Muutin takaisin Suomeen ja olen kyllä viihtynyt, koska elän täällä ihan turistina!

Tulin tänne omaishoitajaksi ja ekat vuodet kului ihanasti Ullanlinnan-Eiran kuplassa. Huolehdin vanhasta omaisesta, shoppailin ruokaa Stockalla ja hallissa, lenkkeilin koiran kanssa Kaivarissa ja tapasin nuoruuden ystäviä kahviloissa ja ihanilla lounailla. Parasta aikaa elämässäni, koska sain pitä huolta tärkeästä ihmisestä (toki sain paljon apua sekä kaupungin että yksityisestä kodinhoidosta, tuhannet kiitokset ihanille ammattilaidille!) ja myös aikaa pysähtyä ja miettiä mikä elämässä on tärkeintä. Kun rakas omainen nukkui pois, jäin hoitamaan asioita vielä puoleksi vuodeksi. Mutta sitten pandemia iski ja olinkin jumissa täällä Suomessa! Kotona Ranskassa tilanne muuttui nopeasti katastrofiksi sulkuineen ja karanteeneineen. Mieheni ei enää päässyt viikonlopuiksi Helsinkiin. Lapsemme olivat eristyksissä yliopistoissa Skotlannissa ja Yhdysvalloissa. Istuin asunnossa, joka oli nyt minun, mutta ei ollut kotini. Mitä minun pitäisi tehdä? Kaikki Suomen päässä oli kesken. Realisoinko huomattavan perintöomaisuuteni? Miten voin palata Ranskaan? Koska lapset pääsevät kotiin? Miten käy heidän opintojensa?
Tässä vaiheessa ihana, viisas mieheni sanoi minulle: “Nyt kerrankin ajattelet itseäsi ja teet mikä tuntuu sinusta oikealta. Minä seuraan sinua minne ikinä päätätkin lähteä.” Minä itkin. Itkin viisi päivää ja sitten menin Akateemiseen ja ostin kymmenen kirjaa, jotka olen aina halunnut lukea ja Starbuckislta ison latten. Menin Espan puistoon ja aloin lukea ensimmäistä kirjaa. Se oli Murakamin 1Q84. Seuraava oli Augustinuksen City of God. Ja luin ja luin ja luin. Kotona, Meripuistossa, Kaivarissa. Kylmä ei haitannut, kun oli ihana kašmir-peitto hartioilla. Kun olin lukenut ne kymmenen kirjaa, pakkasin koiran ruuat ja jotain omia vaatteita ja ajettiin koiran kanssa maalle, missä minulla on perintönä saatu maalaistalo. Siellä katselin ympärilleni muutaman tunnin, join vähän viiniä ja soitin miehelleni että tästä tulee meidän uusi koti. Sitten siivosin ja tyhjensin talon ja sivurakennuksen, otin remonttifirman tekemään remontin suunnitelmieni mukaan ja kolmessa kuukaudessa talo oli valmis. Olen nyt asunut täällä yli vuoden kahdessa huoneessa ja huhtikuussa mies lähettää tai tuo kuorman ostamiaan ranskalaisia antiikihuonekaluja. Tästä tulee meidän perheen Suomen-koti ja aion asua täällä paljon ja keskittyä kirjoittamiseen ja opiskeluun.