Miten lapsestaan kasvattaa narsistin?

Se että lapsi on täysin oman itsensä varassa. Silloin itsestä on tehtävä voittamaton ja erehtymätön, muuten pelottaa liikaa. Oman lähipiirin narsistilla oli traaginen lapsuus. Äiti oli kykenemätön hoitamaan lastaan ja isäkään tuskin tsemppasi.

Jos on poikalapsi, on 100% mahdollisuus narsismiin, ainakin av-mammojen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos on poikalapsi, on 100% mahdollisuus narsismiin, ainakin av-mammojen mukaan.

Onpa turha viesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on poikalapsi, on 100% mahdollisuus narsismiin, ainakin av-mammojen mukaan.

Onpa turha viesti.

Itsentäänselvyys.

Jään seuraamaam koska meidän lapsuudenperheessä kävi sellainen erikoisuus, että yhdestä neljästä lapsesta tuli narsisti, kolme muuta normaaleja, jopa epäitsekkäitä. Kasvatus aikalailla sama ja vanhempien rakkaus, mutta kaikilla on tietysti vähän erilainen kasvuympäristö ollut jossain vaiheessa ja tällä ainoalla narsistilla paljon huonoa seuraa murros- ja teini-iässä sekä sossujen järkyttävän epäonnistunutta tukemista/tunkeilua. Olisiko siis perinnöllinen alttius (ehkä meillä kaikilla voimakas?) ja juuri yksi meistä suistettiin raiteiltaan nuorena pysyvästi? Mutta vanhempien syyksi sitä ei kyllä voi pistää, yrittivät aina parhaansa epäonnesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Se että lapsi on täysin oman itsensä varassa. Silloin itsestä on tehtävä voittamaton ja erehtymätön, muuten pelottaa liikaa. Oman lähipiirin narsistilla oli traaginen lapsuus. Äiti oli kykenemätön hoitamaan lastaan ja isäkään tuskin tsemppasi.

Tämä liiallinen itsensä varassa oleminen tekee kylläkin skitsoidiseksi lapsen. Narsistiksi/sadistiksi tekee sen että lapsi saa päättää vanhempien puolesta miten asiat kotitaloudessa kuuluu hoitaa. Eli vanhemmat alistuvat pomotettavaksi. Tämä voi myös tapahtua verrokkiryhmässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että lapsi on täysin oman itsensä varassa. Silloin itsestä on tehtävä voittamaton ja erehtymätön, muuten pelottaa liikaa. Oman lähipiirin narsistilla oli traaginen lapsuus. Äiti oli kykenemätön hoitamaan lastaan ja isäkään tuskin tsemppasi.

Tämä liiallinen itsensä varassa oleminen tekee kylläkin skitsoidiseksi lapsen. Narsistiksi/sadistiksi tekee sen että lapsi saa päättää vanhempien puolesta miten asiat kotitaloudessa kuuluu hoitaa. Eli vanhemmat alistuvat pomotettavaksi. Tämä voi myös tapahtua verrokkiryhmässä.

Eri. Sisarustani kannustettiin sosiaaliviranomaisten taholta pinnistelemään muistaakseen kaikenlaista, mistä voisi olla katkera ja uhri. Sitten säälittiin, säälittiin (aivan kuin se korvaisi rakkauden jos sitä ei olisi kotoa saanut). Ei pistetty vastuuseen mistään vaan kaikista pöljistä tempaisuista sai syyttää perhettä, vanhempia erityisesti. Vaikka kyseessä oli jo rikosoikeudellisesri vastuullinen ihminen todellidessa. Huonoja kontakteja muihin ongelmanuoriin vain tuettiin ja entistä huonompiin ihmissuhteisiin kannustettiin. Siitä jäi oikeastaan koko perheelle aika pahat traumat kun normaaliperheen vanhempien kasvatusmahdollisuudet pöllittiin epäpäteville viranomaisille koska murkku lintasi koulusta, halusi olla kavereiden mielestä cool ja varasti tupakkaa. Sellaisessa herkässä kehitysvaiheessa kaadettiin bensaa liekkeihin hänelle, jotta varmasti ei kehittyisi normaaliksi vastuulliseksi ihmiseksi.

T. 5 (ilmeistä, että perheolot voivat vaikuttaa ja usein paljonkin. Itseä kiinnostaa erityisesti muun ympäristön osuus asiassa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että lapsi on täysin oman itsensä varassa. Silloin itsestä on tehtävä voittamaton ja erehtymätön, muuten pelottaa liikaa. Oman lähipiirin narsistilla oli traaginen lapsuus. Äiti oli kykenemätön hoitamaan lastaan ja isäkään tuskin tsemppasi.

