5-vuotias lapseni on alkanut matkia sanomisiani enkä saa häntä lopettamaan sitä millään.
En tiedä, mistä hän on tämän tavan omaksunut, se alkoi aivan yhtäkkiä. Kaiken mitä sanon, hän toistaa. Ensin annoin sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sitten puutuin siihen sanomalla, että ymmärrän, että tuo on sinusta hauskaa, mutta äiti toivoisi silti, että lopettaisit tuollaisen. Mikä avuksi? Tätä on nyt jatkunut reilun viikon ajan.
Kommentit (15)
Jos oma lapsi toistaa kaiken, mitä sanot niin ala sanomaan lauseita, kuten:
"Rakastan sinua"
"Olet ihana"
"Olet minulle tärkeä"
Kiroile lapselle ja solvaa niin oppii sinulta uusia sanoja.
Voit kokeilla:
Suunnitelmallinen huomiotta jättäminen
Toisinaan on hyvä, että ei lähde puuttumaan lapsen käytökseen lainkaan. Etenkin silloin, jos pulmallisella käytöksellä haetaan selkeästi vanhemman huomiota. Suunniteltu huomiotta jättäminen sopii sellaiseen lapsen käytökseen joka on häiritsevää, mutta ei vaadi nopeaa puuttumista. Tällaista käytöstä on
-valittelu, kun on jo todettu ei
-kiljuminen
-pelleily
-kasvojen vääntely
-typerien sanojen toistelu
Huomiotta jättämisessä on tärkeää, että sitä käytetään riittävän kauan. Älä kiinnitä mitään huomiota lapsen häiritsevään käytökseen. Älä luovuta, koska muutoin joudut aloittamaan alusta. Varo myös, että et palkitse huonosta käytöksestä. Tästä esimerkki voisi olla se, että lapsi kinuaa pitkään ja sinnikkäästi ja kyllästyessäsi annat hänelle periksi, jotta sinun ei tarvitsisi kuunnella kinuamista.
Kun käyttää huomiotta jättämistä on tavallista, että lapsen käytös ensin hetken pahenee ennen kuin se lähtee parempaan suuntaan.
Huomiotta jättäminen lopetetaan siinä vaiheessa, kun lapsi lopettaa ärsyttävän käytöksen. Myös silloin on lopetettava, jos lapsen käytös menee liian aggressiiviseksi. On ensisijaista varmistaa lapsen ja muiden turvallisuus. Itseä tai muita vaarantavaa käytöstä ei voi jättää huomiotta.
No, onpas sinulla nyt hirmuisen kova puheripuli. Tulepas tänne keittiöön, siellä saat purkaa energiaasi tiskaamalla nämä kaikkia astiat käsin. No niin, antaapas valua!
Taivas näitä nykyajan uusavuttomia vanhempia! Kurinpitokeinot kehiin - ja sassiin!!!
Meillä ei lapsuudenkodissa tullut tuollainen kuuloonkaan. Jo pelkkä isän tiukka mulkaisu riitti estämään meitä mukuloita tekemästä mitään isompia hölmöilyjä. Hänessä oli sitä auktoriteettia.
En kiinnittäisi huomiota mutta muokkaisin puhettani tietoisesti positiivisemmaksi ja kannustavammaksi kuin arjessa ehkä muuten tulee käytettyä, yllämainitut esimerkit oli hyviä. Lisäksi varmaan käyttäisin "ihana lähteä ulos", "onpa kivaa siivota keittiötä yhdessä" tyyppisiä positiivisia lauseita arjen asioista.
Jos edellä mainitut ei toimi, tee vanha kunnon tarrataulu.
Yhdestä höpöttämättömästä tunnista saa tarran. Toisesta toisen. Kun tarroja kertyy x-määrä, teette jotain kivaa, koska "nyt äiti jaksaa, kun voimat ei mennyt höpöön". Täydestä suorituksesta tulpariemu.
Ja palkinto esim. nuotioretki, eväsretki, lumiukon rakentaminen, lautapeli, sormivärit, leipominen...
Vaihe. Kyllä se ohi menee. Itseäni on auttanut vanhemmuudessa sellaisen hälläväliä-asenteen omaksuminen. En tarkoita, etten välittäisi mistään, mutta en anna itseni ärsyyntyä asioista, jotka eivät ketään tai mitään vahingoita.
Tämä on sinulle loistava tilaisuus opettaa lapselle vieras kieli. Ala yksinkertaisesti puhua eri kieltä silloin, kun hän on matkimistuulella. Todennäköisesti hän luovuttaa pian, mutta jos ei niin ainakin hän oppii uutta kieltä.
Karkkihyllyllä sanot, että "kiitos, en halua karkkia, äitikulta".
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sinulle loistava tilaisuus opettaa lapselle vieras kieli. Ala yksinkertaisesti puhua eri kieltä silloin, kun hän on matkimistuulella. Todennäköisesti hän luovuttaa pian, mutta jos ei niin ainakin hän oppii uutta kieltä.
Aivan loistava idea! Vaihdat heti kieltä, kun matkiminen alkaa. Jatkat vaikka vartin matkimisen lopettamisen jälkeen. Jos sitkeä mukelo, niin puhuu vähintään ruotsia ja enkkua vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei lapsuudenkodissa tullut tuollainen kuuloonkaan. Jo pelkkä isän tiukka mulkaisu riitti estämään meitä mukuloita tekemästä mitään isompia hölmöilyjä. Hänessä oli sitä auktoriteettia.
Ylimääräisiä tällaisia isiä jossain? Olisi käyttöä.
Ala itse toistaa hänen sanomisiaan. Jos ärsyyntyy, niin toteat että lopetat kun hänkin lopettaa.