Lue keskustelun säännöt.
Autististen vanhemmat! Onko meininki oikeasti samanlaista kuin Rainmanin kanssa?
22.01.2022 |
Siis jos hän päättää, että täytyy saada tietynmerkkiset kalsarit 100 km päästä, ne täytyy käydä hakemassa?
Muuta vastaavaa? Kertokaa kokemuksia.
Kommentit (19)
Ei ole. Hyvänen aika. "Seksiä harrastavat! Onko elämä sellaista kuin pornoelokuvissa? Kun putkimies tulee kotiin, kahden minuutin kuluttua pannaan tiskipöytää vasten?"
Elämä ei ole samanlaista kuin elokuvissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti elokuvasta on liian pitkä aika.
Autismia on niin paljon erilaista, osa lievempää ja osa vakavampaa. Ei sitä voi yksiselitteisesti kertoa millaista se on. Kaikki on mahdollista normaalin elämän ja kolmivuotiaaksi jääneen lapsen tason välillä.
Väärin.
Autististen vanhemmat! Autistien vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Autismia on niin paljon erilaista, osa lievempää ja osa vakavampaa. Ei sitä voi yksiselitteisesti kertoa millaista se on. Kaikki on mahdollista normaalin elämän ja kolmivuotiaaksi jääneen lapsen tason välillä.
Näin. Yksi ei opi edes puhumaan ja tajuamaan haluavansa joitain kasareita, sitten on Musk, joka haluaa valloittaa avaruutta ja myös pystyy siihen. Väliin mahtuu ne normaalisti työssä käyvät, joista sanotaan vähän erikoinen persoona tai hieman outo mutta hyvä työssään.
Variaatioita yhtä monta kuin autistejakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, koska asia on niinkuin vastaaja 4 vastasi. Meillä poika on hyvin epätasainen, mutta hänellä on sosiaalistakin kykyä eikä hän möläyttele, vaan päinvastoin on hyvin varovainen.
Pienenä oli tarkka siitä, että asioita tehdään samalla tavalla, mutta tein töitä sen eteen, että hän sopeutuu maailmaan ja että asiat muuttuvat. Olin ja olen edelleen eri mieltä siitä, että muiden pitää sopeutua autistien maailmaan, vaan kyllä autistien pitää parhaansa mukaan pystyä, jos aikovat itsenäisesti elää, sopeutua muuhun maailmaan. Mitä sitten, jos kaksi hyvin erilaista autistia kohtaa, kumpi siinä sopeutuu? Tämän kysymyksen tein yhdelle "muiden pitää sopeutua autistien maailmaan" psykologille. Hän ei kyennyt vastaamaan.
Elokuvassa on kuvattu aika stereotyyppinen autisti, mutta eipä sitä kahta samanlaista ihmistä ole, normaaleja tai erityisihmisiä.
No ehkä jossain määrin. Esimerkiksi tyttöni osti kolmena talvena peräkkäin samat talvikengät ollessaan alakoulussa ja oli hyvin stressaantunut, kun neljäntenä talvena niitä ei enää ollut saatavilla. Mutta nämä joustamattomuudet ovat yksittäisissä, kapealaisissa asioissa ja hän pystyy olemaan joustava useimmissa asioissa. Joustamattomuudet liittyvät monesti aistiyliherkkyyksiin. Lapseni on empaattinen, myötätuntoinen, huumorintajuinen, vastuuntuntoinen. Eli ei vastaa lainkaan sitä stereotypiaa autistista. Mutta hän liikkuu hyvin jäykästi, kuin aina olisi kaatumaisillaan liukkaalla alustalla, hän tarvitsee paljon yksinoloa ja rauhaa koska kuormittuu erittäin paljon ihmisten läheisyydessä, hän maistaa ja haistaa ja tuntee ympäristönsä yhtä herkästi kuin eläimet (kuvittelisin), jos hänet kuormitetaan yli äärirajojen hän lakkaa puhumasta, alkaa tekemään stimmausliikettä ja pyrkii omaan rauhaan tai vain kyyneleet alkavat valua poskille. Hän aistii muiden ihmisten tunteet ja kokee ne kehollisesti esimerkiksi toisen ihmisen pelko tai suru tuntuu hänelle kehollisena kipuna. Hän on erittäin älykäs, ja tietysti opiskelee normaaliluokassa, vain kielet on eriytetty ylöspäin, sillä hän oppii uudet kielet vain kuuntelemalla hieman kieltä.
