saako teiän lapset kiukutella? onko siis oikeempi tapa antaa raivota vai

kehottaa keskustelemaan kiukuttelun sijasta. Joskus taas tulee niitä tilanteita, joissa tajuaa, että lapsi kitisee jotain ihan muuta... useimmiten läheisyyden kaipuuta tai väsymystä. Silloin on paremminkin lohdutus ja syli paikallaan.

Annan lapsen kiukutella; jos kiukuttelu ei sovi paikkaan ( esim. juhlat tms.; vien lapsen muualle -autoon, omaan huoneeseen tms)



Minut itseni kasvatetttiin siihen ettei MITÄÄN negatiivisia tunteita saa olla olemassa / näyttää muille ja siitä ei todellakaan seuraa mitään muuta kuin vaikeuksia!

saa purkaa negatiivisetkin tunteet. Miten voisin sanoa lapselle että sun tunteet on nyt vääriä. Vaikka asia olisi "mitätön" aikuisen mielestä, voi se olla lapselle isokin negatiivinen tunne. Ne saa purata, jotta niitä pieniäkään asioita ei jätetä isompana hautomaan. Niistä pienistä asioista tulee nopeasti aika iso kuorma...

Ärtyneistä kitinöistä tyyliin "mäenhaluutuota mähaluunsitä" meillä sanotaan napakasti: "kauniisti pyytämällä onnistuu paremmin kuin kitisemällä" eikä sellaisia suostuta kuuntelemaan.



Jos on paha mieli tai suututtaa, se saa näkyä ja kuulua kunhan ei satuta muita.

"hiljentää" sillon kun kyse ihan mitättömästä asiasta, ts lapsi kiukuttelee turhaan?

Tottakai lapsi saa kiukutella. Saahan aikuisetkin välillä purkaa pahaa oloaan.

Mutta kiukuttelu ei tarkoita sitä että pitää suostua lapsen vaateisiin. Kiukuttelevaa lasta ei pidä jättää omien tunteidensa vallassa yksin, on oltava lähellä ja RAUHALLINEN. Vaikka miten alkaisi itseäkin kiukuttaa.

Meillä huomattu että pippurinen tyttö kiukuttelee yleensä väsyneenä, ei muuten. Väsyneenä ei mikään onnistu ja turhautuminen todella lähellä.

Mutta aina se menee ohi, ei kannata liikaa kiinnittää huomiota. Ja ei kannata alkaa neuvottelemaan kiukun puuskassa olevan kanssa. Siitä ei tule mitään.

Meillä on kyllä lupa kiukutella niin aikuisilla kuin lapsillakin, silloin kun kiukuttaa, ei nyt kuitenkaan tyyliin "isi heittelee lautasia seinille kun vähän ottaa päähän". Samoin tytöllä on lupa kiukuta, mutta tavaroita ei rikota tai heitellä, eikä ketään saa satuttaa. Joskus sanotaan pahasti, mutta aina sitä täytyy pyytää anteeksi. Vasta viime aikoina mä olen alkanut vähän kieltämäänkin turhia kiukutteluja, lähinnä niitä, joita seuraa jokaisesta uloslähdöstä, kun on pakko pukea päälleen lämpimät vaatteet vaikkei haluaisi. Näihinkin olen reagoinut kysymällä tytöltä itseltään, että onko tämä nyt sellainen asia, josta kannattaa kiukutella, saako hän tahtonsa läpi jos alkaa kiukutella? Jos ei saa, niin mitä hän luulee kiukuttelusta seuraavan? Yleensä kiukuttelu jää sillä pois, kun tyttö itse ajattelee asiaa ja tajuaa, ettei voita kiukkuamisellaan mitään. Aina ei toimi, mutta ei kai tarvikaan :)



No, käytännössä mä olen tiukempi ja johdonmukaisempi tässä asiassa kuin mieheni, ja tyttö saakin usein isältään periksi mitä nyt sitten keksii tahtoakaan kun tarpeeksi kiukuttelee. Mies on lähtöisin perheestä, jossa kiukuttelu oli kiellettyä, eikä hän osaa edelleenkään kunnolla käsitellä omaa kiukkuaan, eikä tule toimeen lapsen kiukuttelun kanssa, ei vaan kestä sitä. Mä taas olen itse enempi sellainen "jos mulla on huono päivä ni on v**** sullakin" -ihminen, joten onhan tässä tasapainoilua tässä kiukkuasiassa :)

"hiljentää" sillon kun kyse ihan mitättömästä asiasta, ts lapsi kiukuttelee turhaan?

