Erityislapsen vanhempana on kyllä pirun rankkaa

Mikä lapsen diagnoosi?

Ns. terveenkin lapsen vanhempana on monesti rankkaa. Joku toinen pyrkii tekemään elämästä vaikeaa kiusaamalla, väkivallalla, hyväksikäytöllä tms. Ei ole vain yhtä tapaa kohdata rankka vanhemmuus.

Onnellinen on se, jolla ei lapsestaan suuria huolia ole.

Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut. Minulla on kolme erityislasta. 2 murrosikäistä ja yksi hyvin lähellä.

Esikoisesta huomasin jo varhain että on haasteita. Tajusin jo silloin että että arkemme on oltava todella kurinalaista. Käytin myös valtavasti aikaa ns kuntouttavaan toimintaan ennenkuin sitä saatiin muualta. Siinä ne 2 muutakin meni samoilla ohjeilla sivussa. Kotona homma toimi, toki tuhansia toistoja, harjoittelua ja tilanteita riitti.

Kahdella ongelmat näkyi vasta koulussa. Esikoinen sai apua jo ennen esikoulua, tytöillä sitten menikin paljon pidempään. Toisella 4 ja toisella 2 vuotta. Juuri nyt asiat kunnossa siltä osin kuin voi olla. Nuoremmilla viikottaiset terapiat, isoimmalla on nuo jo takana.

Kyllä nämä vuodet on vaatineet veronsa. Oma elämä on ollut täysin pysähdyksissä, nyt alkaa tuntua että olisi voimia ja aikaa muuhunkin. Lapsista saa huolehtia vielä kauan, kokisin kuitenkin että pahin on jo takana. Vanhin lapsi on nykyään todella vastuuntuntoinen, reipas, avoin, fiksu koululainen jolla paljon harrastuksia ja ottanut vastuita kontolleen. Hänen kohdalla en ole hirmu huolissani tulevaisuudesta, isoimmat haasteet on jo selätetty. Myös nuorin on sellainen tapaus että pärjää, keskimmäinen huolettaa eniten kun on sulkeutunut. Saa hyvin vahvaa tukea monelta puolelta. Toivon koko sydämestäni että hänenkin kohdalla alkaisi kaikki työ näkymään, puitteet on. Aika näyttää.

Paljon voimia sinulle, kiva kun tuuletit päätäsi tänne, hyvää tekee :)

Minä olen katkera siitä, että isä ei jaksanut, luovutti ja lähti. Äitinä niin ei voi tehdä. Se sika jätti mut yksin selviämään, vaikka kahdelle aikuisellekin oli rankkaa.

Ap, ymmärrän. Ei tätä tilannetta taida oikeasti ymmärtää kuin toinen erityislapsen vanhempi.

Jos lapsella on ad/hd, lasketaanko hänet erityislapseksi? Epäilen omallani olevan. Ei nukkunut edes vauvana ja en käsitä miten joku voi olla noin levoton ja vilkas vuodesta toiseen. Ja kyllä, on raskasta ilman diagnoosejakin.

"Sairaus". Ahaa. Millä tavalla lapsi on sairas?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen katkera siitä, että isä ei jaksanut, luovutti ja lähti. Äitinä niin ei voi tehdä. Se sika jätti mut yksin selviämään, vaikka kahdelle aikuisellekin oli rankkaa.

Olen pahoillani. Tämä on parisuhteelle äärimmäisen rankkaa, pitäisi kuitenkin olla kykyä molemmilla vanhemmilla puhaltaa yhteen hiileen. Meillä minun aika menee lapsiin, olen töissä satunnaisesti, voimien mukaan myös. Parisuhde on ollut vuosia vain tiimi, toinen hommaa rahat perheelle ja toinen hoitaa kodin ja lapset sekä niiden asiat. Toivon että joskus osataan vielä olla oikeassa suhteessa, juuri nyt tämä ei oikein sitä ole. Jos mies (tai miksei minäkin) olisi itsekkäämpi niin todellakin olisi lähtenyt suhteesta. Olen pahoillani että lapsesi isä teki noin, joskin ehkä joskus tulee tilanne että huomaa että parempi niin. Jos vanhemmasta ei ole erityislapsesta huolehtijaksi niin on riski että pahentaa vain toiminnallaan asioita.

Paljon voimia, rakkautta ja hermoja sinulle. Muista että sinä riität. Helpottaa vielä, usko pois.

No mulla on kaksi ihan normaalia lasta ja olen välillä aivan poikki. Varsinkni tämä korona-aika ollut ihan kamalaa. Välillä on ajanjaksoja ettei niistä ole mitään muistikuvia.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella on ad/hd, lasketaanko hänet erityislapseksi? Epäilen omallani olevan. Ei nukkunut edes vauvana ja en käsitä miten joku voi olla noin levoton ja vilkas vuodesta toiseen. Ja kyllä, on raskasta ilman diagnoosejakin.

Lasketaan. Toivottavasti saat lapselle tutkimukset ja sitä kautta sitten apua. Myöhemmin tuo lapsen vilkkaus on vain hyvä asia. Kaikki aina valittaa vetelistä teineistä, nää tyypit ei ole. Jossain vaiheessa asiat kääntyy edukseen, varauksella sanon että tietyiltä osin.

Missä lasten isät ovat?

Vierailija kirjoitti:

Missä lasten isät ovat?

Kotona ja työelämässä ihan yhtä poikki kuten äiditkin.

Ap kiittää vastauksista. Viimeksi kun juttelin lapsen neurologin kanssa niin hän lohdutti että kyllä nämäkin nuoret vielä sijoittuvat ihan hyvin yhteiskuntaan. Että nykyisin huomioidaan jatko-opinnoissa erilaiset häiriöt ja tarpeet ihan toisin kuin ennen tehtiin. Todellakin toivon että näin kävisi. Ettei lapseni putoaisi tukimuotojen viidakosta täysin ulkopuolelle. Ettei vain jäisi yksin ongelmineen ja alkaisi esim. käyttämään päihteitä tms. Kun täysi-ikäiseksi tulee.

Vierailija kirjoitti:

Ap kiittää vastauksista. Viimeksi kun juttelin lapsen neurologin kanssa niin hän lohdutti että kyllä nämäkin nuoret vielä sijoittuvat ihan hyvin yhteiskuntaan. Että nykyisin huomioidaan jatko-opinnoissa erilaiset häiriöt ja tarpeet ihan toisin kuin ennen tehtiin. Todellakin toivon että näin kävisi. Ettei lapseni putoaisi tukimuotojen viidakosta täysin ulkopuolelle. Ettei vain jäisi yksin ongelmineen ja alkaisi esim. käyttämään päihteitä tms. Kun täysi-ikäiseksi tulee.

Miksi et kerro lapsen diagnooseja? Sanoit, että lapsi on sairas. Millä tavalla sairas?