Elämä on pelkkää tylsää arkea?

Meillä lapsia 6 ja tuntuu, että kotityöt vie leijonaosan elämästä.



Mutta eipä tuo haittaa, enää 20v ja sitten ihana oma aika koittaa!

Tallinnaan pääsee 16 eurolla.

Konsertteja, näyttelyitä, elokuvia, teattereita on joka ilta, jos ette ihan syrjäseudulla asu.

Harrastusmahdollisuuksia vaikka miten paljon.



En nyt ymmärrä, mikä tässä on niin vaikeata?

en mä jaksaisikaan lähteä jonnekin konsertteihin tai ravintoloihin enää, on vaan ihanampi käydä saunassa ja lysähtää sohvalle katsomaan telkkaria ja juoda lasi punaviiniä :-). Me kyllä matkustellaan paljon, eli siinä on ero teihin. Ilman sitä matkustelua olisin varmaan aika ryytynyt tähän arkeen.

Tallinnaan pääsee 16 eurolla. Konsertteja, näyttelyitä, elokuvia, teattereita on joka ilta, jos ette ihan syrjäseudulla asu. Harrastusmahdollisuuksia vaikka miten paljon. En nyt ymmärrä, mikä tässä on niin vaikeata?

Juu asumme kyllä haja-asutusalueella. Jos halutaan johonkin elokuviin lähteä niin se vaatii hemmetinmoista suunnittelua. Ja ensinnäkin sen lapsenvahdin jos ei 3-vuotiasta haluta mukaan ottaa.

Pääsiskin Talliinnaan! Vaan meidän pitää ensin ajaa Helsinkiin, sekin kestää 5 tuntia ainakin.

Arvasin että tällaisiakin vastauksia tulee.

Ehkä se on vain tämä syksy joka masentaa.

Ap

aamusta iltaan, joka päivä. Kolme lasta, ei kahdenkeskistä aikaa eikä harrastuksia. Ei lastenvahteja.... Jospa sitten joskus kymmenen vuoden päästä!

paistakaa takassa (jos on) makkaraa, levittäkää patjat olkkarin lattialle, nukutte siinä yön "retkellä"



Ei mitään extrakivaa pidemmän päälle ole olemassakaan, kaikkeen tylsistyy, jos ottaa sen asenteen. Ottakaa arjesta pieniä iloja irti. Retkiä lähimaastoon. Kyläilyjä puolin ja toisin tuttjen ja sukulaisten kanssa.

näitä siis lasten kanssa. Aivan hirveä on asenne, että nyt on tylsää ja sitten 20 vuoden päästä kivaa. Minusta lasten kanssa on kivaa, ja nautin heidän seurastaan. Jokainen (lähes) päivä on ilo.

näitä siis lasten kanssa. Aivan hirveä on asenne, että nyt on tylsää ja sitten 20 vuoden päästä kivaa. Minusta lasten kanssa on kivaa, ja nautin heidän seurastaan. Jokainen (lähes) päivä on ilo.

Mutta mä luulen että mun ongelma on se, että mä vietän aivan liian paljon aikaa lasteni kanssa. Olemme (pakostakin) perhekeskeisiä!! Emme juokse riennoissa tai harrastuksissa. Ehkä pitäisi enemmän?

Leffailtoja vietämme kyllä silloin tällöin mutta nytkin tuntuu vähän siltä, että onko niistäkään iloa? Miehenkin kanssa teemme usein hyvää ruokaa ja syömme sitä sitten viikonloppuiltaisin. Vaan kun siihenkin välillä turtuu...

En kai vain ole syksy- talvi-ihmisiä! Ja ehdottomasti kai kaipaisin jotain omaa harrastusta, joka toisi tyydytystä. MIstä te muut olette sellaisen keksineet? Pidän ihmisten kanssa olemisesta, mutta tavallaan mulla on myös sosiaalisia pelkoja eli pelkään aloittaa jotain ihan uutta..

Ap

[i Ja ehdottomasti kai kaipaisin jotain omaa harrastusta, joka toisi tyydytystä. MIstä te muut olette sellaisen keksineet?

