää napakasti, että oppii olemaan pelkäämättä jos komennetaan.

Pakko kyllä sanoa, että silti ihailen pitkää pinnaasi. Itsellä on varmaan 90% ajasta tuota "EI SAA" tiuskimista, tosin koiran silittämisen osalta samanlaista hellää neuvomista kuin sinulla, mutta roskiksien, kaappien ym. penkomisien ja tietokoneen päälle laittamisen/sammuttamisen kanssa menee tiuskimiseksi. Lapsi ei pelkää, ei säiky, eikä aina edes tajua minun olevan vihainen (silloin kun olen vihainen, enkä vain komenna), joten lopputuloksena saattaa tehdä heti perään uudestaan. On kyllä vasta 1v 2kk, ettei taida vain ylipäänsä kieltoa ymmärtää, eikä siksi osaa hävetäkään.

Kultainen keskitie, eli selkeät rajat ja hellyys tasapainossa, tekisi varmaan meille molemmille ihan hyvää.

Ei häpeän tunnetta voi loputtomiin välttää. Luulen, että poikasi on ihan hyvässä huomassa kanssasi ja kasvaessaan oppii myös huomaamaan, että noissa tilanteissa voi olla kyse juuri vanhemman pelosta, että satuttaa itsensä eikä hänen väärästä/hävettävästä käytöksestään. Älä menetä yöuniasi tuollaisen takia, poika vaikuttaa normaalilta etkä sinäkään henkisesti väkivaltaiselta.

Kyllä lapsi oppii tuntemaan jo pienenä eri tunteita, mutta ei vielä itse osaa tunnistaa ja nimetä niitä.

On hyvä ku puuttuu asioihin joista voi olla vaaraa. Se ei ole häpeään kasvattamista. Se on turvallisuutta.

Lapset säikähtää joskus, silloin voi sanoa että ei ole mitään hätää.

Tietysti lapsi hätääntyy jos et opeta sille "ei"n merkitystä vaan kierrät kaiken positiivisen kautta. Negatiiviset tunteetkin pitää käydä läpi ja saada esimerkkiä myös vanhemmilta.

Kyllä ymmärtää. Olen itse narsistin lapsi ja häpeällä kasvatettu. Taaperona jo sain hävetä sitä miten hengitän, syön, puhun, kävelen, kun koko ajan kaikesta arvosteltiin ja haukuttiin. Pahin oli silti häpeällä syyllistäminen, eli siis vanhemmat syyllisti miten ”heillä on paha mieli kun olet tuollainen” tai miten ”he taas joutuvat häpeämään minua kun mässytin syödessäni tai puhuin oudosti”.

Joten todellakin taapero osaa hävetä itseään.

Mutta Apn tapaus ei nyt ole mitään tällaista kuin mulla oli.

Jos ymmärtäisi hävetä niin ei heittäytyisi kaupan lattialle parkumaan suu ammollaan. Inhoan pikkupentuja. Niiden äiditkin on ihan turhia eivätkä osaa pitää lapsiaan kurissa.

Häpeän takana on sosiaalinen mekanismi jolla yhteisö "ohjaa" jäseniään toivottuun käyttäytymiseen. Häpeä liittyy vähän samaan tunneskaalaan kuin myötäeläminen. Kyllä pienikin voi tuntea häpeää, mutta häpeä on taas eri asia kuin syyllysyydeentunne. On normaalia ja toivottavaa että ihminen oppii häpeämään huonoa käytöstään ja pahaa tekoaan ihan "itsenäisesti" ja automaattisesti.

mutta se että lasta kasvattaa häpäisemällä ja epäloogisesti syyllistämällä on varmaan se, mitä tässä nimenomaisesti pelkäät.

Eli ei hätää. Jos vanhemmat ovat hyväksyviä, niin pieni häpeän tunne ei lasta sivuraiteille aja, vaan vahvistaa hänen itsetuntemustaan ja lisää kykyä myötäelää.

Darwin muuten tutki omien lastensa käyttäytymisyä havainnoimalla heidän touhujaan ja kitjoitti aiheesta tutkielmia. Aika jännä kun ajattelee, että ihminen on samaan aikaan sekä eläin, että persoona. Tämä näkyy selkeimmin ihan pienissä lapsissa ja ihmisen elämän loppupäässä.

Tsemppiä. Kuulostaa siltä että hyvin teillä menee ❤️

Parempi olisi opettaa, ettei saa koskea eläimiin ylipäätään, jos "välillä unohtuu" miten kuuluu toimia. Lapsen pitäisi osata kysyä äidiltä etukäteen että saako koskea, ja siitä koskemisesta pitäisi kysyä joka kerran eläimen omistajalta. Eläimet ei ole lasten leluja, kaikki eläimet ei tykkää jos niihin kosketaan.

Mitä tulee tuohon kyyristymiseen ja piipittämiseen, se on ihan yleinen keino lapsilla. Äiti käskee minua, minä en tykkää kun käsketään. Haluan tehdä mitä itse haluan, joten esitän tämmöisen tempun, jos äidille vaikka tulis paha mieli käskemisestä ja sitten saisin taas tahtoni läpi. Vähän vanhempana hän käyttää tekoitkua, muistapa aina tarkistaa onko kyyneliä kun huuto alkaa.

Jo pikku vauva osaa jekuttaa aikuisia heittämällä lelun maahan ja nauraa sitten kun aikuinen kerta toisensa jälkeen nostaa heitetyn lelun.

Kiitos vastauksista❤️

Itsekin olen, kuten joku muukin täällä oli, narsistin lapsi.

Joten siksi olen ehkä ylihuolestunut siitä, aiheutanko lapselleni vääränlaista häpeää, toisinsanoen tilanteissa joissa hän ei esimerkiksi ikänsä puolesta osaisi vielä toimia ”paremmin” ja sitten häntä siitä syyllistäisin ja moittisin.

Lapseni kuulee kyllä EI sanaa, tietenkin sitä käytän, noin 702827 kertaa päivässä kun tongitaan kaapit ja kiivetään pöydälle😄

Ja tietenkin menetän joskus hermoni ja tulee sanottua tyhmästi/tunnekuohussa.

Mutta ehkä pointti on juuri erottaa se kasvatuksellinen EI ja sitten se häpellä kasvattaminen.

Siksi jäin tätä nimenomaista tilannetta miettimään, kun lapsi ensimmäistä kertaa reagoi tuollaisella fyysisellä tavalla häneen kohdistuvaan ”syytökseen”, jossa lapsi ei kokenut tehneensä mitään väärää.

Eikä siis ollutkaan tehnyt.

Ja mielestäni olisi todella outoa kasvattaa ihmistä niin ettei eläimiin saisi ollenkaan koskea😄

Pienen lapsen kanssa sitä TIETENKIN opetellaan yhdessä ja valvotaan, ettei tapahdu mitään vahinkoa. Ja kysytään omistajan lupaa. Mutta en usko että koira ihan hirveästi tässä on traumatisoitunut kun sitä ajattelemattomasti taapero leikkiensä lomassa pääsi pehmonallella huitaisemaan.

Eri asia olisi antaa lapsen repiä/nipistää tai muuten riivata eläintä eikä puuttua siihen.

AP