Mitä ap tarkoitat tällä turhaan kiukuttelulla? Se riippuu pitkälti siitä. Mielestäni pitää muistaa, että lapsikin on ihminen ja joku aikuisesta pieni ja mitätön asia voi tosiaan olla lapselle merkityksellinen. Jos sen asian muuttaminen on helppoa lapsen mieliksi, niin miksei. Esim punaisen paidan sijaan voi laittaa vihreän, vaikkei se ihan tismalleen äidin silmää miellyttäisi, miksi siitä pitäisi tapella ja pahoittaa mielet. Jollekin aikuisille on tosi tärkeätä, että lapset tekevät niinkuin aikuiset sanovat, silloin ehkä tuntuu, että lapsi kiukkuaa turhasta. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsi saisi vallan päättää yhtään sen suuremmista asioista, kuin hänen ikäiselleen voi vastuuta antaa. Eli juurikin tasolla paidan värin valinta tms.

Toisaalta sellainen joka asiasta marina kertoo mielestäni siitä, että lapsella on ihan joku muu asia vinossa, ehkä vaikka se läheisyydenkaipuu tai huomionkaipuu. Mielestäni on tyhmää leimata joku huomionhakuiseksi. Jos ihminen saa ja on saanut riittävästi huomiota, hänen ei tarvitse tehdä mitään tyhmää tai erikoista saadakseen huomiota. Jos näin on tehtävä, huomiota on saanut liian vähän ja siitä ei saa lasta rangaista, vaan antaa sitä huomiota.

menee pieleen tms., yritän lohduttaa ja saa kiukuta. Mutta sellaista ruinaamista, pompottelua ym. yritän kitkeä pois. Esim. lapsi vaatii syliin, kun laitan "akuutisti" ruokaa, ts. en todellakaan voi ottaa syliin edes hetkeksi. Tai lasta harmittaa väsy tai joku muu ja vaatii minua antamaan käteensä lelun, joka on lapsen edessä 50 cm päässä.



Olen antanut raivota vaikka 20 minuuttia, olen lähellä, mutta en voi muuta, koska jos menen luokse, lapsi hätistää pois. Juoksee sitten lopulta itkien syliin ja harmi menee ohi. Mies ei tätä ymmärrä lainkaan, ei tajua, miksi lasta pitää "huudattaa"... no, jos ei mikään auta, niin on parempi huutaa, kyllä maailmaan huutoa mahtuu. Eikä tosiaan siinä kamalassa raivossa sitten lopulta antaa lapselle periksi jotain hölmöä vaadetta. Onneksi mies on lapsen kanssa melko harvoin. Silti koen, että jotkut vaikeudet johtuvat siitä, että mies ja mummi antavat niin paljon periksi, suostuvat pompotteluun. Lapsi siis 2,5v ja kotihoidossa. Miehen kodissa ei ole näytetty minkäänlaisia tunteita, ne on vaiettu.

saako periksi.

sellaisia tilanteita, kun tuntuu, että lapsi keksii kaikenlaista "koiruutta" (ottaa tavaroita joita ei saa, aukoo kaappeja, kiusaa siskoaan ja mikään ei sovi), vaikka kuinka yrittää antaa huomiota. Tämä lapsi on vielä pieni, mutta aika kehittynyt ikäisekseen ja osaa verbaalisestikin marista ja tyytymätön. Mikään ei siis suju, ei pukeminen, ei syöminen, ei vaipanvaihto yms. aina tulee hankausta. Hänellä on jotenkin tarve uhmata ja olla eri mieltä. Nukkumaan meno on yhtä huutoa ja silloin joskus auttaa, kun sanon, että nyt huuto saa loppua. Tuntuu, että joudun häntä kieltämään "kiukuttelusta", jota jatkuu. Hän on ihana ja rakastettava, mutta osaa myös ajaa minut ihan raivon partaalle. Hän myös kertoo, että häntä harmittaa yms., mutta kiukku ei lopu silittelyyn ja läheisyyteenkään. Onko hänellä uhma vai mitä?

ei saa kiukutella. mitä te oikeen ajattelette??? on jotain vikaa jos kiukuttelee ja näyttää vihan tunteita. ei normaali lapsi sano vastaan. todennäkösesti nää on taas näitä tulevia koulusurmaajia. pitäkää lapsenne kurissa.

ei saa kiukutella. mitä te oikeen ajattelette??? on jotain vikaa jos kiukuttelee ja näyttää vihan tunteita. ei normaali lapsi sano vastaan. todennäkösesti nää on taas näitä tulevia koulusurmaajia. pitäkää lapsenne kurissa.

Lapset ei saa näkyä, ei kuulua, ei haista.

Lastenhuoneet ja lastenpiiat ja imettäjät ja kapalot takaisin. JA jos lapsi on väärä sukupuolta, voi viedä vaikka suolle heti synnyttyä. Millä aikakaudella elät?

