Lue keskustelun säännöt.
Kuinka läheisiä puolison vanhempien kanssa pitäisi olla?
25.01.2022 |
Mieheni toivoo, että pitäisin hänen vanhempiaan omana perheenäni. Minusta taas minä ja mieheni olemme perhettä keskenämme, mutta hänen vanhempansa eivät ole minun perhettäni.
Miestäni oikeasti surettaa, että en halua olla läheisissä väleissä hänen vanhempiensa kanssa. Hän kuvittelee jostain syystä, että minulla ja hänen äidillään pitäisi olla niin hyvä suhde, että esim. soittelisimme keskenämme. Minullekin tämä olisi ihannetilanne, mutta anopilla ja minulla ei vain kemiat kohtaa yhtään.
Kuinka läheisiä teistä appivanhempien kanssa "pitää" olla? Riittääkö, että jutellaan kun tavataan ja tullaan toimeen, mutta ei olla ylimpiä ystäviä?
Miten saan mieheni ymmärtämään, että on kohtuutonta vaatia läheistä suhdetta 28-vuotiaan ja 66-vuotiaan välille, kun meillä ole mitään yhteisiä kiinnostuksenkohteita (paitsi mieheni) ja elämänkatsomuksemme ja temperamenttimme ovat täysin erilaiset?
Kommentit (26)
Käyn anopin luona kahvilla jouluna ja äitienpäivänä. Kutsun anopin kahville lasten syntymäpäivinä. Asumme viereisessä talossa. Hotellit vät välit sinänsä ja ei mitään tarvetta olla enempää yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka hullu soittelee anopin kanssa. Riittää että käyt joskus kylässä miehesi kans
Te olette oma perheenne.
Mies hoitaa yhteydenpidon sukulaisiinsa ja sinä omiisi. Tekemisissä ei tarvitse olla ollenkaan.
Viedään yhdessä miehen kanssa kynttilä haudalle. Tämä on just riittävä suhde heihin.
Ei pidä olla millään tavalla läheisiä, toki olisi hyvä tulla edes jollain tavalla toimeen. Toisethan löytää esim. anopistaan ihan huippuhyvän ystävän, jos sattuu kemiat kohtaamaan, mutta eihän se useinkaan niin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mistä sinun miehesi ja sinun isäsi juttelevat kun soittelevat toisilleen? Vai eivätkö soittele?
Kerran viikossa herkkää ja aistikasta rakastelua takkatulen ääressä appivanhempien kanssa. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä olla yhtään läheinen.
Kemiat kohtaa jos kohtaa, eli välit voi olla mitä vaan tosi läheisistä muodollisiin ja etäisiin.
Jos on yhteisiä lapsia, niin sen verran pitää olla tekemisissä, että lasten läheinen suhde isovanhempiinsa on mahdollinen.
No ei tietenkään pidä mitään. Ihmettelen vain, että millaiset odotukset sulla anopille on, jos väleihin vaikuttaa ikä ja kiinnostuksenkohteet? Ei tietenkään anoppi ole yhtäkuin ystävä vaan miehesi äiti. Mulla on melko samanlaiset välit anoppiini kuin äitiinikin, sillä erotuksella, että äitini kanssa olen läheisempi. On luonnollista pitää yhteyttä anoppiinsa ja toisen toivoa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet täysin oikeassa, ei tarvitse olla --missään tekemisissä-- puolison vanhempien kanssa jos ei halua tai joskus harvoin kyläily. Mies on nyt väärässä. Joku yksityinen pariterapeutti saisi ehkä keskusteltua, jos mies ei tajua, vaan yrittää liittää sinut väkisin vanhempiinsa jatkuvasti ja suree turhasta syystä. Tuon tyyppisen miehen kanssa moni ei uskaltaisi olla yhdessä, jos ei usko "ei" sanaa ja on pakkomielle. Ystävällinen voi olla puolison vanhemmille, muttei ole pakko olla ystävänä, miehen äidillä on omia ystäviä varmaankin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mistä sinun miehesi ja sinun isäsi juttelevat kun soittelevat toisilleen? Vai eivätkö soittele?
Asumme paljon lähempänä miehen vanhempia, joten näemme heitä useammin kuin minun vanhempiani. Tämän vuoksi mieheni kuvittelee, että minun ja anopin pitäisi olla nyt jo 5 v jälkeen läheisiä. Mutta kun ei kaikkien kanssa ystävysty sadassakaan vuodessa.
