Lue keskustelun säännöt.
H elvetti, jota kutsuin rakkaudeksi
30.01.2022 |
Lena Bivnerin kirjoittama kirja, H elvetti jota kutsuin rakkaudeksi. Oletteko lukeneet (tai kuunnelleet, taitaa olla vain äänikirjana)? Minkälaisia ajatuksia herätti?
Itselläni on kokemusta parisuhdeväkivallasta, enkä todellakaan vähättele sen uhreja. Mutta tätä kirjaa kuuntelin niskavillat pystyssä äärimmäistä suuttumusta tuntien, ja nimenomaan kirjoittajaa kohtaan!
Kuinka voi olla noin alapäänsä vietävissä, jopa niin paljon, että uhraa omat lapsensa, kunhan vain saa harrastaa ihanaa s eksiä väkivaltaisen, itsekkään, lapsellisen ja ihan mielisairaalta kuulostavan hyypiön kanssa! Oksettava tyyppi suorastaan tämä ns uhri. Tahraa maineen niiltä, jotka ovat oikeasti parisuhdeväkivallan uhreja.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nämä alapäänsä vietävissäkin on ihan oikeita uhreja, myös itsensä uhreja. Ei vain kumppaninsa uhreja. Tuollaisia ihmisiä ei synny ellei he ole ollut jo lapsuuden kodissa täysin laiminlyötyjä.
Olihan se aika äärimmäinen kuvaus.
Itselläni on jotain kokemusta sellaisesta suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nämä alapäänsä vietävissäkin on ihan oikeita uhreja, myös itsensä uhreja. Ei vain kumppaninsa uhreja. Tuollaisia ihmisiä ei synny ellei he ole ollut jo lapsuuden kodissa täysin laiminlyötyjä.
Totta tuokin. Kyseinen nainenhan kirjoitti, että hänellä oli ollut välinpitämätön ja kylmä isä. Mutta olisi silti voinut kuvitella, että leijonaemo olisi herännyt puolustamaan jälkeläisiään. Kun ilmiselvästi hän ymmärsi traumatisoivansa omat lapsensa, mutta seksuaalinen himo oli suurempi kuin halu auttaa poikiaan.
Toinen asia, jota jäin ihmettelemään, oli poikien biologinen isä. Eikö tämä huomannut mitään epätavallista lastensa käytöksessä? Kaiken järjen mukaan hänen täytyi huomata, koska lapset osasivat niin hyvin sanoittaa tunteensa äidilleenkin, niin varmasti ottivat asian puheeksi myös isänsä kanssa. Miksi tämä ei tehnyt mitään? Miksi hän päästi pojat suden suuhun aina joka toinen viikko.
Varmasti mukavaa luettavaa tuo kirja näille pojille, kun tuosta kasvavat.
Kuuntelin myös tuon kirjan.
En voinut itsekään käsittää miten voi pistää lapsensa miehen edelle? Onneksi erosi kuitenkin lopulta.
Kirja oli aika suppeasti kirjoitettu. Olisin halunnut tietää mikä oli se juttu minkä vuoksi tämä nainen pysyi suhteessa. Nyt oltiin keskitytty vaan niihin huonoijin hetkiin jolloin jäi se käsitys että koko suhde oli pelkkää sitä mitä kirjassa oli.
Varmaan kirja oli sen naisen tapa käsitellä tuota asiaa ja varmaan oli myös näpäytys tälle miehelle jos ihan omalla nimellään kirjoitti?
Olisin myös halunnut kuulla naisen toipumisesta ja siitä miten mies sen eron otti. En ole varma kuulinko oikein mutta kirja loppui jotenkin näin: kun erosin niin silloin vasta alkoi kunnolla mies vainota tjsp. Sitten kiiteltiin ja kirja oli siinä.
Jäi vähän tyhjä olo.
Itsekin olen ollut huonossa suhteessa ja tein vielä 2 lastakin siihen suhteeseen. Tokikaan ei ollut lähelläkään tuota mitä kirjassa ja meillä ongelma oli päihteet. Näin jälkikäteen ajateltuna olin hullu kun siedin sellaista käytöstä mutta oli niin paljon hyvää että suhteeseen vaan jäi. Ja muka rakasti niin paljon ettei voinut erota.
Erosin kyllä lopulta ihan lastenkin vuoksi kun odotin toista lasta ja toinen oli taaperoikäinen. Tiedän että on vaikeaa lähteä tuollaisesta suhteesta. Kenties vaikeampaa kuin ns normisuhteesta jossa vaan tunteet hiipuu? En tiedä? Olin kyllä hyvin nuori tuolloin. Juuri täyttänyt 20 vuotta ja olin 24-vuotias kun lähdin. Enää en katselisi tuollaista päivääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin eilen kuuntelemaan kirjaa ja vasta alle pari tuntia kuunnellut, mutta jo nyt ihmettelen miten nainen ei havahtunut jo alussa varoitusmerkkeihin. Lapset tavanneet miesystävän vasta kerran ja nyt jo säälitti lapset. Toisaalta ihailen miten kirjottaja muistaa ja kuvaa mekanismit jolla mies manipuloi häntä - 'kyllä mulla on oikeus tunteisiini'....
En edes pystyisi kuuntelemaan/lukemaan, koska saisi suunnattoman ahdistuksen valtaan.