Hän on aivan uskomaton ihminen, enkä vaihtaisi mitään ominaisuutta hänessä, mutta toivoisin että maailma ja ympäristö olisi armollisempi hänelle ja muille hänen kaltaisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ehkä jossain määrin. Esimerkiksi tyttöni osti kolmena talvena peräkkäin samat talvikengät ollessaan alakoulussa ja oli hyvin stressaantunut, kun neljäntenä talvena niitä ei enää ollut saatavilla. Mutta nämä joustamattomuudet ovat yksittäisissä, kapealaisissa asioissa ja hän pystyy olemaan joustava useimmissa asioissa. Joustamattomuudet liittyvät monesti aistiyliherkkyyksiin. Lapseni on empaattinen, myötätuntoinen, huumorintajuinen, vastuuntuntoinen. Eli ei vastaa lainkaan sitä stereotypiaa autistista. Mutta hän liikkuu hyvin jäykästi, kuin aina olisi kaatumaisillaan liukkaalla alustalla, hän tarvitsee paljon yksinoloa ja rauhaa koska kuormittuu erittäin paljon ihmisten läheisyydessä, hän maistaa ja haistaa ja tuntee ympäristönsä yhtä herkästi kuin eläimet (kuvittelisin), jos hänet kuormitetaan yli äärirajojen hän lakkaa puhumasta, alkaa tekemään stimmausliikettä ja pyrkii omaan rauhaan tai vain kyyneleet alkavat valua poskille. Hän aistii muiden ihmisten tunteet ja kokee ne kehollisesti esimerkiksi toisen ihmisen pelko tai suru tuntuu hänelle kehollisena kipuna. Hän on erittäin älykäs, ja tietysti opiskelee normaaliluokassa, vain kielet on eriytetty ylöspäin, sillä hän oppii uudet kielet vain kuuntelemalla hieman kieltä.
Hän on aivan uskomaton ihminen, enkä vaihtaisi mitään ominaisuutta hänessä, mutta toivoisin että maailma ja ympäristö olisi armollisempi hänelle ja muille hänen kaltaisilleen.
Tällaisesta olen kuullut. Mielenkiintoinen ominaisuus.
Ei. Lapsi on autistinen, mutta aina ymmärtänyt, kun on selitetty miksi joku ei käy. Se, että sanoo vaan, että me ei mennä hakemaan iltapalaksi grilliltä ruokaa ja syy on, että ei nyt vaan lähdetä ei riitä. Silloin jää inttämään, että miksi ei. Lapsi vaatii sen selvityksen miksi ei, mutta sen jälkeen uskoo asian. Jos sanoo, että ei mennä, koska meillä on kotiin ostettu iltapalaa, joka pitää syödä pois, niin lapsi toteaa, että ok joku toinen ilta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku autisti on ihan Sademies niin se ehkä elää laitoksessa. Aika harva autisti on niin äärimmäisen autistinen.
Paljon parempi tai siis realistisempi autistielokuva on mun mielestä Gilbert Grape. Siinä tosiaan Leonardo DiCaprio on autisti nimeltä Arnie Grape.
Ja millaista elämä tuollaisen Arnien kanssa on? Ei mitenkään erityisen kummallista. Tuollaiset Arniet on harmittomia. Jos muut perheenjäsenet osaavat elää Arnien kanssa ihan rauhalliseen tyyneen normaaliin sopuisaan tapaan niin elämä sujuu ihan mukavasti. Mutta ongelmat tulevat siitä että ne muut perheenjäsenet eivät osaa. Esim sellaisella Arniella saattaa toisinaan olla ylivilkkautta. No, jos on ylivilkkautta, niin entä sitten? Ei jokin sattumanvarainen ylivilkkaus joskus hetken aikaa mitään haittaa. Mutta on luonteeltaan tulisia perheenjäseniä joita Arnien ylivilkkaus ketuttaa aivan saakelisti ja sitten ne haluaa keinolla millä hyvänsä saada sen ylivilkkauden "kuriin" tai "aisoihin" ja useimmiten ne keinot ovat väkivaltaa. Ja lopputulos on sitten se että vuosikausien väkivallalla se Arnie tuhotaan ihan kehitysvammaiseksi ja se joutuu loppuiäkseen johonkin laitokseen pakkopaitaan ja vaippoihin.