Ihanaa kuulla, että en ole ainoa, joka näin ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmoiset välit että toimeen tulee ja pystyy asiat hoitamaan. Se riittää. Jos tuuri käy niin voi kai sitä ystävystyäkin, mutta sehän on ihan tosiaan henkilökemioista kiinni.
20 vuotta ollaan oltu yhdessä ja minulla ei taida olla edes anopin puhelinnumeroa. Nähdään pari kertaa vuodessa. Ei olla huonoissa väleissä, mutta ei meillä ole mitään yhteistä. Mieskään ei juuri yhteyttä äitiinsä tai muihin sukulaisiin pidä.
En osallistu hänen sukunsa juhliin, koska ne on mulle tuntemattomia ihmisiä. Mieheni on minun vanhempien kanssa läheinen ja ovat paljon tekemisissä ilman minuakin. Isäni kanssa reissaavat yhdessä jne. En ole sitä vaatinut, mutta heillä meni jutut yksiin oikeastaan saman tien. Yhteydenpito on luontevaa ja molempien omasta tahdosta lähtenyt.
Ei kenenkään kanssa ole mikään pakko olla tekemisissä, jos ei halua. Mä menin naimisiin mieheni kanssa, en hänen sukunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei tietenkään pidä mitään. Ihmettelen vain, että millaiset odotukset sulla anopille on, jos väleihin vaikuttaa ikä ja kiinnostuksenkohteet? Ei tietenkään anoppi ole yhtäkuin ystävä vaan miehesi äiti. Mulla on melko samanlaiset välit anoppiini kuin äitiinikin, sillä erotuksella, että äitini kanssa olen läheisempi. On luonnollista pitää yhteyttä anoppiinsa ja toisen toivoa sitä.
Tämä! Ei ole ihme, jos anopin kanssa ei tule toimeen, kun odotukset on ”ystävä, jonka kanssa haukkua miestä ja ostaa dildoja”. Minulla on todella hyvät ja luottamukselliset välit anoppiini, olemme usein matkustaneetkin naisporukalla (minä, äitini, anoppini ja tyttäreni). Anoppi suhtautuu minuun kuten äitinikin ja minä häneen kuten äitiini. Ero heidän välillään on tunnepohjainen ja tietysti äitini on eri tavalla tärkeä. Arjen touhuissa ja keskusteluissa eroa ei huomaa.
Miten on ap, kuuluuko miehesi valtaväestöön vai johonkin vähemmistöön? Tämä voi olla etninen/kulttuurikysymys.
Itse kuulun valtaväestöön. Lähtökohtaisesti molemmat hoitaa itse suhteet omiin vanhempiin , sisaruksiin, kummilapsiin yms. Poikkeuksia on mutta yleensä näin.
Kummallinen mies, sanoisin. Yhdessä kyläillään appivanhemmilla mutta mies soittaa ja sopii ajankohdat, ostaa ja maksaa viemiset yms.
Kohteliaat ja asialliset välit. Ei pidä aukoa päätään turhasta, sillä se tulee tehdä omille vanhemmille!
Joo ei. Meillä molemmat hoitavat omat soittelunsa vanhemmilleen. Hyvin on toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä olla yhtään läheinen.
Kemiat kohtaa jos kohtaa, eli välit voi olla mitä vaan tosi läheisistä muodollisiin ja etäisiin.
Jos on yhteisiä lapsia, niin sen verran pitää olla tekemisissä, että lasten läheinen suhde isovanhempiinsa on mahdollinen.
Lasten ei tarvitse olla läheisiä isovanhemmille .
Nuorempana (ja naiivimpana) kuvittelin, että minulla ja omalla anopillani voisi olla tuollaiset välit, kuin mitä miehesi toivoo sinun ja anoppisi välille. Hetken ajan ehkä olikin. Lasten synnyttyä kaikki kuitenkin muuttui ja opin karvaasti, että loppujen lopuksi olen kaikesta huolimatta kuitenkin anopin silmissä korvattavissa oleva ulkopuolinen. Sanonta ”veri on vettä sakeampaa” pitää paikkaansa. Ja tältä pohjalta sanon, ettei välttämättä ole hyvä idea edes pyrkiä niin läheisiin väleihin anopin kanssa. Ystävälliset välit ja yhteistyökykyisyys riittää. Liian läheiset välit kääntyvät herkästi itseään vastaan, jos kaikki ei sujukaan aina täydessä yhteisymmärryksessä…
Ei tarvi olla välttämättä yhtään läheisiä. Jos kemiat synkkaa niin sitten luonnostaan olette läheisissä väleissä.