Tämä liiallinen itsensä varassa oleminen tekee kylläkin skitsoidiseksi lapsen. Narsistiksi/sadistiksi tekee sen että lapsi saa päättää vanhempien puolesta miten asiat kotitaloudessa kuuluu hoitaa. Eli vanhemmat alistuvat pomotettavaksi. Tämä voi myös tapahtua verrokkiryhmässä.

Eri. Sisarustani kannustettiin sosiaaliviranomaisten taholta pinnistelemään muistaakseen kaikenlaista, mistä voisi olla katkera ja uhri. Sitten säälittiin, säälittiin (aivan kuin se korvaisi rakkauden jos sitä ei olisi kotoa saanut). Ei pistetty vastuuseen mistään vaan kaikista pöljistä tempaisuista sai syyttää perhettä, vanhempia erityisesti. Vaikka kyseessä oli jo rikosoikeudellisesri vastuullinen ihminen todellidessa. Huonoja kontakteja muihin ongelmanuoriin vain tuettiin ja entistä huonompiin ihmissuhteisiin kannustettiin. Siitä jäi oikeastaan koko perheelle aika pahat traumat kun normaaliperheen vanhempien kasvatusmahdollisuudet pöllittiin epäpäteville viranomaisille koska murkku lintasi koulusta, halusi olla kavereiden mielestä cool ja varasti tupakkaa. Sellaisessa herkässä kehitysvaiheessa kaadettiin bensaa liekkeihin hänelle, jotta varmasti ei kehittyisi normaaliksi vastuulliseksi ihmiseksi.

T. 5 (ilmeistä, että perheolot voivat vaikuttaa ja usein paljonkin. Itseä kiinnostaa erityisesti muun ympäristön osuus asiassa)

Heikot emotionaaliset tuet voivat aiheuttaa joko narsismia tai estynyttä persoonallisuutta. Narsismi on opportunistisen pomouden häiriö, estynyt persoonallisuus epäonnisen vastuuttoman kapinallisen häiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että lapsi on täysin oman itsensä varassa. Silloin itsestä on tehtävä voittamaton ja erehtymätön, muuten pelottaa liikaa. Oman lähipiirin narsistilla oli traaginen lapsuus. Äiti oli kykenemätön hoitamaan lastaan ja isäkään tuskin tsemppasi.

Tämä liiallinen itsensä varassa oleminen tekee kylläkin skitsoidiseksi lapsen. Narsistiksi/sadistiksi tekee sen että lapsi saa päättää vanhempien puolesta miten asiat kotitaloudessa kuuluu hoitaa. Eli vanhemmat alistuvat pomotettavaksi. Tämä voi myös tapahtua verrokkiryhmässä.[/Kyllä noissa kaikissa on se, että vanhemmat eivät ole emotionaalisesti aikuisia.

Hyvin tyypillinen kuvio narsistiperheissä on se että lapset ovat vanhempiensa vanhempia jo pieninä. Siis ihan kipeä se asetelma. Ei siellä ole ketään turvallisia rajoja asettavia aikuisia, vaikka puitteet olisivat päällepäin ihan ok.

Grandioosi narsisti on tyypillisesti ns ihmelapsi joka ei oikeasti saa olla lapsi vaan pikkuaikuinen jo lapsena. Tästä kehittyy myöhemmin kateus ja halveksinta lapsia kohtaan jollainen hän ei itse saanut olla.

Koko narsistisen patologian ydin on kateus ja siitä seuraava tuhoava luonne.

Narsistia ei kukaan rakastanut, hän ei siis pysty ymmärtämään mitä rakkaus on ja hänen on halveksittava koska menetyksen täysi käsittäminen ja sen sureminen on hänelle ylivoimaisen tuskallista. Elämä kuluu siis tuon menetyksen kostamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että lapsi on täysin oman itsensä varassa. Silloin itsestä on tehtävä voittamaton ja erehtymätön, muuten pelottaa liikaa. Oman lähipiirin narsistilla oli traaginen lapsuus. Äiti oli kykenemätön hoitamaan lastaan ja isäkään tuskin tsemppasi.

Tämä liiallinen itsensä varassa oleminen tekee kylläkin skitsoidiseksi lapsen. Narsistiksi/sadistiksi tekee sen että lapsi saa päättää vanhempien puolesta miten asiat kotitaloudessa kuuluu hoitaa. Eli vanhemmat alistuvat pomotettavaksi. Tämä voi myös tapahtua verrokkiryhmässä.

