Miksi miehet on NIIN PUOLIKUNTOSIA aina sairastaessaan?!!
Vaikka perheessä riehuu sama viirus, se on se mies jota saa hoivata ja passata, joka tulee töistä kesken päivän ja menee suoraan sänkyyn ja nukkuu kellon ympäri..!
Kummasti muut (esim. aina perheen äiti) on kykeneväinen kaikesta huolimatta hoitamaan pakolliset askareet yms.
Pelkkää teatteria?!!
Kommentit (24)
ja usein menee juuri näin että kotona makaa täysin ameebana jotta voi sitten käydä kuitenkin töissä normaalisti. Kotia ei hoida, ei lasta eikä elukoita.. vaikka itse sairastaisin kuinka, niin se olen minä joka lenkittää koiran säällä kuin säällä ja aamulla/päivällä/illalla, käyn kaupassa, teen ruoat, siivoan, pesen pyykit.. Mies korkeintaan autotalliin pakenee ja sitä siivoaa. Tästä ollaan muutamaan kertaan otettu yhteen eikä tunnu menevän jakeluun, ei sitten millään. Lisämausteena vielä, että hän liikkuu autolla, minä julkisilla ja hoidan tosiaan kauppareissut busseilla koska herra on niiiiiiiiin sairas.
joku varmaan ihmettelee että miten helvetissä tollasta sietää, mutta kaikkeen tottuu.. ja ihmettelee sitä aika ajoin ittekin ;)
pelkkää teatteria.. meillä asustaa myös täällä samanlainen mies.. Vaikka minulla oli yli 40 astetta kuumetta ja miehellä vain vähän lämpöä niin minä hoidin lapset ja käytin koirat lenkillä ja tein ruuat... ja mies vielä kehtasi pyytää että hoitaisin häntäkin.. Siinä vaiheessa teki kyllä mieli vetästä kuonoon vaikka en väkivaltainen ihminen olekkaan.
Miehet sairastaa aina "pahemman" taudin. Se on oikein huvittavaa, miten hirveen sairaita ne on, jos on puoli astetta kuumetta. Meillä lisäksi usein vaan lapset ja mies saa taudin ja minä pysyn terveeenä (jostain syystä sairastan tosi vähän, lapsena olin samanlainen)...
Minä nukun kipeänä kellon ympäri ja mies passaa. Ja hoitaa kodin, lapset ja lemmikit.
Kun mies on sairas, hän sinnittelee viimeiseen asti eikä millään tahdo asettua lepoon ja passattavaksi.
Englanniksi talle on oikein nimikin, eli "man flu" on ihan erillinen sairaus... ;D
Mies sairastui ekana sikainfluessaan, oli vähän päälle 37 asteen kuumeessa ja makasi viikon sohvalla tekemättä mitään. Telkkaria jaksoi katsoa ja tietsikalla olla. Edes postilaatikolle ei voinut mennä. Nyt minä vuorostani kipeänä ja hoidon ja viihdytän itseni lisäksi sairasta eskarilaista. Näköjään niin kipeä en voi olla, että mies heräisi aamulla lasten kanssa ja antaisi minun nukkua
mies on se, joka jaksaa vaikka olisikin kipeä. Itselleni ei tarvitse nousta kuin ihan vähän lämpöä, eikä aina sitäkään vaan ihan kuumeeton flunssa riittää, niin olen ihan poikki ja puolikuollut! Joten vastaus kysymykseesi on se, että ihmiset on erilaisia
Mies on aina niin loppu kun on vähänkin sairas. Ärsyttää. Joko teatteria tai sitten ne on niin hemmetin herkkiä ja etenkin kipuherkkiä.
Miehet taatusti keksisivät keinokohdun jos joutuisivat synnyttämään.
ja sinnittelevät sairainakin töissä. Se, että haluaa huolenpitoa kipeänä on luonnollista.
Kyllä minä miehenä huolehdin naisestani kun tmä kipeänä sängyn pohjalla. Ei se mua ala vituttamaan tai en ajattele että se näyttelee. Ja kiva toisinpäin, siitä tietää olevansa oikeanlaisen ihmisen kanssa kun molemmat huolehtii tarvittaessa. Tietää, että se kestää 70 vuotiaaksi...
