Mitä jos sairastuu paniikkihäiriöön parisuhteen takia?

Voisiko joku kommentoida? Tarvisin apua tässä.

Ap

Jos mies ei suostu puhumaan asiasta, lähde ja pelasta lapsesikin kurjalta elämältä.

Älä anna alistaa itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei suostu puhumaan asiasta, lähde ja pelasta lapsesikin kurjalta elämältä.

Älä anna alistaa itseäsi.

Suostuu se puhumaan, mutta kiukuttelu ei lopu vaikka siitä puhutaan. Ap

Entä jos olen vain yliherkkä ja siksi meinaan saada paniikkikohtauksen? Onko oikein lapsia kohtaan riistää heiltä siksi ydinperhe?

Ap

Millaista miehen kiukuttelu on mistä asioista sitä tapahtuu?

Noin yleisesti ottaen, oma hyvinvointi, henkinen ja fyysinen on kyllä niitä ihan prioriteettejä, että jaksaa elämässä ja esim.huolehtia lapsista. Eli äkkisältään sanoisin, että ero todella voisi olla hyvä ratkaisu, jos miehen käytös saa sinut noin pahoinvoivaksi ja ahdistuneeksi, oli miehen syy käytökseensä sitten mikä tahansa. Jos se kuitenkin vaikuttaa noin voimakkaasti, niin tärkeintä olisi huolehtia itsestään ensin. Vaikka sitten myöhemmin voi setviä parisuhdetta, niin halutessaan, kun on ensin saanut etäisyyttä ja oman elämän kuntoon ja perspektiiviä asioihin.  (esim. että olisiko mahdolista yrittään uudelleen, jos ongelmat todella saadaan ratkaistua käytyä kunnolla läpi ja selvä muutos niihin asioihin, joista tuleenoin paha olla.) Voi titetenkin olla että etäisyyden jälkeen näkee asiat niin selvästi, jaovatsellaisia, ettei todella halua palata enää yhteen.

Lapsilekkin on parempi kaksi tervettä vanhempaa - vaikka sitten eri kodeissa, kun kaksi väkisin yhdessä pysyvää kireää viulunkieltä. Pysyin itse mielenterveyteni hinnalla huonossa suhteessa ja voin sanoa käsi sydämellä että ei todellakaan kannattanut. Nyt minulla on vaikeuksia muodostaa uusia parisuhteita ja vointini huonontuminen vaikuttaa myös esimerkiksi työssä jaksamiseen jne. Eli vaikka se surullista onkin niinkuin eroaminen aina, kannattaa todellakin lähteä ja tässä tapauksessa ennemmin ja parempi kuin myöhemmin. Asiat kyllä rahoista lasten asioihin järjestyvät. 

Todella sairas parisuhde jos sen takia sairastuu paniikkihäiriöön.

Kuuntele itseäsi nyt tarkasti. 

Joskus aikanaan sain parisuhteessa paniikkihäiriön. Lisäksi sain masennus- ja ahdistusoireita. Olin myös jatkuvasti fyysisesti sairas. 

Kun jätin miehen, tervehdyin ihan itsestään. 

Hyvä suhde rakentaa ihmistä ja tuo esille parhaat puolesi. Saat tukea, rakkautta ja huolenpitoa, kannustusta ja kumppanuutta. Huonossa suhteessa joudut mukautumaan, sopeutumaan, vaikenemaan, häpeämään, kantamaan taakkoja, käyttäytymään itsellesi epäluontevalla tavalla jne. 

Kehtaatko kertoa ystävällesi tai vanhemmillesi kaiken, mitä suhteessanne tapahtuu? 

Vierailija kirjoitti:

Entä jos olen vain yliherkkä ja siksi meinaan saada paniikkikohtauksen? Onko oikein lapsia kohtaan riistää heiltä siksi ydinperhe?

Ap

Hehheh. Kuka muka vielä luulee, että ydinperhe on joku onni ja autuus, vaikka hampaat irvessä ja väkisin... 

Vierailija kirjoitti:

Millaista miehen kiukuttelu on mistä asioista sitä tapahtuu?

