Miten te muut kestätte taloudellisen paineen?

Meillä tarvittiin syksyinen hirvikolari, joka herätti minutkin (mies ja lapset on näitä hetkessä elämisen mestareita olleet aina) elämään jokaista päivää nauttien.



Kun tulee vastoinkäymisiä, niiden kanssa painitaan sitten, kun niitä tulee, eikä painita kaikkien MAHDOLLISTEN vastoinkäymisten kanssa. Iso ero.



Suosittelen (en siis kolaria, vaan elämästä nauttimista pähkäilyjen sijaan).

murehtia koko ajan taloutta. Ei olla ostettu omaa taloa, vaan asutaan kerrostalossa, jotta asuntoa hankittaessa laina oli kohtuullinen. Ollaan ajateltu, että vaikka toinen jäisi työttömäksi, velkaa pitää olla sen verran vähän, ettei heti tartte asuntoa laittaa myyntiin. Pidetään pikkuisen säästössä koko ajan yllättävien menojen varalta.

jos tällä hetkellä on asiat hyvin, ja olet elänyt vastuullisesti, niin huomista EI KANNATA AJATELLA. Mä olin pitkään tosi paineissa raha-asioista (meillä ei velkaa, mut molemmat pätkätöissä. On hirveä tilanne kun odottaa päivärahapäätöstä joka tulee vasta kuukausien päästä, säästöt alkaa olla loppu jne.) ja mulla oli aina suunnitelma b ja c joka tilanteeseen. Eihän ne sitten toteutuneet, mut eipä toteutuneet mun uhkakuvatkaan. Jossain vaiheessa jotenkin tajusin, että sillä, onko rahaa ja materiaa, ei ole mitään väliä, jos elämänsä elää kuitenkin surren sitä hetkeä, kun niitä ei ole. Omaisuuteen ei pidä kiintyä eikä ajatella sitä oman identiteetin jatkeena, vaan se pitää nähdä investointina, asiana jonka voi realisoida tiukan paikan tullen, jotta elämä voi jatkua.



Jos tulee tilanne, että myytte talon, niin sitten myytte. Ei se ole häpeä eikä epäonnistuminen, vaan selviämistä kiperästä tilanteesta.

nytkin on tämän uudehkon ok-talon myyminen mm. valtavien sähkölaskujen takia. Eli en osaaantaa yhtään hyvää neuvoa, miten selviytyä. Itse mietin joskus sitäkin, että kannattaako "tähdätä" elämäänsä 20:nen vuoden päähän, jolloin velka on maksettu, vai olisko sittenkin mukavampi realisoida omaisuutensa ainakin talon muodossa, ja elää ilman velkavankeutta. Kas siinäpä vasta kysymys!

Ei tarvitse tietää viittä tai kymmentä vuotta etukäteen, miten pärjää taloudellisesti, koska tilanne todennäköisesti muuttuu siinä välillä niin totaalisesti, että suunnitelmilla voi pyyhkiä takapuoltaan. Ajattele ap omaa elämääsi, miten monta vuotta keskimäärin elämäntilanteesi on pysynyt ennallaan?



Itse olen vaihtanut työpaikkaa ja/tai muuttanut viiden vuoden välein ja se ei edes ole poikkeuksellisen usein ainakaan pk-seudulla. Samalla perheen budjetti on mennyt uusiksi. Välillä ollaan oltu velattomia, välillä korviamme myöten veloissa.



Aina voi tilanteen arvioida uudelleen. Esim. nyt asumme kalliissa, isossa asunnossa, mutta emme edes suunnittele että jäisimme siihen loppuiäksemme. Ei olisi varaakaan. Nykyään muutetaan pienempään kun lapsiperheaika on ohi ja niin mekin aiomme tehdä. Tai sitten huomaamme, että haluammekin jäädä siihen, ja maksamme asuntolainan lopun bullet-lainalla, joka erääntyy kuolemamme jälkeen. Vaihtoehtoja on kyllä.

Niinhän se menee, pitäisi pystyä elämään hetkessä eikä huomisessa - saati ajassa mikä on puolen vuoden, vuoden tai viiden vuoden päästä! Kiitos rohkaisevista ja ajatuksia herättävistä kommenteista :)