Eri. Sisarustani kannustettiin sosiaaliviranomaisten taholta pinnistelemään muistaakseen kaikenlaista, mistä voisi olla katkera ja uhri. Sitten säälittiin, säälittiin (aivan kuin se korvaisi rakkauden jos sitä ei olisi kotoa saanut). Ei pistetty vastuuseen mistään vaan kaikista pöljistä tempaisuista sai syyttää perhettä, vanhempia erityisesti. Vaikka kyseessä oli jo rikosoikeudellisesri vastuullinen ihminen todellidessa. Huonoja kontakteja muihin ongelmanuoriin vain tuettiin ja entistä huonompiin ihmissuhteisiin kannustettiin. Siitä jäi oikeastaan koko perheelle aika pahat traumat kun normaaliperheen vanhempien kasvatusmahdollisuudet pöllittiin epäpäteville viranomaisille koska murkku lintasi koulusta, halusi olla kavereiden mielestä cool ja varasti tupakkaa. Sellaisessa herkässä kehitysvaiheessa kaadettiin bensaa liekkeihin hänelle, jotta varmasti ei kehittyisi normaaliksi vastuulliseksi ihmiseksi.

T. 5 (ilmeistä, että perheolot voivat vaikuttaa ja usein paljonkin. Itseä kiinnostaa erityisesti muun ympäristön osuus asiassa)

Pahoittelut, että täytän ketjun. Tuli mieleen, että laitoksessa kasvavalla (vaikka vain osan nuoruudesta) ei välttämättä ole todella syvällisiä tunnesiteitä kehenkään arjessaan ja myös yhteys oikeaan perheeseen heikkenee, merkityksestään on epävarma kun ei voi saada yhtä paljon vahvistusta esim. vanhemmilta, että juuri hän on rakas ja tärkeä. Se kai on oleellista narsismin saavuttamisessa. Erityisesti nuoresta koko aika voi tuntua päättymättömältä. Minä nyt vuodatan tänne, tuntuu vaan niin kamalalta, että kotoa vietiin ihan tervepäinen lapsi vaikkakin hyvin villi ja nyt aikuisena vastassa on epäluotettava, hyötyä tavoitteleva ja kostonhimoinen ihminen. Sellainen ei ollut syntyjään vaan yhtä viaton kuin kaikki muutkin.

T. 5

Riitta hyrch..olikohan nimi oikein kirjoitettu sekä tommy hellsten kertovat , kirjoittavat tästä asiantuntevasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että lapsi on täysin oman itsensä varassa. Silloin itsestä on tehtävä voittamaton ja erehtymätön, muuten pelottaa liikaa. Oman lähipiirin narsistilla oli traaginen lapsuus. Äiti oli kykenemätön hoitamaan lastaan ja isäkään tuskin tsemppasi.

Tämä liiallinen itsensä varassa oleminen tekee kylläkin skitsoidiseksi lapsen. Narsistiksi/sadistiksi tekee sen että lapsi saa päättää vanhempien puolesta miten asiat kotitaloudessa kuuluu hoitaa. Eli vanhemmat alistuvat pomotettavaksi. Tämä voi myös tapahtua verrokkiryhmässä.

Eri. Sisarustani kannustettiin sosiaaliviranomaisten taholta pinnistelemään muistaakseen kaikenlaista, mistä voisi olla katkera ja uhri. Sitten säälittiin, säälittiin (aivan kuin se korvaisi rakkauden jos sitä ei olisi kotoa saanut). Ei pistetty vastuuseen mistään vaan kaikista pöljistä tempaisuista sai syyttää perhettä, vanhempia erityisesti. Vaikka kyseessä oli jo rikosoikeudellisesri vastuullinen ihminen todellidessa. Huonoja kontakteja muihin ongelmanuoriin vain tuettiin ja entistä huonompiin ihmissuhteisiin kannustettiin. Siitä jäi oikeastaan koko perheelle aika pahat traumat kun normaaliperheen vanhempien kasvatusmahdollisuudet pöllittiin epäpäteville viranomaisille koska murkku lintasi koulusta, halusi olla kavereiden mielestä cool ja varasti tupakkaa. Sellaisessa herkässä kehitysvaiheessa kaadettiin bensaa liekkeihin hänelle, jotta varmasti ei kehittyisi normaaliksi vastuulliseksi ihmiseksi.

