Lapsen vammaisuudesta

Silmäilin tuota down-ketjua lukematta sitä kokonaan. Ajattelin kertoa kokemuksestani. Pereheeseemme syntyi lapsi, jolla on suulakihalkio. Lapsi ei ole kehitysvammainen, eikä muutenkaan ole kyse ole kovin vakavasta vammasta muutenkaan. Halkio vaikuttaa kuitenkin lapsen syömiseen, hampaiden kasvuun, korvien toimintaan, ulkonäköön (on suulaessa, eikä sinänsä näy ulospäin, mutta saattaa aiheuttaa leuan kasvuhäiriöitä ja hampaat kasvavat miten sattuu, esim. ristipurenta). Uskon, että mikä tahansa vamma tai vajavaisuus, joka vaikeuttaa lapsen elämää, aiheuttaa lääketieteellisiä toimenpiteitä tai muuta kärsimystä ja poikkeavuutta, on vanhemmille kriisin paikka ja käsiteltävä asia. Jokainen toivoo tervettä lasta, jolla on mahdollisimman hyvät lähtökohdat.

Tämä ei missään tapauksessa merkitse sitä, että lapsi (oli hänen vammansa mikä tahansa) olisi vähemmän arvokas, rakas tai ihana. Lapsella ja hänen perhellään voi olla hyvä elämä. Silti perheen kriisin ja huolen käsittelylle pitää mielestäni olla tilansa, eikä sen kieltäminen tai vähättely auta ketään.