Tuo kadonneet-ohjelma käy tunteisiin monella tasolla

Joo täytyy kyllä olla siis ihan hirveetä omaisille tollanen katoaminen, ja vielä kamalemmaks tekee se jos ei löydetä,,sitähän miettis kokoaika että onko elossa,, ei sais ikinä rauhaa

Katoin tänä iltana sen ja jäin miettiin että eikö sieltä lammesta vois vielä paremmin etsiä

Minulla tuttava, jonka veli katosi 80-luvulla ruotsinlaivalta, käsittääkseni ei löytynyt koskaan.

Luulisin että katoaminen on raastavampaa, kuin varmuus, että omainen on kuollut, ei ainakaan enää kärsi missään tuntemattomassa paikassa.

Aina joskus mediassa tulee vastaan artikkileita näistä kadonneista joiden arvellaan joutuneen henkirikoksen uhriksi, niin tulee tämä mieleen.

Tämän illan jakson kadonnut oireilu viittasi selvästi psykoosiin, joka voi laueta kovan stressin aiheuttamana. Jouduin seuraamaan oman läheiseni sairastumista ja oireet oli ihan yksi yhteen. Esim. sitä siskon näkemää puhelua, jota poliisit ei ole koskaan "tuoneet ulos" ei todennäköisesti ollut oikeasti olemassakaan, vaan henkilö "puhui" tyhjälle luurille. Oma omaiseni psykoosissa esim. sai ja luki tekstiviestejä, joita puhelimeen ei oikeasti tullut. 

Psykoosissa tai ei, niin pitäisi se ruumis silti löytyä.

Vierailija kirjoitti:

Katoin tänä iltana sen ja jäin miettiin että eikö sieltä lammesta vois vielä paremmin etsiä

Se tyyppi pelkäsi vettä. Miks olisi lampeen hypännyt?

Entinen luokkakaveri aikoinaan kauan sitten katosi. Hänen äitinsä arveli, että on siepattu ja auto varastettu. Paljon, paljon myöhemmin oli löytynyt auto ja kuski. Vissiin kaarteessa ajoi tieltä ulos ja rinnettä alas. Ihan läheltä kaiteen alkukohtaus oli mennyt.

Outo juttu oli se, ettei kukaan ollut aiemmin löytänyt, koska tie ei ollut mikään syrjäinen. Karmivalta se tapaus tuntui silloin kun ei tiennyt, mitä on käynyt. Tuommoinen tieltä suistuminen periaatteessa voi käydä vaikka kenelle, jos on huono keli ja kännykkää vilkuilee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katoin tänä iltana sen ja jäin miettiin että eikö sieltä lammesta vois vielä paremmin etsiä

Se tyyppi pelkäsi vettä. Miks olisi lampeen hypännyt?

Todennäköisesti juoksi lampeen hädissään. Lampea ei erota pimeässä. Olen käynyt paikan päälläkin toteamassa tämän. Lisäksi sieltä on miltei mahdotonta päästä ylös, jyrkät reunat ja mutapohja, siihen päälle vielä tytön humalatila.

Ei kaiteen alkukohtaus vaan alkukohdan läheltä oli mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katoin tänä iltana sen ja jäin miettiin että eikö sieltä lammesta vois vielä paremmin etsiä

Se tyyppi pelkäsi vettä. Miks olisi lampeen hypännyt?

Todennäköisesti juoksi lampeen hädissään. Lampea ei erota pimeässä. Olen käynyt paikan päälläkin toteamassa tämän. Lisäksi sieltä on miltei mahdotonta päästä ylös, jyrkät reunat ja mutapohja, siihen päälle vielä tytön humalatila.

Minkä tytön? Tuossa oli mies, ei päihtynyt tyttö.

Se oli jännä kun sen tämän illan jakson kadonneen äiti sanoi, että hän oli näkevinään pakettiautossa poikansa. Ei mitään jännää sikäli, mutta siinä on sellainen psykologinen ilmiö. Ihminen näkee mitä hänen aivonsa hänelle kertovat. Jos poika on ollut mielessä, aivot muovaavat toisesta ihmisestä samannäköisen. Onko ollut samanlainen asento, hiukset, nenä.

