Miksi et koskaan aio muuttaa pois Suomesta? ev

en keksi yhtään syytä

mutta en usko muuttavani. Olen niin koti-ikäväinen, kotiseutuikäväinen. Ja lisäksi teemme niin kalliin talon, että siktä pitää maksaa loppuikä.

täällä on yks ulkosuomalainen joka katuu ulkomaille muuttoa.

tein sen nuorena, nyt olen rakentanut elämäni tänne ja se on liian vaikeata muuttaa takaisin suomeen.

Mutta paljosta olen jäänyt pois

Ei se mikään mahdoton ajatus olisi, tavallaan ihan mielenkiintoinenkin mutta kun miehellä on täällä yritys ja muutenkin ollaan tänne nyt asetuttu niin ei kai tästä tule lähdettyä

Osaan 5 eri kieltä.

olen asunut jo 3:ssa muussa maassa, eikä ole enää kaipuuta muualle.

täällä on yks ulkosuomalainen joka katuu ulkomaille muuttoa. tein sen nuorena, nyt olen rakentanut elämäni tänne ja se on liian vaikeata muuttaa takaisin suomeen. Mutta paljosta olen jäänyt pois

Mitä tarkoitat 'paljosta' olet jäänyt pois? eikö paremminkin, 'paljon olen saanut, vaikkakin eri lailla kun Suomessa'

asun ulkomailla, ja tiedän että muutto takas voi olla vaikeeta, mutta ei se ole kun otettava pari riskiä ja lähdettävä. Yks tuttu muuttaa juuri 16 ulkomailla olon jälkeen, jännittää sen puolesta, mutta itte se on oikeen ilonen asiasta..

vaihessa muutan talveksi pois täältä.



Riippuu verotuksesta missä asun yli puolet vuodesta -tätä verohelvettiä en aio koko ikääni ylläpitää.

Osaan 5 eri kieltä.

täällä Puolassa "neekeri" on edelleen suuri kummajainen. Aasialaisia on hieman enemmän, muttei niitäkään jokapäivä näe :DDDD

Mitä tarkoitat 'paljosta' olet jäänyt pois? eikö paremminkin, 'paljon olen saanut, vaikkakin eri lailla kun Suomessa'

tietenkin olen elänyt omasta mielestäni hyvän elämän. olen nähnyt ja kokenut niin paljon enemmän kuin moni muu

pois en antaisi niitä afrikan vuosia joita siellä lapsena vietin, tai sitä kasvu vaihetta minkä koin kun perheeni kanssa amerikaan muutin.

mutta, lapseni eivät tunne sukulaisiaan tai isovanhempiaan. ollaan yksin pyhäpäivät

ja osa suomalaisuudesta on jäänyt minulle vieraaksi. En osaa tehdä makaroonilaatikkoa, lapseni eivät koskaan ole syoneet verilettuja. Vappua ei ole tullut vuosiin vietettyä. Lapsuuteni muistot ovat niin erilaiset.

Tunnen suomalaisuuden, mutta en oikein tunne omistavani sitä tai osaa pitää sitä omanani.

ehkä tähän vaikutti paljon se että 80 luvulla kun muutettiin suomeen, olin jo ehtinyt paikallistua kotimaahani, että suomeen muutto oli minun kohdalla ulkomaille muutto, ja siihen kesti aika kauan kunnes rupesin viihtymään.

Ja sitten kun viihdyin, niin perhe päätti muuttaa taas. Suostuin koska tiesin että osaan olla tyytyväinen ja iloinen ulkomailla.

Mutta kunpa olisin tehnyt toisin valinnan. Elämäni olisi niin erilainen.

Ja sanon näin vaikka olen omasta mielestäni elänyt tosi hyvän elämän

Ihan varmana tulisi sopeutumisvaikeuksia, en usko että voisin rakentaa elämääni uudestaan jonnekin ihan muualle. Ainakaan en nyt halua.

Käyn ulkomailla pienellä lomalla toisinaan enkä kaipaa mitään "tuttua ja turvallista" ja aina samoja ympyröitä, mutta silti olen niin juurtunut Helsinkiin :) Täältä ei pois ikinä!