[/quote]

Helsinkiin on pitkä matka ja lapsenvahtiakaan ei ole, on se niin ankeeta.

aloita vaikka lenkkeily, otat joka ilta tunnin aikaa vaan itsellesi. Ja samoin sitten miehesi saa myös tunnin aikaa vaan itselleen. Sitten joskus yritätte jostain saada jonkun lapsenvahdin ja lähdette käväisemään vaikka siellä Tallinnassa. Ja katso myös mitä harratusmahdollisuuksia lähialueellasi on, jos kaipaat seuraa. Onhan niitä vaikka mitä käsityö-, jumppa-, kokki-, puutarha-, kielikursseja vaikka kuinka, ellette ihan korvessa asu. Onko sulla auto kuitenkin käytössä? Ja muista, että tämä on sun elämää kuitenkin, elämä menee koko ajan eteenpäin, joskus myöhemmin ehkä kadut että jätit tämän aikakauden elämättä! Se tylsä arkikin on kuitenkin sitä sun elämää, joka ei tule takaisin sitten myöhemmin, vuodet vierii. Tsemppiä!

no joo, mutta mun mielestä se "tylsä arki" on kivaa :)en mä jaksaisikaan lähteä jonnekin konsertteihin tai ravintoloihin enää, on vaan ihanampi käydä saunassa ja lysähtää sohvalle katsomaan telkkaria ja juoda lasi punaviiniä :-). Me kyllä matkustellaan paljon, eli siinä on ero teihin. Ilman sitä matkustelua olisin varmaan aika ryytynyt tähän arkeen.

'tylsä arki' on kivaa.

Tykkään kuitenkin käydä myös kahviloissa, konserteissa, elokuvissa ja teattereissa. Matkat ovat myös piristäviä vaikkei siinä perusarjessa mitään vikaa ole.

Me kyllä järkätään paljon kaikkea kivaa tekemistä perheen kesken, joten ehkä se meidän arki ei kuitenkaan kovin tylsää ole.

Kannattaisko sun ap ottaa itseäsi niskasta kiinni alkaa järjestämään niitä kivoja juttuja siihen arkeen :)

Sitä just mietinkin, että elämähän on tässä ja nyt! Mutta jotenkin olen jumiutunut nyt vain olemaan. Olen niin monta vuotta ollut vain lasten kanssa ja elänyt heidän ehdoillaan, että en enää osaa edes tehdä sellaista mitä haluasin?



Niin unohdin kertoa että käyn kyllä kerran viikossa ohjatussa kuntosaliryhmän jumpassa. Ei se silti tuo sitä oikeaa tyydytystä. Käyn myös silloin tällöin lenkillä ja siitä tulee parempi mieli. Pitäisi kai vain keksiä jotain oikein kiinnostavaa tekemistä josta saisi todella tyydytystä.



Kai olen vain siinä elämäntilanteessa että kaipaisin jotain muutosta ja jotain uutta tekemistä!



Ap

Välillä onnistun todella nauttimaan lapsistani ja iloitsemaan heistä. Itselleni tärkeitä hetkiä on mm. köllöttelyt koko perhe yhdessä vanhempien sängyllä, kutitellaan, höpötellään, pussaillaan, lapset kiipeilee meidän yli. IHANAA! Minun omaa luxusta on mm. kasvonaamio lauantai-saunan jälkeen tai kirjastosta lainattu hyvä kirja jota luen iltaisin töiden jälkeen.



Meillä on mies paljon töissä ja sen takia harrastukset on meidän perheessä minimoitu. Tahdon nimittäin rauhoittua iltaisin kotosalla, enkä kuskata lapsia ympäri kyliä. Meillä vain koululaisella on harrastus, 1 harrastus kerran viikossa viikonloppuna. Arki-iltaisin ei ole ohjelmoitua menoa. Toki lapset kavereilla juoksee ja kaverit meillä, mutta se ei haittaa, kaverit on kuin meidän "extra-lapsia" :)

ja siksi jätin ne tekemättä. Mieluummin elän "arjen luksusta" kuin mietin, että kahdenkymmenen vuoden päästä tää vaihe on ohi...