Olen katsonut ja kyllä nämä tunteisiin menevät. Tuota viimeistä jaksoa en sattunut katsomaan ja nyt on niin vaikea olo itsellä että jätän myöhemmäksi katsomisen. Ihmiset menevät tosi vaikeista ajoista läpi. Samantyyppinen sarja oli se missä kerrottiin henkirikosten kohteeksi joutuneiden perheiden kokemuksia. Miten ikinä voi sellaisen jälkeen selviytyä ns normaaliin elämään. Kaikki myötätuntoni heille.

Harmittaa kun juuri Karoliina Kestin tapauksesta kertonut ohjelma ei jostain syystä tallentunut kokonaan, olikohan edellinen ohjelma kestänyt liian kauan. Seurasin aikoinaan tiiviisti Minfosta juuri Karoliinan etsintöjä.

Nyt etsitään Helsingissä 90-vuotiasta. Se on ihan kauheaa, kun vanhuksella muisti alkaa pettää. Noita katoamisia on kymmeniä vuosittain. Usein löytyvät vähissä vaatteissa paleltuneina. Mun lapsuudenkodin varastoon/liiteriin oli n. 10 v. sitten mennyt vanha mummo. Onneksi isä alkoi ihmetellä jalanjälkiä lumessa, kun kukaan ei ollut käynyt liiterissä. Sieltä se löytyi nukkumasta pelkissä sisävaatteissa ja oli karannut läheltä ns. palvelutalosta. Isälle oli jäänyt epäselväksi, oliko kukaan edes huomannut katoamista. Luulen, että jos yön yli olisi liiteriin jäänyt, niin kuolleena olisi aamulla jo löytynyt.

Sekin oli surullista,enkä ymmärrä miksei tämän Samin vanhemmat oo nähny niitä lapsen lapsia, se äiti sanoi ettei ole Samin katoamisen jälkeen nähny niitä lapsia

Vierailija kirjoitti:

Sekin oli surullista,enkä ymmärrä miksei tämän Samin vanhemmat oo nähny niitä lapsen lapsia, se äiti sanoi ettei ole Samin katoamisen jälkeen nähny niitä lapsia

Ei kaikilla ex-miniöillä ole yhteyksiä entisiin appivanhempiin. Monesti se menee niin, että suhteet mummin ja ukkiin hoituu vasta sitten kun lapset itse on isompia. Muistan, että minäkin kävin isän kanssa aina mummolassa. Minulla oli siis viikonloppuisä, jota tapasin joka toinen viikonloppu. Ehkä kerran kuussa oltiin isän kanssa mummolassa ja mummo ja pappa tulivat isän luo juhlimaan meidän synttäreitä. Sillä tavalla yhteys kuitenkin säilyi. Äiti ei koskaan puhunut sanaakaan isän puolen suvusta. Ero oli ollut riitaisa, minkä takia ei ilmeisesti voinut sietää silmissään. Nyt on myöhäistä kysyä syitä, koska äitini on jo kuollut ja isän vanhemmat ovat kuolleet.

Mutta pointtina siis, ettei tuo tavatonta ole vaan hyvin yleistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt etsitään Helsingissä 90-vuotiasta. Se on ihan kauheaa, kun vanhuksella muisti alkaa pettää. Noita katoamisia on kymmeniä vuosittain. Usein löytyvät vähissä vaatteissa paleltuneina. Mun lapsuudenkodin varastoon/liiteriin oli n. 10 v. sitten mennyt vanha mummo. Onneksi isä alkoi ihmetellä jalanjälkiä lumessa, kun kukaan ei ollut käynyt liiterissä. Sieltä se löytyi nukkumasta pelkissä sisävaatteissa ja oli karannut läheltä ns. palvelutalosta. Isälle oli jäänyt epäselväksi, oliko kukaan edes huomannut katoamista. Luulen, että jos yön yli olisi liiteriin jäänyt, niin kuolleena olisi aamulla jo löytynyt.