Kai te sen tiedätte? Uhma hoidetaan uhmana, rajat vetäen ja lasta tukien. Tottakai lapset kiukuttelee myös "turhaan", eikä lapselle tarvitse antaa huomiota AINA kun herra tai neiti suvaitsee sitä vaatia. :0 Jos lapsi elää turvallista perhearkea, häntä huomioidaan ja rakastetaan, on ihan ok välillä sanoa, että lopeta tuo kiukuttelu.

mahalleen lattialle oikeinkin dramaattisesti, huutaa, itkee ja jankuttaa ties mitä. Aikansa meuhkattuaan lähtee taas leikkimään.



Välillä saatan kommentoida, esim. "joko sinä alkaisit nyt vaikka leikkimään" tms.



Mikäs siinä, saahan sitä huutaa ja purkaa, ompahan sitten taas mukava jatkaa leikkejä kun ei suututa enää.



Kaupassa/kylässä tms. turhasta juonittelija pääsee jäähylle. Ja tietysti myös kotona jos alkaa tuhmuuksia tekemään suutuspäissään.



Näin olen aina toiminut, kaikkien lasten kohdalla. Uhmakausia tulee 7-vuotiaallakin.

Pitäähän sitä saada uhmat purkaa johonkin, ääntä kyllä mahtuu maailmaan!



Tietävät kyllä oikein hyvin meillä, että juonittelemalla/jankkaamalla jne ei mitään saa, mutta tokihan sitä voi kokeilla, mistä sitä muuten oppii.

saako teiän lapset kiukutella? onko siis oikeempi tapa antaa raivota vai "hiljentää" sillon kun kyse ihan mitättömästä asiasta, ts lapsi kiukuttelee turhaan?

hehee, miten sä hiljennät??? Siis tähän tekisi mieli kysyä että missä se nappi on mistä hiljenee?? :)

Meillä ei lapsi kyllä ihan laakista hiljene vaikka ns kiukuttelisi turhaan. Kiukuttelun syyn keksimisessä menee äiteeltä aikansa - usein tosin kyseessä jonkinsorttinen huomion hakeminen = on mustis pienemmälle.

ELi: en "anna" kiukutella turhaan, mutta aina eivät kiellot, maanittelut, kehoitukset tai mitkään tehoa, vaan lapsi kiukuttelee aikansa + sitten kiukku haihtuu pois :).

Muuten tosiaan teette pikkuhirviöitä, joista kasvaa isoja hirviöitä, jotka pilaa läheistensä elämän, työpaikan ilmapiirin jne. Juuri niitä ihmisiä, joiden mielestä jokainen mielenliike on oikeutettua tuulettaa.



Musta toi on hyvä, että epäonnistuminen, epäoikeudenmukaisuus yms. ovat sellaisia, mistä saa tunteet näyttää, mutta turha marina, pompottelu yms. pitää kyllä kitkeä pois!

on saatava näyttää negatiiviset tunteensakin eli kiukutella. Juhlat, kauppareissut yms. taas eivät ole paikkoja, joissa kiukutellaan. Mutta ilman muuta lapsen pitää saada näyttää kaikenlaiset tunteensa.

huutaa ja kiukuta mutta lyödä ei saa eikä rikkoa mitään.

Miltä tuntuu kun työkaverisi on sairaslomalla ja avaudut että on varmaan TAAS "sikainfluenssa" kolmatta kertaa ja joku näpäyttää sua moisesta lausunnosta?



Kyllä jokasella saa olla paha päivä. Sinulla ja lapsellasi. Mutta kyllä tilannetajua voi kasvattaa jos valittaa turhaan, mutta toisaalta kyllä jokasella on oikeus sanoa asiansa.



Siis: saan valittaa jos lapseni on sairaana, mutta kerran eräs työkaveri muistutti että kyllähän tollasen kelpaa jolla on mies rinnalla!

Yksinhuoltajalla kun ei ole kuin oma itsensä...

Eli onko se nyt sitten niin oikein ja hyvä mennä arvostelemaan toisen jaksamista vaan koska itse on yh, sekö on maailmassa raskainta? Ainahan on joku sinua nopeampi ja kauniimpi, mutta myös kolikon kääntöpuolella niitä joilla on huonommin: puuttuu jalka, mies jätti tai ihan miten vaan.

Koskaan ei ole hyvä "valittaa", kun joku sen kisan voittaa.. Sulla ei ollutkaan 40,1 kuumetta niinkuin minulla! Mutta saa se "häviäjä" tuntea olonsa vaikeaksi.



Meillä lapset saa valittaa, mutta kasvaessaan koitan niitä palautella maanpinnalle: ei saa leikkiä ruualla, jossain joku kuolee nälkään.

Miksi pitäisi antaa huomiota huonosta käytöksestä juuri sitähän lapsi haluaa?

Rähinään puututaan vain jos alkaa lyömään, sylkemään tai paiskomaan tavaroita.