Puolison määräily ja komentelu parisuhteessa?
Kuinka paljon ja kuka teillä komentelee puolisoa? Onko teidän mielestä ok, kun vaimo komentelee miestä esim. määräilee että käy uudestaan ääliö kaupassa kun unohdit tuoda tuotteen x!! Ja sitten kun tulen kaupan kautta kotiin ja haluan halata niin vaimo työntää pois sanoen hyi en tykkää kun pyrin iholle ja mee muualle ääliö!
Kommentit (14)
Ihan miten kukakin tykkää. Josset viihdy suhteessa, niin lopeta se. Niin yksinkertaista se on. Ei sitä voi eikä kannata toisten ihmisten suhteisiin vertailla, sillä te kaksihan te siellä elätte.
En kyllä tahtoisi elää ihmisen kanssa joka sanoo minua ääliöksi. Jossei puoliso osaa tuoda pyydettyjä tarvikkeita kaupasta niin kehitelköön itse sitten soveliaan aterian tarjolle siitä mitä kotoa nyt löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Ihan miten kukakin tykkää. Josset viihdy suhteessa, niin lopeta se. Niin yksinkertaista se on. Ei sitä voi eikä kannata toisten ihmisten suhteisiin vertailla, sillä te kaksihan te siellä elätte.
En kyllä tahtoisi elää ihmisen kanssa joka sanoo minua ääliöksi. Jossei puoliso osaa tuoda pyydettyjä tarvikkeita kaupasta niin kehitelköön itse sitten soveliaan aterian tarjolle siitä mitä kotoa nyt löytyy.
En itsekään pidä ääliöksi haukkumisesta mutta yleensä vaimo tajuaa pyytää anteeksi kun olen päivän pari hiljaa. Tässä odottelen anteeksipyyntöä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä itse ajattelet?
Pyytäminen on eri asia kuin määräily ja siihen päälle haukkumasanojen käyttö mistä en pidä. En minäkään vaimoa sano ääliöksi.
Lähtisin hyvin nopeasti suhteesta jossa minua haukutaan ja komennellaan. Monta sellaista takana ja niistä jäi käteen vain mielenterveysongelmia. Yksin on parempi.
Mun vanhemmat on olleet iäisyyden yhdessä, vaikka äitini on vuosikymmenet moittinut isääni kaikesta joutavasta. Tavallaan se motkotus on sellaista, johon tottuu, vaikka se aina ärsyttääkin. Jos kuulen sitä, puolustan aina isääni.
Nimittelyä ja haukkumista sen sijaan en ole kuullut lapsuudenkodissani koskaan. Mun on todella vaikea sietää sitä, miten jotkut haukkuu puolisoitaan ääliöksi, idi*otiksi tai jopa hulluksi. Nimittely kertoo mun mielestä siitä, että tyyppi on jämähtänyt henkisesti ala-asteelaisen tasolle ikuisiksi ajoiksi.
Mun oma mies ei siedä yhtään, jos korotan ääntäni, eli siis huudan hänelle. En hauku enkä nimittele, mutta saatan kimmastua, jos mua ei kuunnella ollenkaan. Kunnioituksen puute on pahinta. Jos jatkuvasti mitätöi toista eikä tunnu välittävän, en usko, että suhteessa on kauheasti rakkautta jäljellä. Negatiivisessa ilmapiirissä ei kukaan loputtomasti jaksa.
Jos toinen tuntuu suorastaan inhoavan kumppaniaan, eikä tilanne muutu miksikään, on varmasti syytä erota.
Jos mieheni tulee kaupasta ja joku tärkeä tuote jäänyt ostamatta niin kysyisin jaksaisiko hän käydä hakemassa tuotteen X koska sitä oikeasti tarvittaisiin nyt. En haukkuisi ääliöksi mutta olettaisin että toki hakee sen puuttuvan tuotteen.
Läheisyydestä sellainen kommentti että ainakin minusta on inhottavaa jos toinen ryntää suoraan kaupasta tultuaan käpälöimään minua pesemättä käsiään ja mahdollisesti tilanteessa jossa keskityn juuri laittamaan vaikka ruokaa. Meillä kun lapsilla allergioita niin ruuan laittoon joutuu todella keskittymään että kaikille olisi sopivaa syötävää. Silloin ei riitä mielenkiinto iholle pyrkivään mieheen vaikka hänellä olisikin juuri silloin aikaa ja halua.
Minusta aloittajan tilanteessa nainen puhuu todella rumasti. Toisaalta jos mies ryntää iholle aina kun itse haluaa eikä lue lainkaan tilannetta ja sytytä toista huomioiden toisen haluja ja tilanteita niin hermo voi kyllä mennä.
Minä komennan usein vaimoani, koska on aika vajaa tapaus mitä tulee loogiseen ajattelukykyyn. Parempi että minä hoidan ajattelun, hän hoitaa kodin.
Yleistähän tuo on. Sitä kutsutaan kotikuriksi.
Näinkö paljo Suomessa on epäterveitä parisuhteita?
Yleensä kannattaa pitää sopimuksista kiinni, jos mielii nauttia kumppaninsa luottamusta.
Lapset tulee kasvattaa niin, että heitä ei kukaan määräile. Kotoa nuo tavat tulevat!
Ex-mies oli määräilijä ja paremmintietäjä. Siksi se onkin ex.
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin hyvin nopeasti suhteesta jossa minua haukutaan ja komennellaan. Monta sellaista takana ja niistä jäi käteen vain mielenterveysongelmia. Yksin on parempi.
En valehtele kun sanon että on nurkkaan ajettu olo.
Mitä itse ajattelet?