Tuohan se on, että vanhuksia kuolee epäinhimillisillä tavoilla. Kun äitini vielä eli, hän sairastui nuorehkolla iällä muistisairauteen. Nuorehkolla tarkoitan alle eläkeikäistä. Meidän oli todella vaikeaa saada häntä ymmärtämään, että hän ei voi lähteä yksin ulos ja asioille vanhaan tapaan. Muuten hän olisi varmasti pärjännyt arkitoimissa kotona vielä hyvin, mutta eksymisriskin takia oli pakko muuttaa hoivakotiin, jossa muut asukkaat oli 75-95-vuotiaita eli aivan eri sukupolvea kuin äitini. Äidiltä meni vieläpä puhekyky todella aikaisessa vaiheessa. Se oli hyvin raskasta katsoa, kun hän puki vaatteet, kävi omatoimisesti vessassa, osasi ottaa itse ruokaa lautaselle vielä hoivakodissa asuessaan, mutta suusta ei tullut sanoja. Liikkumiskyky säilyi hyvänä vielä elämän loppumetreille saakka, jonka takia eksymisen ja katoamisen riski oli vielä isompi kuin niillä vanhemmilla muistisairailla asukkailla. Äitihän lähtikin sieltä hoivakodista pari kertaa. Hän ymmärsi numerot oikein hyvin ja osasi painaa oveen oikean ovikoodin, kun katsoi vierestä hoitajan näpyttelyä.

Varmaan tunnetasolla yksi traumatisoivimmista kokemuksista, jos ei tiedä, missä omainen on ja mitä on tapahtunut. Kun olin lapsi, setäni katosi mystisesti jälkiä jättämättä. Häntä oli etsitty lehdissäkin Ruotsissa, jossa hän silloin asui työnsä takia. Valitettavasti löytyi metsästä ja lähtö oli tullut oman käden kautta. Isä murehti pitkään sitä, ettei tiedä, mitä on tapahtunut ja myöhemmin sitä, että miksi velipoikansa teki niin raskaan ratkaisun eikä edes viestiä jättänyt. Onhan se mahdollista, että jokin viesti on ollut, mutta paperin on voinut vaikka metsän eläin napata tai ehkä ehti maatua suomaastoon.

Vierailija kirjoitti:

Entinen luokkakaveri aikoinaan kauan sitten katosi. Hänen äitinsä arveli, että on siepattu ja auto varastettu. Paljon, paljon myöhemmin oli löytynyt auto ja kuski. Vissiin kaarteessa ajoi tieltä ulos ja rinnettä alas. Ihan läheltä kaiteen alkukohtaus oli mennyt.

Outo juttu oli se, ettei kukaan ollut aiemmin löytänyt, koska tie ei ollut mikään syrjäinen. Karmivalta se tapaus tuntui silloin kun ei tiennyt, mitä on käynyt. Tuommoinen tieltä suistuminen periaatteessa voi käydä vaikka kenelle, jos on huono keli ja kännykkää vilkuilee.

Mä olen varmaan lehdestä lukenut tuosta tapauksesta. Siinä jutussa hämmästeltiin, miten sitä autoa ei oo kukaan huomannut, vaikka tietä pitkin kulkee satoja autoja päivässä ja pyöräilijöitä ja kaikkee. Kyllä me ihmiset ollaan joskus sokeita.

Voisiko joku ystävällinen kertoa, löytyykö tätä sarjaa jostakin palvelusta? Onko tämä alun perin Friin ohjelmistoa? Haluaisin katsoa viimeksi esitetyn jakson, mutta en löydä sitä mistään. Areenassa on jotakin toista sarjaa, jossa vanhempia taltiointeja nähtävillä. Kiitos jos joku huomaa tämän viestini ja vastaa :)