Kävitkö valokuvaajalla, kun täytit 40 tai 50?

En käynyt, en kun täytin 40 ja myöhemmin 50. Mitään juhlia ei ollut, paitsi käytiin lauantaiaamupäivällä lounaalla miehen ja lasten kanssa. Mies lähti siitä suoraan kentälle työmatkalle, ja niin sitten vietin senkin lauantain alle kymmenenvuotiaiden lasteni kanssa. Kun täytin viisikymmentä, en juhlinut mitenkään. Työtön olin, verkkareissa. Siivosin kaappeja. Salaisesti olisin halunnut järjestää jotain juhlia, edes pienesti, käydä kampaajalla, jne. Mutta ei ole ollut varaa. Mies ei halunnut panostaa - eikä olisi tarvinnutkaan - mitenkään juhliini, vaikka muodollisena ihmisenä osti käpykakun. Ja taisi tehdä uunilohta.

Joskus salaa ehkä kadehdin heitä, joilla on itsetuntoa järjestää syntymäpäiväjuhlia. Ja olla keskipiste. Minulla ei ole ystäviä, että senkin puolesta olisi vähän outoa järjestää mitään. Sukulaiseni eivät muistaneet minua kun täytin 50, siis sisarukset. En tosin odottanutkaan sitä.

Mutta toisinaan suren että en mennyt mihinkään viralliseen kuvaan kun täytin 40. Haluaisin että minusta olisi olemassa edes yksi muisto kun kuolen. Ateljeekuva.

En. Viisikymppisiä juhlin vuonna 2020, kun rajoitukset olivat tiukimmillaan, vain mieheni kanssa.

Valokuvaan pitäisi kyllä mennä, kun passi pitäisi nyt keväällä uusia. Ne kuvat ovat tosin aina ihan karseita.