Eli todellakin muiden ihmisten vika, jos tilanne eskaloituu, paisuu, jos alkaa kertyä ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
No ehkä jossain määrin. Esimerkiksi tyttöni osti kolmena talvena peräkkäin samat talvikengät ollessaan alakoulussa ja oli hyvin stressaantunut, kun neljäntenä talvena niitä ei enää ollut saatavilla. Mutta nämä joustamattomuudet ovat yksittäisissä, kapealaisissa asioissa ja hän pystyy olemaan joustava useimmissa asioissa. Joustamattomuudet liittyvät monesti aistiyliherkkyyksiin. Lapseni on empaattinen, myötätuntoinen, huumorintajuinen, vastuuntuntoinen. Eli ei vastaa lainkaan sitä stereotypiaa autistista. Mutta hän liikkuu hyvin jäykästi, kuin aina olisi kaatumaisillaan liukkaalla alustalla, hän tarvitsee paljon yksinoloa ja rauhaa koska kuormittuu erittäin paljon ihmisten läheisyydessä, hän maistaa ja haistaa ja tuntee ympäristönsä yhtä herkästi kuin eläimet (kuvittelisin), jos hänet kuormitetaan yli äärirajojen hän lakkaa puhumasta, alkaa tekemään stimmausliikettä ja pyrkii omaan rauhaan tai vain kyyneleet alkavat valua poskille. Hän aistii muiden ihmisten tunteet ja kokee ne kehollisesti esimerkiksi toisen ihmisen pelko tai suru tuntuu hänelle kehollisena kipuna. Hän on erittäin älykäs, ja tietysti opiskelee normaaliluokassa, vain kielet on eriytetty ylöspäin, sillä hän oppii uudet kielet vain kuuntelemalla hieman kieltä.
Hän on aivan uskomaton ihminen, enkä vaihtaisi mitään ominaisuutta hänessä, mutta toivoisin että maailma ja ympäristö olisi armollisempi hänelle ja muille hänen kaltaisilleen.
Kuulostaa hyvin paljon myös minun tytöltäni. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi ei halua syödä mitään uutta...paitsi pakolla. Tiettyjä juttuja söisi pohjattomaan paljon. Saa raivareita. Uusien asioiden oppiminen vie kauan ja ne häviävät nopeasti pois mielestä. Ei kiinnitä mitään huomiota vaatteidensa hyvin olemiseen...kaikki repsottavat, jos aikuinen ei huolehdi. Katsoisi koko ajan telkkaria tai pelaisi tabletilla. Repii papereita, maistelee ei syötäviä juttuja, ei osaa varoa autoja, karkailee, nukkuu huonosti, syö vaatteitaan, suuttuessaan käy päälle. Käyttäytyy pahimmillaan aika eläimellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Eikö linjoilla ole ketään autistisen läheistä? Olen miettinyt tuon Tom Cruisen ja Dustin Hoffmanin Rainman-elokuvan nähtyäni, että pitääkö se paikkansa.
Montapa minuuttia jaksoit odottaa, ennen kuin aloit tivaamaan vastauksia.
Ei, ei ole tuollaista.
Joustamattomuutta, jumeja ja raivokohtauksia kyllä.
2 autistia, toinen keskivaikeasti, toinen syvästi kv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen diagnoosi on ihmisellä, jonka mielestä autistien läheisiä pitää löytyä palstalle viidessä minuutissa?
Omalla lapsella ne suurimmat vaikeudet on aistiyliherkkyyksissä. No on siinä puolensakin, kun inhoaa melkein kaikkea makeaa ja lapsena ei mennyt lähellekään kuumaa.
Gilbert Grapem Arnieta pidän paljon läheisempänä hahmona minulle.
Ehkä siksi, että toinen lapsistani on ulkonäöltään hyvin samanlainen ja moni käyttäytymispiirre on samanlainen.
Toki Arnie on käsikirjoittajan luomus ja toteutus DiCaprion näyttelijäntyötä, johon hän koosti piirteitä tarkkailemiltaan jehitysvammaisilta autisteilta, joten joku voi kritisoida lopputuloksen uskottavuutta.