Ja kuumetta mitataan 10 minuutin välein :)
Käy kyl usein töis vaik ois kipeä (pikku pakko kun on yrittäjä) MUT siy kun on kotona huokailee ja tekee suunilleen kuolemaa kun vähän on lämpöä.
itellä jos karvan veraa 39 kuumetta saan silti passata häntä,hoitaa lapsen ja koiran sekä tehä ruuat ja ruokaostokset.
mies katsoo et kun hän on kipeä ja mies hänen ei tarvi tehä mitään. Huoh...
Uskon kyllä, että hän kokee sen kivun mitä tuntee todella pahana, mutta ärsyttää tämä mitä muutkin on sanoneet, että kun hän on kipeänä, koko talo kulkee varpaillaan ja häntä paapotaan. Kun minä olen kipeä, joko hoidan talouden pää kainalossa, tai sitten sen jälkeen kun olen tervehtynyt. Lapset saa kyllä ruokaa jne perustarpeet tyydytettyä, mutta mitään ei siivota, pyykkiä ei pestä, eikä lapsia käytetä pihalla. Katsovat kylläkin paljon telkkaria ja ovat sitten tietenkin hyperaktiivisia, kun palataan normaaliin arkeen. :(
Vuosien kuluessa tilanne on kyllä parantunut, mutta ideaalissa ei olla vieläkään.
mun siippani on just nyt kipeenä ja mittailee kuumettaan (jota ei edes ole) ihan yhtenään. Makaa sohvalla ja on tietsikalla. Sillä on siis vähän kurkku kipeä, ja aina välillä (ei usein) pitää yskästä kerran. Sitten se vetää jotain finrexiniä kokoajan. :)
Siis hirveä valitus, kun on kipeänä, eikä mitään kotihommia ym. jaksa tehdä, mutta töitä kyllä ihan yötä myöden (tekee siis kotona töitä).
Ja pakko sanoa, et mua ärsyttää se valitus, voihkiminen ja huokailu. Kun pikkasen sormi tai kurkku on kipee, ni voi sitä huokailua.
Mulla jos on 40C kuumetta, ni turha odottaa myötätuntoa. Tai jos sairastan jotain vakavampaa, ni sama juttu.
Joskus mies on ihan kuoleman kielissä ihan pikkulämmöstäkin, ja toisinaan taas miettii tunnin että "jaa, mikähän on ku palelee" ja kun puoliväkisin tungen kuumemittarin kainaloon, mittaustulos on 40,3 - mutta ei siis puhettakaan että edes valittaisi. Tiiä sitten mistä tämmöinen johtuu.
Aiemmin meillä oli tosi tasa-arvoista tämä, että molemmat sai rauhassa sairastaa ja toinen huolehti toisesta, mutta lasten myötä on mennyt enempi siihen suuntaan, että miestä pitää kyllä hoitaa ja passata, mutta mua ei. Miehelle tulee ruuat sänkyyn ja käydään silittämässä ja kyselemässä vointia, toki annetaan myös rauhassa levätä ja nukkuakin. Mä taas saan kipeänä ollessani kyllä ihan rauhassa maata siellä sängyn pohjalla, mutta ei puhettakaan, että kukaan kävisi edes tarkistamassa, olenko mä edes hengissä. Kuukausi sitten olin vasta kovassa kuumeessa, niin oikeasti sen enempää mies kuin lapsetkaan eivät kertaakaan niiden päivien aikana käyneet huoneessa, kysyneet vointia tai onko nälkä.
Mies makaa pikkukuumeessakin puolikuolleena sängyssä, eikä siitä nouse. Itse kun sairastan, niin ei kyllä kuulu mitään palvelua ja kaupassakin täytyy käydä korkeassa kuumeessa.
Se on kyllä aika vittumaista. Ite saa sairastaa pää kainalossa ja silti pitää jaksaa hoitaa koti ja lapset. Miehellä kun on 37.1 niin se on niiiiin sairas.
päinvastoin: minä olen kipeämpi, jos mulla ja miehellä on sama tauti. Ei esim. puhettakaan siitä, että minä laittaisin ruokaa, kävisin kaupassa jne. Nyt kun meillä on lapsi, niin minunkin on pitänyt vähän tsempata.
Synnytyskipujen sietämisellä ei vissiin ole tämän asian kanssa mitään tekemistä, sillä olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä