Miksi niin monella työpaikalla ei osata perehdyttää kunnolla/ollenkaan??

Kukaan ei halua lapsenvahdiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei halua lapsenvahdiksi.

…ilmaiseksi lapsenvahdiksi. Oman työn ohella pitäisi perehdyttää ilman korvausta.

Kyseessähän on johtamisen (iso) ongelma.

Kukaan ei jaksa, uusien ihmisten pitäisi tietää kaikki valmiiksi.

Omaan nilkkaanhan se osuu. Jos ei uusia haluta perehdyttää, niin vanhojen ja osaavien työmäärä ei ainakaan vähene. Ja kun jäävät eläkkeelle, niin vievät ammattitaidon mennessään. Typerää toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei halua lapsenvahdiksi.

…ilmaiseksi lapsenvahdiksi. Oman työn ohella pitäisi perehdyttää ilman korvausta.

Wtf?

Jos hyvä tuuri käy, niin uusi tulokas on nopeasti oppiva ja pätevä. Sitten on näitä, jotka ei opi ja on ihan perässä vedettäviä eikä jaksa perehdyttää sellaisia...

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei jaksa, uusien ihmisten pitäisi tietää kaikki valmiiksi.

Sitä se vähän taitaa olla ettei siellä työpaikalla ole sitä opettajaa joka kädestä pitäen kaiken opettaa vaan odotetaan aikuiselta sitä itse ohjautumista. Ja kun koulutuksen tasokin on sitä mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Omaan nilkkaanhan se osuu. Jos ei uusia haluta perehdyttää, niin vanhojen ja osaavien työmäärä ei ainakaan vähene. Ja kun jäävät eläkkeelle, niin vievät ammattitaidon mennessään. Typerää toimintaa.

Itse en ole siinä asemassa että voisin tähän epäkohtaan puuttua ja enemmän pitäisi niitä nuoria ottaa, mutta kenenkään resurssit ei vaan riitä.

Vierailija kirjoitti:

Omaan nilkkaanhan se osuu. Jos ei uusia haluta perehdyttää, niin vanhojen ja osaavien työmäärä ei ainakaan vähene. Ja kun jäävät eläkkeelle, niin vievät ammattitaidon mennessään. Typerää toimintaa.

Sellaista ihmistä on ilo perehdyttää, joka ymmärtää ja oppii nopeasti.

Lopetin yhdessä työpaikassa kahden päivän jälkeen, kun mut jätettiin yksin koko taloon selviytymään. Ylimalkaisesti oli vaan neuvottu työt ja toisena päivänä perehdyttäjä häipyi johonkin omille asioilleen pariksi tunniksi. Oli liikaa mun hermoille.

 Meillä syitä on ainakin ajan puute, eli perehdyttäminen tehdään omien hommien lisänä, jolloin se suoraan lisää muutenkin kiireisen työn kuormaa. Lisäksi meillä perehdyttämisestä ei makseta mitään ja se kenen hommaksi se menee, menee osin arvalla, osin logiikalla että reippaimmat työntekijät perehdyttää.

Ainakin itsellä ongelmaksi muodostuu sitten se, että osaan perushommat takaperin ja silmät kiinni, jolloin on tosi vaikea arvioida, miten tarkkaan ja hitaasti uudelle ihmiselle pitäisi ne itselle aivan itsestäänselvät jutut selittää.

Toisaalta, osa meillä on ainakin mun perehdyttämistä työntekijöistä oppinut asiat kerrasta ja olleet tosi tyytyväisiä perehdytykseen ja osan kanssa takutaan samoja juttuja ties kuinka monta kertaa, eli on se varmaan joskus vähän kiinni perehdytettävästäkin. Jos olisi mahdollista, antaisin perehdytyshommat mielelläni muille, mutta meillä ei voi valita ja yritän kyllä parhaani mutta varmasti edellä mainitut seikat voi tehdä perehdytyksestä välillä vajavaista.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei jaksa, uusien ihmisten pitäisi tietää kaikki valmiiksi.

Ei nyt kaikkee, mut edes jotain. Kun se lähtee liikkeelle ihan siitä, että tullaan ajoissa ja ne kuulokkeet ja puhelimet jätetään sinne kaappiin.

Perehdytys vie paljon aikaa, jota ei ole yleensä resurssoitu kenellekään. Sitten sitä jokainen hyväsydäminen kolleega tekee vähän omien hommiensa ohessa. Jostain syystä firmat ei tajua, että sehän vasta kalliiksi tulee, jos uutta ihmistä ei perehdytetä kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin yhdessä työpaikassa kahden päivän jälkeen, kun mut jätettiin yksin koko taloon selviytymään. Ylimalkaisesti oli vaan neuvottu työt ja toisena päivänä perehdyttäjä häipyi johonkin omille asioilleen pariksi tunniksi. Oli liikaa mun hermoille.

Itse käärin hihat ja rupesin tekemään töitä. Huomasin hyvin että minua tarvittiin. Erheiden ja erehdyksien kautta opin. Harvoin sitä mitään peruttamatonta ehtii mokaamaan🤣

Se on tulijan vastuulla perehtyä. Ei haittaa, jos ei onnistu, sillä koeaikapotkut on helppo antaa... ja uusia tulijoita jonossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin yhdessä työpaikassa kahden päivän jälkeen, kun mut jätettiin yksin koko taloon selviytymään. Ylimalkaisesti oli vaan neuvottu työt ja toisena päivänä perehdyttäjä häipyi johonkin omille asioilleen pariksi tunniksi. Oli liikaa mun hermoille.

Itse käärin hihat ja rupesin tekemään töitä. Huomasin hyvin että minua tarvittiin. Erheiden ja erehdyksien kautta opin. Harvoin sitä mitään peruttamatonta ehtii mokaamaan🤣

Tuli tästä mieleen että mut jätettiin 15-vuotiaana kesätöissä yksin vanhainkodilla kun kaikki hoitajat meni jonnekin, ainoa ohjeistus oli että vastaa jos joku vanhus soittaa tähän puhelimeen. Vanhukset sitten itse opasti että miten autan niitä. Käärin hihat, mutta pelotti olla ilman apua. Tuskinpa koulutettuna olisi sen mukavampaa jos kukaan ei auttaisi talon tavoille.

Tuskin se on osaamisesta kiinni vaan ajasta. Itselläni soi esim työpäivän aikana puhelin yli sata kertaa ja tämän laski minun perehdyttävä. Siinä hän roikkui mukana, seurasi ja kuunteli. Ja hän osasi itse hahmottaa miten me sitä runkoa aletaan rakentamaan ja mitä töitä hän pystyy minulta ottamaan eli hän loi itse itselleen sen työpaikan ja hän on koko ajan saanut lisää vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin yhdessä työpaikassa kahden päivän jälkeen, kun mut jätettiin yksin koko taloon selviytymään. Ylimalkaisesti oli vaan neuvottu työt ja toisena päivänä perehdyttäjä häipyi johonkin omille asioilleen pariksi tunniksi. Oli liikaa mun hermoille.

Itse käärin hihat ja rupesin tekemään töitä. Huomasin hyvin että minua tarvittiin. Erheiden ja erehdyksien kautta opin. Harvoin sitä mitään peruttamatonta ehtii mokaamaan🤣

Tuossa työssä olisi ollut mahdollista saada isoakin vahinkoa aikaan. Mun mielestä ensimmäinen työviikko uudessa työpaikassa pitäisi melkeinpä olla pelkkää tutustumista.

Jos on kyse aikuisten työpaikasta, niin odotetaan omatoimisuutta.