Voiko nainen saada sekä suurperhettä että uraa?

Käyt töissä, kuten muutkin.

lisäksi miehen pitää tukea vaimoa työelämässä ja olla valmis itsekin joustamaan ja suunnittelemaan arki toimivaksi. Etätöiden teko auttaa asiaa, kunnon tukiverkko ja tuurikin - esim. meidän lapset (tosin vain 3) ovat olleet hyvin terveitä koko ikänsä.

mullakin nyt ois se suurperhe :) ehkä väärin sanoa et loisin uraa.. koska olen jo elämässä niin paljon saavuttanut. mut kun tuo nuorimmainen tuosta vielä kasvaa isommaksi, niin tämä äippä alkaa opiskella ja etsiä hyvän duunin.

En tiedä mitä tarkoitat uralla, mutta mun tuntemissa 4 lapsen äideissä on muutama väitellyt, yli 8-lapsisissakin esim. hammaslääkäriä, opettajaa jne. Täytyy olla älykäs ja tarmokas ja jossain vaiheessa hyvät tukiverkot/osallistuva puoliso tai lapset peräkkäin ja pientä taukoa välillä urakehityksen suhteen.

opettajia, hammaslääkäreitä jne.



Nehän on erinomaisia perusammatteja, jos haluaa ennen kaikkea ison perheen.



Uria ne ei ole.

Mutta nainen ei voi saada suurperhettä, uraa ja uraohjus-miestä.

tosin kannattaa priorisoida. Urakehitys voi olla jäissä, kun lapset ovat pieniä. Itse ajattelen, että nyt kun minulla on päiväkoti-ikäsiä lapsia, haluan, että työpäivän voi pääsääntöisesti rajata kahdeksaan tuntiin. Uralla etenemisen aika voi tulla myöhemmin.

kolme lasta (onko se suurperhe?) ja ura. Siis ovat menestyneet ammatissaan, väitelleet, edenneet jne. Varmaan ura ei lasten vauva-aikana ole kauhean nopeasti edennyt, mutta nämä äidit ovat kyllä todella energisiä ja saavat paljon aikaan. Minä en sellaista jaksaisi. Tosin täytyy sanoa, että näissä perheissä käy siivooja, isovanhemmat ovat hyväkuntoisia ja asuvat lähellä ja auttavat paljon ja mies ei ole sellainen uraohjus, joka ei ole koskaan kotona, vaan perheen hoitoon osallistuvaa tyyppiä. Ja äiti ei ole koskaan ollut pitkillä hoitovapailla, vaan töihin on palattu hyvin pian. Tiedän, että näissä perheissä keskustellaan siitä, kumpi saa tänään olla pitkään töissä... Jostakin, esim. yhteisestä ajasta, leipomisesta, yhteisistä harrastuksista tms. tämä on ihan varmasti pois.

ihan tavallinen työtätekevä nainen, mutta mulla on 4 lasta ja haasteellinen työ. 2 muksua tein parikymppisenä, yhden 30v:nä ja viimeisen 42v ja hyvin olen ehtinyt sekä kouluttautua että tekemään töitä.

Ja sitten kolmikymppisenä, kun lapset menee kouluun ja alkaa olla jo aika pärjääviä, voi panostaa uraan.

Yleensä ne on lapset jotka kärsii siinä yhtälössä. Sanoohan sen järkikin että aikaa on vähän yhtä kohti jos pentuja on monta eikä äitiä näy kuin muutama tunti vuorokaudessa kotona. Yleensä se on äiti joka tarjoaa emotionaalista lähiesyyttä, lastenhoitajat ja siivoojat eivät ole sama kuin äidin syli. Yleensä uraan liittyy työmatkoja ja ulkomaanreissuja, eli lapset joutuu olemaan paljon erossa äidistä mikä taatusti vaikuttaa kiintymyssuhteen laatuun. Tee ensin lapset ja sitten keskity uraan mikäli biologisen iän puolesta on aikaa.

Minä näkisin, että uraa tekee esim. tutkija, joka saa vuosittain useamman julkaisun aikaiseksi ja on matkalla professuuriin. Tai joku lakimies / VTM, joka aloittaa avustavana virkamiehenä ja päätyy lopulta valtiosihteeriksi tms. Tai lääkäri, joka hommaa useampia erityispätevyyksiä ja nousee ison sairaalan ylilääkäriksi. Tai yksityisellä puolella joku KTM, joka hommaa joka toinen vuosi tuntuvan palkankorotuksen ja nousee ihan oikeisiin johtotehtäviin.



Tällaisissa tilanteissa puhuisin uran luomisesta, minun käsitteissäni esim. kerhotäti tai sairaanhoitaja ei voi olla uraputkessa. Työnsä toki voi tehdä erittäin hyvin ja siitä kiitos tietysti kuuluu saada.

Tai sitten esimerkiksi akateeminen yrittäjä.



Ei ole yksityisen päiväkodin hoitaja ihan minun käsitykseni "urasta", vaikka työtä toki arvostankin ja sitä että joku kunnianhimoisesti hoitaa sitä.

Mun vaimolla (ja mulla myös) on 4 lasta ja vaimolla on uran kehittyminen mennyt hyvin, hän on korkeasti koulutettu ja työskentelee työpaikallaan johtoryhmän jäsenenä.



Meillä äidin työuran ja perheen yhteensovittaminen ei perustu niinkään hyvää tukiverkostoon vaan siihen että lasten isäkin on ottanut vastuuta perheestä.

Kai nyt taukkikin töissä pystyy käymään.

ja lapsista joku on normaalia enemmän sairaana, niin se homma alkaa kaatua.



Näin ainakin meillä. Ei mahdu kahta uraa tänne tällä hetkellä.

ja lapsista joku on normaalia enemmän sairaana, niin se homma alkaa kaatua. Näin ainakin meillä. Ei mahdu kahta uraa tänne tällä hetkellä.

sellaiset isovanhemmat, jotka tulevat vaikka tarvittaessa viikoksi asumaan lasten lasten kanssa, hoitavat sairaat lapset ja laittavat ruoat.

ja minulla hyvä vakituinen työ omalta alalta. En nyt tiedä voiko urasta varsinaisesti puhua mutta siis teen juuri sitä työtä mitä haluankin ja mihin olen opiskellut.



Sain ekan lapsen opiskeluaikana ja seuraavat sitä parin vuoden välein. Lastensaannin välissä kävin hankkimassa työkokemusta ja tienaamassa paremmat äitiyspäivärahat. Olihan se sääli kun ei voinut olla lasten kanssa 34/7 mutta näin nyt meni ja olen ihan tyytyväinen ratkaisuuni. Lapset ovat ihania ja jos mies olisi ollut valmis olisi niitä voinut tulla vielä lisääkin. Toisaalta nautin myös työstäni.

Siinä ei ole mitään ihmeellistä.

mutta se vaatii organisointia ja yhteensovittamista. Pitää olla niin hyvä palkka, että pystyy ulkoistamaan kaikki kotityöt, ja toimiva tukiverkosto lastenhoitoapua varten. Monissa ns uraperheissä on tosin palkallinen lastenhoitaja hakemassa lapsia päiväkodista ja laittamassa iltaruuan. Vanhemmat voivat sitten keskittyä lasten kanssa olemiseen vähällä vapaa-ajallaan kun joku muu on käynyt kaupassa, pyykännyt ja siivonnut.