Sinulle

Et ole täydellinen mies, sinussa on paljon vikoja ja puutteita. En edes ehkä tiedä niitä pahimpia. Silti rakastan sinua. Et koskaan taistellut minusta. Olin itsestäänselvyys, ilontuoja, joka kerta toisensa jälkeen aina palasi luoksesi. Monta kertaa yritin lähteä ja lähdinkin. Ero oli yhtä tuskaa ja siksi tulin jälleen luoksesi. Kertaakaan et ottanut minuun yhteyttä, et koko vuoden aikana.



Et rakastanut minua, et ehkä ollut edes rakastunut. Tiesit tunteeni ja hyväksyit ne. Rakastit vaimoasi, hyväksyin senkin, pitkin hampain. Silti sanoit että tunnet minua kohtaan hyvin paljon. Ja kyllähän minä sen tunsin, se ei vain riittänyt. En jaksanut enää kärsiä vuoksesi, kun niin selvästi ilmaisit kerta toisensa jälkeen, että tulisin aina olemaan sinulle vain kaunis lintu, joka tuo iloa ja väriä elämääsi. Koskaan en pääsisi osaksi arkeasi.



Silti rakastan, edelleen. Olen halpa. Minulle riitti se, että sain rakastaa sinua ja että otit sen vastaan. Ja salaa toivoin koko ajan, että viimein sinäkin rakastuisit, huomaisit suhteemme ainutlaatuisuuden.



Näin ei käynyt. Nyt kun lähdin luotasi, viimeisen kerran, toivon että sait minusta elämääsi aitoa iloa ja hyvyyttä. Ei kai aidot tunteeni voineet matkalla vääristyä sellaisiksi, jotka eivät myös aidosti olisi koskettaneet?



Ja anteeksi vielä kaikki se lapsellinen jankutus ja ripustautuminen. Se oli vain epäkypsä tapani osoittaa rakkauteni ja yrittää saada sinut lähelleni.



Mutta nyt, kaiken kauniin ja vaikean jälkeen, viimein luovutan ja toivotan sinulle sydämestäni iloa ja valoa elämääsi, Rakkaani.