Mun lapset on nyt 8v ja 11v, ja jotenkin tuntuu, että se aika, kun olivat pieniä, jäi elämättä kokonaan! Just sen takia, kun oli vaan sitä "tylsää arkea". Päivät vaan meni, en oikeastaan muista koko ajasta edes mitään, kaikki oli aina sitä samaa. Nyt joskus pysähdyn katsomaan valokuvia, kun lapset oli pieniä ja melkein itken!! Antaisin mitä vaan, kun saisin heidät vielä pienenä alle kouluikäisenä tuohon vierelle, olisin ehdottomasti enemmän heidän kanssaan läsnä kuin mitä silloin oli, kun kaikki aika meni vaan sen arjen pyörittämiseen ja siihen että oli olevinaan niin "tylsää" :(. Lapset kasvaa niin nopeasti, sitä ei voi edes tajuta, tuntuu, että se pikkulapsiaika kestää ikuisesti. Mutta ei se kestä! Se menee tosi nopeasti ohi, ja sitten kyllä harmittaa myöhemmin, jos siitä ei edes paljoa muista, kaikki vaan on sitä samaa massaa. Ei muista, millainen lapsi oli joskus 4-vuotiaana tai 2-vuotiaana, paitsi jostain valokuvista. Se on kauheeta :(.

Mun lapset on nyt 8v ja 11v, ja jotenkin tuntuu, että se aika, kun olivat pieniä, jäi elämättä kokonaan! Just sen takia, kun oli vaan sitä "tylsää arkea". Päivät vaan meni, en oikeastaan muista koko ajasta edes mitään, kaikki oli aina sitä samaa. Nyt joskus pysähdyn katsomaan valokuvia, kun lapset oli pieniä ja melkein itken!! Antaisin mitä vaan, kun saisin heidät vielä pienenä alle kouluikäisenä tuohon vierelle, olisin ehdottomasti enemmän heidän kanssaan läsnä kuin mitä silloin oli, kun kaikki aika meni vaan sen arjen pyörittämiseen ja siihen että oli olevinaan niin "tylsää" :(. Lapset kasvaa niin nopeasti, sitä ei voi edes tajuta, tuntuu, että se pikkulapsiaika kestää ikuisesti. Mutta ei se kestä! Se menee tosi nopeasti ohi, ja sitten kyllä harmittaa myöhemmin, jos siitä ei edes paljoa muista, kaikki vaan on sitä samaa massaa. Ei muista, millainen lapsi oli joskus 4-vuotiaana tai 2-vuotiaana, paitsi jostain valokuvista. Se on kauheeta :(.

Mun lapset ovat 8-, 8- ja 3,5-vuotiaita. Eli aika pieniä vielä. Kyllä mä usein ajattelenkin että elämästä pitää nauttia tässä ja nyt. Mutta välillä se on vaikeaa kun elämä on niin "intensiivistä". Ja kyllähän tämä elämä oikeasti nopeasti meneekin!

Toisaalta on helppo ajatella takaisin jotain ajanjaksoa että "miksi siitä ei nauttinut enemmän"? Aikahan kultaa muistotkin. Meillä eivät ekat vuodet kaksosten kanssa olleet mitenkään helppoja... Toinen kaksosista on lievästi kehitysvammainen ja se tietysti toi vähän ekstra maustetta arkeen:).

Ap

Meillä on tosin vain kaksi lasta, mutta kyllä ehdimme hyvin lomailla, retkeillä, käydä museoissa, näyttelyissä, ulkona syömässä ja uimassa säännöllisesti. Niin, ja rentoutumiseenkin jää aikaa.



Lapsilla tosin vain kerran viikossa harrastus ja nekin samana iltana. Kverit saavat käydä viikolla kylässä, mutta viikonloput ovat varattu omalle perheelle.

En vain löydä tyydytystä enkä iloa niistä asioista joita teen. Retkeillä? Sitä me teimme kyllästymiseen saakka koko kesän ajan kun olin lasten kanssa kotona. Nyt ei retkeily huvita tässä säässä. Paremmin sitten tammi-helmikuussa jos on lunta ja voi esim. pistää avotulen jonnekin ja grillailla makkaraa.



Yksi syy tähän saamattomuuteen nyt vain on rahattomuus. Lisäksi sekin että mies on usein iltaisin töissä vaikuttaa. En tule lähteneeksi yksin kolmen lapsen kanssa.



Kaksi muuttoa tässä vuoden sisällä on vienyt paljon voimia. Nyt vasta tuntuu että voisi ELÄÄKIN:).



No ehkä tämä tästä:). En oikeasti ole näin alamaissa yleensä, luultavasti jotain 40-kympin kriisiä tai syysmasennusta pukkaa:).



Ap

Arkea, sitä tämä elämä on.

Olisi edes vara matkustaa joskus, mutta ei.

-Äitix2-