T. 5 (ilmeistä, että perheolot voivat vaikuttaa ja usein paljonkin. Itseä kiinnostaa erityisesti muun ympäristön osuus asiassa)

Pahoittelut, että täytän ketjun. Tuli mieleen, että laitoksessa kasvavalla (vaikka vain osan nuoruudesta) ei välttämättä ole todella syvällisiä tunnesiteitä kehenkään arjessaan ja myös yhteys oikeaan perheeseen heikkenee, merkityksestään on epävarma kun ei voi saada yhtä paljon vahvistusta esim. vanhemmilta, että juuri hän on rakas ja tärkeä. Se kai on oleellista narsismin saavuttamisessa. Erityisesti nuoresta koko aika voi tuntua päättymättömältä. Minä nyt vuodatan tänne, tuntuu vaan niin kamalalta, että kotoa vietiin ihan tervepäinen lapsi vaikkakin hyvin villi ja nyt aikuisena vastassa on epäluotettava, hyötyä tavoitteleva ja kostonhimoinen ihminen. Sellainen ei ollut syntyjään vaan yhtä viaton kuin kaikki muutkin.

T. 5

En ole perehtynyt asiaan, mutta käsittääkseni persoonallisuushäiriöiden siemenet kylvetään jo vauvana ja varhaislapsuudessa. Teininä piirteitä voi vain ruokkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että lapsi on täysin oman itsensä varassa. Silloin itsestä on tehtävä voittamaton ja erehtymätön, muuten pelottaa liikaa. Oman lähipiirin narsistilla oli traaginen lapsuus. Äiti oli kykenemätön hoitamaan lastaan ja isäkään tuskin tsemppasi.

Tämä liiallinen itsensä varassa oleminen tekee kylläkin skitsoidiseksi lapsen. Narsistiksi/sadistiksi tekee sen että lapsi saa päättää vanhempien puolesta miten asiat kotitaloudessa kuuluu hoitaa. Eli vanhemmat alistuvat pomotettavaksi. Tämä voi myös tapahtua verrokkiryhmässä.

Eri. Sisarustani kannustettiin sosiaaliviranomaisten taholta pinnistelemään muistaakseen kaikenlaista, mistä voisi olla katkera ja uhri. Sitten säälittiin, säälittiin (aivan kuin se korvaisi rakkauden jos sitä ei olisi kotoa saanut). Ei pistetty vastuuseen mistään vaan kaikista pöljistä tempaisuista sai syyttää perhettä, vanhempia erityisesti. Vaikka kyseessä oli jo rikosoikeudellisesri vastuullinen ihminen todellidessa. Huonoja kontakteja muihin ongelmanuoriin vain tuettiin ja entistä huonompiin ihmissuhteisiin kannustettiin. Siitä jäi oikeastaan koko perheelle aika pahat traumat kun normaaliperheen vanhempien kasvatusmahdollisuudet pöllittiin epäpäteville viranomaisille koska murkku lintasi koulusta, halusi olla kavereiden mielestä cool ja varasti tupakkaa. Sellaisessa herkässä kehitysvaiheessa kaadettiin bensaa liekkeihin hänelle, jotta varmasti ei kehittyisi normaaliksi vastuulliseksi ihmiseksi.

T. 5 (ilmeistä, että perheolot voivat vaikuttaa ja usein paljonkin. Itseä kiinnostaa erityisesti muun ympäristön osuus asiassa)

Pahoittelut, että täytän ketjun. Tuli mieleen, että laitoksessa kasvavalla (vaikka vain osan nuoruudesta) ei välttämättä ole todella syvällisiä tunnesiteitä kehenkään arjessaan ja myös yhteys oikeaan perheeseen heikkenee, merkityksestään on epävarma kun ei voi saada yhtä paljon vahvistusta esim. vanhemmilta, että juuri hän on rakas ja tärkeä. Se kai on oleellista narsismin saavuttamisessa. Erityisesti nuoresta koko aika voi tuntua päättymättömältä. Minä nyt vuodatan tänne, tuntuu vaan niin kamalalta, että kotoa vietiin ihan tervepäinen lapsi vaikkakin hyvin villi ja nyt aikuisena vastassa on epäluotettava, hyötyä tavoitteleva ja kostonhimoinen ihminen. Sellainen ei ollut syntyjään vaan yhtä viaton kuin kaikki muutkin.

T. 5

Kaikissa persoonallisuuden häiriöissä lapsen ja vanhempien suhde on jollain tavalla häiriintynyt. Narsisti on rikollisryhmän pomo, estynyt uskollinen kätyri. Näin siis hierarkia häiriöiden välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että lapsi on täysin oman itsensä varassa. Silloin itsestä on tehtävä voittamaton ja erehtymätön, muuten pelottaa liikaa. Oman lähipiirin narsistilla oli traaginen lapsuus. Äiti oli kykenemätön hoitamaan lastaan ja isäkään tuskin tsemppasi.

