Käyttääkö täällä joku korkkareita ihan peruskenkinä?

Korkkarit kattoon. Herää mielikuva kaizu koosta pelkät Korkkarit pukimina. Mahtaisi olla näky.

En edes omista lenkkareita. Aina menen korkkareilla. Semmoseen paikkaan ei pidä ihmisen mennä, minne ei 15cm koroilla pääse.

T. Pena64

Yläkerran naapurissa koko perhe kuulostaa pitävän aina korkkareita jaloissaan.

Aiemmin kyllä, nykyään viihdyn matalapohjaisissa kengissä. 

Ainakin minulla jalat kyllä tottuivat päivittäisiin korkkareihin ja pysyin piikkikoroilla paremmin pystyssä talvella kuin tasapohjaisilla. Korot vaihtelivat 5cm=> 15cm väliltä ja käytössä oli nilkkureita, saapikkaita ja sitten ihan noita perinteisiä korkkareita. 

En mä nyt maalaamisessa ja remontoinnissa korkkareilla käytä, enkä töissä, koska mulla on turvakengät siellä, mutta muutoin laitan aina korkokengät, vaihtelevalla korolla. Minulla on useammat.

Itselleni ei korkokengät ole ikinä olleet epämukavat, joten niihin ei ole tarvinnut tottua tai totutella. Sen sijaan matalakantaiset kengät aiheuttavat selkäkipua. Fysioterapeutti sanoikin, että mun selälleni korkokengät ovat hyvä ratkaisu, koska laittavat jalan tiettyyn optimaaliseen asentoon. Mulla on siis selkäkipuja, ja varsinkin kun käytän matalia kenkiä.

En käytä niitä hienostellakseni tai ollakseni jotain, vaan rakastan niitä ja sitä miltä ne tuntuu jalassa.

Tiedän pari naista, jotka nuorena aina käyttivät korkkareita. Toiselta leikattu lonkat kaksi kertaa ja toinen, joka ei omien sanojensa mukaan päässyt ajoissa lonkkaleikkaukseen, on nyt loppuikänsä pyörätuolissa. Kumpikaan heistä ei ollut lihava eikä laiha. Normaalia iän myötä kertynyttä painoa mutta ei mitenkään liikaa.

Pari kolmekymppisenä mä kuljin julkisesti korkkareilla.

Enpä koskaan ajatellut, että kauanko kesti jalkojen tottua. Mä lukiolaisena pikku hiljaa vaihdoin kenkäni korkkareihin. Lenkkareilla juoksin, sateessa käytin nokialaisia ja lumihangessa taapersin maihareilla. Keittiötöitä tein, että siellä oli duunikengät.

Mulla oli autossa ajotennarit. Vaihdoin ne jalkaan, kun menin autoon. Autoon menin korkkarit jalassa ja poistuin. Vain ajamisen suoritin tennareissa. Pari kertaa poliisi ripitti, kun luuli, että mä ajoin niissä stiletoissa, joissa olin menossa hippaamaan.

Mun korot oli yli 5 cm > mieluummin 10 senttiset korot. Yhdessä vaiheessa oli jopa 13 sentin korotkin. Ne oli mun ainoat platform kengät, joilla sitten tampattiin menemään niin pirukseen.

Pitkiäkin matkoja tuli käveltyä silloin. Enkä valittanut, tyyli ennen kaikkea. Sai jalkoja joskus päivän pari lepuuttaa. Monta kertaa jälkeenpäin ajatellut, että yksi jalkojen pelastus on varmasti ollut ammatinvalinta. Parturi-kampaajana olisin varmasti tehnyt 12 tunnin päiviä korkeissa korkkareissa, koska se työ jos mikä vaatis semmoista ilmettä. ;D

Lapsia alkoi tulemaan kolmekymppisenä, sitten astui jonkun näköinen mukavuuskin elämään. Onhan noita korkokenkiä kuitenkin vielä ja tulee niitä välillä käytettyä. Esim jos yksin käyn kaupassa, niin laitan korkokengät jalkaan. Ei niin korkeita ja ehkä muutoinkin mukavampaa mallia.  Autoa ajan nykyään ihan rehellisesti matalapohjaisissa kengissä! :D

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pari naista, jotka nuorena aina käyttivät korkkareita. Toiselta leikattu lonkat kaksi kertaa ja toinen, joka ei omien sanojensa mukaan päässyt ajoissa lonkkaleikkaukseen, on nyt loppuikänsä pyörätuolissa. Kumpikaan heistä ei ollut lihava eikä laiha. Normaalia iän myötä kertynyttä painoa mutta ei mitenkään liikaa.

Mulla on kaveri joka nuorena käytti korkokenkiä paljon ja sitten nelikymppisenä joutui pyörätuoliin. Hoitamaton lonkkaluksaatio ilmoitteli itsestään. Sitä ei ollut siis huomattu aikoinaan. Eikä mikään korjausleikkaus yms enää auttanut.

Seuraus olisi ollut ihan sama, vaikka tallustellut paljain varpain sammalmättäillä koko ikänsä.

Pidän kyllä kesät talvet useimmiten 7-10cm korkoja, en ole ikinä ajatellut asiaa sen kummemmin enkä ole mieltänyt jotain 8cm leveän mallisen koron bootseja edes korkokengiksi.

En ole koskaan erityisemmin opetellut kävelemään korkokengillä, on tullut ns. luonnostaan.

Nuorena käytin aina korkkareita, paitsi autoa ajoin matalapohjaisilla (ajokengät olivat aina autossa).

Kun tulin ensimmäisen kerran raskaaksi 25vuotiaana niin oli pakko jättää korkkarit pois. Jalat eivät kestäneet enää. Sen jälkeen ei oo tullut käytettyä korkkareita kuin juhlissa.

Mä käytin nelikymppiseksi korkkareita aina paitsi urheillessa. Sitten murtui nilkka (urheillessa ei korkkareiden kanssa) eikä se ole pitkästä kuntoutuksesta huolimatta entisellään, joten nykyään en pysty korkkareita käyttämään kovin pitkiä aikoja kerrallaan, enkä yli 8cm korkoja ollenkaan.

Ekat korkkarit hankittiin mun rippijuhliin ja lukion jälkeen siirryin kokonaan niihin. En muista että ne olisivat koskaan olleet erityisen epämukavat sen jälkeen kun niillä oppi kävelemään kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena käytin aina korkkareita, paitsi autoa ajoin matalapohjaisilla (ajokengät olivat aina autossa).

Kun tulin ensimmäisen kerran raskaaksi 25vuotiaana niin oli pakko jättää korkkarit pois. Jalat eivät kestäneet enää. Sen jälkeen ei oo tullut käytettyä korkkareita kuin juhlissa.

Minä taas juoksin viimeisillään raskaanakin 12cm korkosaappaat jalassa ratikkaan.

Eli olen vissiin sitten sellainen "korkkarinaiseksi" syntynyt.

-9

Käytin ikävuodet 19-34. Nykyään en enää käytä. Aina niiden kanssa tulee päkiät kipeäksi, ei voi kävellä pitkiä matkoja ja jalat hiertyy. Lisäksi totesin että en halua samanlaisia vaivasenluita kuin omalla äidillä. Ei mahdu eläkeiässä mitkään kengät jalkaan, kun vaivaisenluut on niin valtavat ja varpaat on nipussa toistensa päällä. Käytti nuorempana aina korkokenkiä. Toivottavasti itse säästyn moiselta. Pienet vaivasenluut on jo, mutta toivottavasti ei kasva isommaksi.