Ovatko tätisi, enosi tai setäsi sinuun yhteydessä usein?

Lapsuudessani naapurissa asui setäni perhe ja olimme todella paljon tekemisissä ennen kuin vanhempani sairastuivat, muutettiin ja nykyään olemme aika etäisiä. En pidä setään mitään yhteyttä itse, mutta mjutaman vuoden välein tuli vielä kutsuja serkkujen lakkiaisiin yms ja toisinpäin. Suurin osa suvusta asuu reilu 1000 km päässä ja harvemmin nähtiin lapsenakaan. Parin vuoden välein jotain kyläilyjä kyllä ja joulun/uuden vuoden/syntymäpäivien/nimipäivien toivotuksia.

Itselläni kaksi sisarusta, veljen kanssa olen enemmän tekemisissä kuin siskon, molemmat asuvat lähellä. Sisko vähän sekaisin ja purkaa angstiaan läheisiin. Omat lapseni ovat vanhimpia, ehdin ja tykkään jonkin verran autella veljen lasten kanssa niin pysyy vauvakuumeet omalta osalta aisoissa. Luulen, että veljen kanssa ollaan kyllä paljon tekemisissä aina vaikka toistemme lapset eivät niin järjettömän läheisiä ole. En siis usko, että tulen pitämään veljen lapsiin jatkuvasti yhteyttä kun kasvavat, mutta silloin tällöin varmasti.

Mieheni sisaret ovat lapsettomia ja tapaavat meidän lapsia muutaman kerran vuodessa. Ei siis rehellisesti voi sanoa, että tädit olisivat heille edes rakkaita, mutta kivoja ja positiivisia suhteita. Enemmän iloahan sisaruksista on yleensä toisilleen kuin toistensa lapsille.

Molempien puolelta isovanhemmat aktiivisesti lastenlasten elämässä, kyläilyjä suunnilleen viikottain ja kesälomilla yökyläilyjä. Isotädit ja -sedät ehkä jonkun kerran nähneet lapsia pieninä, lapset eivät varmaankaan tunnistaisi jos tulisivat vastaan.

Toiselta puolelta sukua en tunne juurikaan, ja toiselta puolelta narsisti-täti onneksi jo kuollut. Entinen miehensä, eli kummisetäni, sen sijaan murtautui nykyisen naisensa kanssa hiljattain isoäitini taloon.

Että semmonen suku.

Elossa on yksi täti (ei niitä alunperinkään ollut kuin kaksi, ei setiä/ enoja), hänen kanssaan joulukortteja vaihdellaan-

Eno on alkanut soitella usein. Itse olen päässyt eroon alkoholistipuolisosta, ja hän kaipaa nyt akuutissa tilanteessa vertaistukea saman kokeneelta. Muuten ja muiden kanssa yhteys rajoittuu suvun tapaamisiin.

Toisen puolen sukulaisten kanssa en ole yhteyksissä oikeastaan ollenkaan, paitsi kesällä näin äidinpuoleista tätiä pitkästä aikaa, kun tuli katsomaan vauvaani.

Isän puolen sukulaisia asuu muutaman kilometrin säteellä kolme setää puolisoineen, joita tulee nähtyä muutaman kerran vuodessa, ennen koronaa (ja vauvaa) useammin, kun käytiin kylässä noin kerran kuussa. Just suunniteltiin veljen kanssa, että voitaisiin käydä kylässä, kun viimeksi nähty joulukuussa. Ennen sitä kävivät lapsen 1-vuotissynttäreillä.

Muita tätejä ja setiä, jotka asuvat eri paikkakunnilla, tulee nähtyä harvemmin, ehkä kerran vuodessa, kun ovat täälläpäin (sen lähimpänä asuvan sedän luona) kyläilemässä. Laittavat kyllä viestiä whatsappilla nyt kun ovat älypuhelinaikaan itsensä päivittäneet :)

Ihan parasta, kun on paljon sukulaisia, joihin hyvät välit. Serkuista tosin pidän yhteyttä vain yhteen, muita en ole nähnyt vuosiin.

Eivät ole missään yhteydessä, ei ole mitään riitaa mutta he pitää yhteyttä vaan mun vanhempiin (eli omaan sisarukseen). Tää on ilmeisesti sukukohtaista. Eli ei ole tapana meidän suvussa. Mutta esim kaverin suvussa on tapana ja sille koko ajan tädit soittelee. Olen kateellinen hitusen.

Elossa kolme tätiä, yhden kanssa soitellaan. Setä oli läheinen.

Tätini pitää yhteyttä onnittelemalla merkkipäivinä ja välillä soitellaan tai sitten viestitellään. On tosi mukavaa että välittää <3

Useammin kuin vanhemmat. 

Minulla on molemmin puolin sukua neljä tätiä/setää/enoa. Vain 2/8 pitää säännöllisesti yhteyttä nykyään.

Lapsuudessa olimme paljon tekemisissä jokaisen kanssa, mutta sittemmin yhteydenpito jäänyt muutettuani omilleni. Vanhemmat tietenkin pitävät yhteyttä sisaruksiinsa, mutta ei yhtä paljon kuin silloin, kun me lapset olimme pieniä.

Ei.

Läheisin, tätini, on jo kuollut. Samoin setäni, jota muutaman vuoden ajan näin tiiviisti arjessa ja tuli semmoinen luonteva suhde, tunnettiin niinkuin aikuiset eikä semmoinen sukujuhlien pönötys.

Toinen tätini on hyvä tyyppi ja on aina kivaa, kun nähdään, mutta tosi harvoin kohdataan ja koskaan ei soitella.

Setäni, siis elossa oleva,  on myöskin vallan mukava herra, mutta en ole koskaan hänelle soittanut tai päinvastoin. Hän on aikanaan eronnut ja olin läheisempi hänen eksänsä kanssa. Sekin saattaa ehkä vaikuttaa.

Kiitos tästä avauksesta, minä aion lähettää sekä tädille että sedälle pienen muistamisen postitse!

Kuolleita jo.

olen keski-ikäinen nainen ja minulla ei ole ollut omia vanhempai enää aikoihin sattuneesta syystä joten on ihanaa kun voin pitää ytheyttä heidän sisaruksiinsa eli täteihini. setiä minulla ei varsinaisesti ole eikä enoja mutta isän veli oli tärkeä minulle 

ja pidän yhteyttä serkkuihin myös jonkun verran, muutama asuu ulkomailla heitä muistan korteilla. suomessa asuvia serkkuja muistan viesteillä juhlapyhinä ja muutenkin jotain viestitetllään että tiedetään missä asutaan missä on töissä jne. on kumminkin yhteys vaikka aika pinnallinen. on puhuttu että kahvitellaan tässä kun korona hellittää

olen hyvin kiitollinen näistä perhesiteistä kun olen nähnyt mitä se voi olla kun niitä katkotaan (hullut vanhemmat) syyttä suotta.

Setäni vaimo, joka on täysin erilaisesta kulttuurista pitää minuun yhteyttä. Joka on tavallaan omituista, hän on tullut kuvioihin kun olin noin 15 vuotias ja he asuvat toisella puolella Suomea enkä siis ole häntä livenä tavannut kuin ehkä viitisen kertaa. Oikein ihana ihminen kuitenkin joten en pane pahakseni.

Muutoin näen setää ja enoja vain sukujuhlissa (tätejä minulla ei olekaan) , tuolloin keskustelemme kyllä ihan tuttavallisesti ja ovat kuulumisistani hyvin kiinnostuneita, joten en silti sanoisi heitä "etäisiksi hahmoiksi".