Tämä liiallinen itsensä varassa oleminen tekee kylläkin skitsoidiseksi lapsen. Narsistiksi/sadistiksi tekee sen että lapsi saa päättää vanhempien puolesta miten asiat kotitaloudessa kuuluu hoitaa. Eli vanhemmat alistuvat pomotettavaksi. Tämä voi myös tapahtua verrokkiryhmässä.

Eri. Sisarustani kannustettiin sosiaaliviranomaisten taholta pinnistelemään muistaakseen kaikenlaista, mistä voisi olla katkera ja uhri. Sitten säälittiin, säälittiin (aivan kuin se korvaisi rakkauden jos sitä ei olisi kotoa saanut). Ei pistetty vastuuseen mistään vaan kaikista pöljistä tempaisuista sai syyttää perhettä, vanhempia erityisesti. Vaikka kyseessä oli jo rikosoikeudellisesri vastuullinen ihminen todellidessa. Huonoja kontakteja muihin ongelmanuoriin vain tuettiin ja entistä huonompiin ihmissuhteisiin kannustettiin. Siitä jäi oikeastaan koko perheelle aika pahat traumat kun normaaliperheen vanhempien kasvatusmahdollisuudet pöllittiin epäpäteville viranomaisille koska murkku lintasi koulusta, halusi olla kavereiden mielestä cool ja varasti tupakkaa. Sellaisessa herkässä kehitysvaiheessa kaadettiin bensaa liekkeihin hänelle, jotta varmasti ei kehittyisi normaaliksi vastuulliseksi ihmiseksi.

T. 5 (ilmeistä, että perheolot voivat vaikuttaa ja usein paljonkin. Itseä kiinnostaa erityisesti muun ympäristön osuus asiassa)

Pahoittelut, että täytän ketjun. Tuli mieleen, että laitoksessa kasvavalla (vaikka vain osan nuoruudesta) ei välttämättä ole todella syvällisiä tunnesiteitä kehenkään arjessaan ja myös yhteys oikeaan perheeseen heikkenee, merkityksestään on epävarma kun ei voi saada yhtä paljon vahvistusta esim. vanhemmilta, että juuri hän on rakas ja tärkeä. Se kai on oleellista narsismin saavuttamisessa. Erityisesti nuoresta koko aika voi tuntua päättymättömältä. Minä nyt vuodatan tänne, tuntuu vaan niin kamalalta, että kotoa vietiin ihan tervepäinen lapsi vaikkakin hyvin villi ja nyt aikuisena vastassa on epäluotettava, hyötyä tavoitteleva ja kostonhimoinen ihminen. Sellainen ei ollut syntyjään vaan yhtä viaton kuin kaikki muutkin.

T. 5

Kaikissa persoonallisuuden häiriöissä lapsen ja vanhempien suhde on jollain tavalla häiriintynyt. Narsisti on rikollisryhmän pomo, estynyt uskollinen kätyri. Näin siis hierarkia häiriöiden välillä.

Tai siis estynyt olisi kätyri, ehkä hieman epävarma mutta ohjailtavissa, läheisriippuvainen uskollinen sellainen.

Minun tuntema yksi narsistisesti käyttäytyvä ihminen, hänen äitinsä oli samanlainen. Ne kävi äitinsä kanssa yhdessä bissellä kun narsku oli vasta teini. Äiti yhtyi mukaan haukkumaan niitä narskun teinituttavia joista narsku ei pitänyt. Oli myös jotain isäongelmia. Äiti oli pettänyt ja piilotellut oikeaa isää. En tiedä tiesikö isäpuoli sen mutta varmaan kasvatus oli hänenkin puolelta kylmää. Narsku oli täysverinen kiusaaja ja tuossa hänen kotiolot.

Kieltää sen, mitä lapsi on aiheuttaen siten lapselle sietämättömän häpeällisyyden kokemuksen. Siltä suojaamaan tulee narsismi, että onkin olevinaan parempi kuin kaikki muut.

Lapsesta ei välitetä eikä hänen tunteitaan sanoiteta koskaan. Hän ei pääse siis kosketuksiin aitojen tunteidensa kanssa. Kukaan ei opeta miten niiden kanssa toimitaan. Täten syntyy väärä omakuva ja valheellinen käsitys itsestään.

Samoin jos vanhemmat ovat ylisuolevaisia ja lakaisevat kaikki pettymykset lapsen tieltä ja se että lapselle annetaan periksi ihan vain raivokohtauksen tai dramaattisen itkun pelosta. Täten lapsi saa mitä vain ja milloin vain haluaa.