Noin yleisesti ottaen, oma hyvinvointi, henkinen ja fyysinen on kyllä niitä ihan prioriteettejä, että jaksaa elämässä ja esim.huolehtia lapsista. Eli äkkisältään sanoisin, että ero todella voisi olla hyvä ratkaisu, jos miehen käytös saa sinut noin pahoinvoivaksi ja ahdistuneeksi, oli miehen syy käytökseensä sitten mikä tahansa. Jos se kuitenkin vaikuttaa noin voimakkaasti, niin tärkeintä olisi huolehtia itsestään ensin. Vaikka sitten myöhemmin voi setviä parisuhdetta, niin halutessaan, kun on ensin saanut etäisyyttä ja oman elämän kuntoon ja perspektiiviä asioihin.  (esim. että olisiko mahdolista yrittään uudelleen, jos ongelmat todella saadaan ratkaistua käytyä kunnolla läpi ja selvä muutos niihin asioihin, joista tuleenoin paha olla.) Voi titetenkin olla että etäisyyden jälkeen näkee asiat niin selvästi, jaovatsellaisia, ettei todella halua palata enää yhteen.

Lisään vielä siihen kommentin kun sanoit, ettet lasten takia haluaisi erota, niin saattaa kyllä olla niin, että juuri lasten takia sinun olisi hyvä erota. On tärkeää, että itse jaksat niiden lasten takia. Lapsille ei ole myöskään hyvä kasvaa ahdistavassa ilmapiirissä ja jatkuvan eripuran ja pahan mielen keskellä. Sun tehtävä on myös suojella sun lapsia sellaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos olen vain yliherkkä ja siksi meinaan saada paniikkikohtauksen? Onko oikein lapsia kohtaan riistää heiltä siksi ydinperhe?

Ap

Häiriintyneiden ihmisten yksi manipulaatiotapa on saada vastapuoli uskomaan, että tämä on vain yliherkkä. 

Jos kuvittelisit että ystäväsi mies toimisi samalla tavalla kuin omasi, olisiko ystäväsi mielestäsi yliherkkä reagoidessaan?

Kerro nyt oikein yksityiskohtaisesti, miten ne lapset hyötyvät nykyisestä tilanteesta. Mieti sitten, millaista heidän elämänsä todennäköisesti olisi sinun ja puolisosi eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Todella sairas parisuhde jos sen takia sairastuu paniikkihäiriöön.

Niin. Minulle kävi niin, sairastuin miehen käytöksen takia. Itse toki olin hölmö kun annoin sen kaiken jatkua niin kauan.

Voitko vähän avata, millaista miehen käytös on, joka aiheuttaa tuota kovaa ahdistusta. Ja kuinka usein sitä tapahtuu. Mitkä asiat ovat hyvin parisuhteessa, joista sinulle tulee hyvä mieli?

Vierailija kirjoitti:

Voitko vähän avata, millaista miehen käytös on, joka aiheuttaa tuota kovaa ahdistusta. Ja kuinka usein sitä tapahtuu. Mitkä asiat ovat hyvin parisuhteessa, joista sinulle tulee hyvä mieli?

Itse asiassa mikään hyvä ei riitä korvaamaan sitä, jos suhteessa menettää (mielen)terveytensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko vähän avata, millaista miehen käytös on, joka aiheuttaa tuota kovaa ahdistusta. Ja kuinka usein sitä tapahtuu. Mitkä asiat ovat hyvin parisuhteessa, joista sinulle tulee hyvä mieli?

Itse asiassa mikään hyvä ei riitä korvaamaan sitä, jos suhteessa menettää (mielen)terveytensä. 

Ei niin, se on totta. Tällainen pohdinta voi silti auttaa ruotimaan tilannetta ja auttaa päätöksenteossa. Ja tosiaan esim. ehkä huomaa senkin kautta, kuinka paljon enemmän ahdistusta ja pahaa olo parisuhteesta saa kuin mitä siitä saa hyvää, jos asia näin on. Itse ainakin kaipaan objektiivista pohdintaa hankaliin tilanteisiin, ei vain (vaihtuvien) tunteiden ja olojen perusteella tehtyjä ratkaisuja.

Hyvin  harkitut ja pohditut päätökset myös pitää paremmin eikä esim. palaa huonoon suhteeseen takaisin heti kun tulee ensimmäinen ikävä, kun ongelmat ovat loitonneet hetkeksi eron takia. Ihmismieli kun tutkitusti unohtaa huonoja asioita nopeammin kuin hyviä asioita. (Se on sellainen luontainen selviytymiskeno vaikeuksien jälkeen, että ihminen jaksaisi eteenpäin paremmin.)

Ero.