Pääsääntöisesti tapaamani kehitysvammaisten autistien vanhemmat ovat pitäneet Arnieta uskotravana hahmona ja DiCaprion roolisuoritusta upeana.
Elokuvan Arnien ongelmat olivat paljon muutakin kuin ylivilkkautta.
Jumiutuminen ja rituaaleihin juuttuminen tekevät arjesta vaikeaa, varsinkin jos siinä arjessa on muutakin elämää, kuin siitä vammaisesta huolehtiminen, niin kuin tuossa elokuvassa Gilbertin kontolla on.
Autisti voi olla varsin vaikeasti autistinen, vaikka ei olisikaan älyllisti kehitysvammainen.
Autismiin kuuluu epätasainen kykyprofiili, niin kehitysvammaisilla kuin ei-kehitysvammaisilla.
Läheskään kaikilla autisteilla ei ole mitään superkykyjä niin kuin Sademies-elokuvan tyypillä.
Vierailija kirjoitti:
Ei, koska asia on niinkuin vastaaja 4 vastasi. Meillä poika on hyvin epätasainen, mutta hänellä on sosiaalistakin kykyä eikä hän möläyttele, vaan päinvastoin on hyvin varovainen.
Pienenä oli tarkka siitä, että asioita tehdään samalla tavalla, mutta tein töitä sen eteen, että hän sopeutuu maailmaan ja että asiat muuttuvat. Olin ja olen edelleen eri mieltä siitä, että muiden pitää sopeutua autistien maailmaan, vaan kyllä autistien pitää parhaansa mukaan pystyä, jos aikovat itsenäisesti elää, sopeutua muuhun maailmaan. Mitä sitten, jos kaksi hyvin erilaista autistia kohtaa, kumpi siinä sopeutuu? Tämän kysymyksen tein yhdelle "muiden pitää sopeutua autistien maailmaan" psykologille. Hän ei kyennyt vastaamaan.
Elokuvassa on kuvattu aika stereotyyppinen autisti, mutta eipä sitä kahta samanlaista ihmistä ole, normaaleja tai erityisihmisiä.
Jotta autisti pystyy sopeutumaan muuhun maailmaan, pitää muiden auttaa eikä vaikeuttaa sitä. Autistien tyrkkääminen normaaliluokkiin ilman, että opettajalla, sillä aikuisella, on mitään käsitystä tai ymmärrystä autismista laukaisee raivokohtauksia lapsella, jolla on valmiiksi niitä haasteita. Molemmat ovat oikeassa, autistilapsen on pyrittävä sopeutumaan ja aikuisten on luotava ympäristö, jossa se on mahdollista.
Ihan kuten uimataidottomat totuttelevat matalassa vedessä, ei heitä voi heittää monta metriä syvään veteen josta ei pääse itse ylös jotta oppisivat uimaan. Kuvitelkaa mikä äläkkä siitä nousisi, jos ekaluokkalaiset kerättäisiin laivaan ja nakattaisiin reunan yli, kyllä ne siinä uimaan oppii kun on pakko. Oho, hukkuivat, mitä itkette, nehän olivan vain lapsia. Ihan yhtälailla autistin vanhempi kärsii lapsensa kärsimyksestä, kuin muutkin vanhemmat jotka lapsestaan välittävät.
Aikuisilta pitäisi sujua järjen käyttö, heillä aivot ovat valmiita. Juurisyy tällä hetkellä on päättäjissä, ei opettajissa, joille nakataan erityislapsia opetettavaksi, vaikka koulutus ei riitä tuohon. Monet opettajat ovat hyviä, päteviä ja pidettyjä, mutta he eivät ole erityislasten opettajia vaan luokan- tai aineenopettajia.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö linjoilla ole ketään autistisen läheistä? Olen miettinyt tuon Tom Cruisen ja Dustin Hoffmanin Rainman-elokuvan nähtyäni, että pitääkö se paikkansa.
Montapa minuuttia jaksoit odottaa, ennen kuin aloit tivaamaan vastauksia.
Ei, ei ole tuollaista.
Joustamattomuutta, jumeja ja raivokohtauksia kyllä.
2 autistia, toinen keskivaikeasti, toinen syvästi kv.
Aloitus meni toiselle sivulle, ja ensimmäiseltä sivultahan aloitukset huomataan. ap
Eikö linjoilla ole ketään autistisen läheistä? Olen miettinyt tuon Tom Cruisen ja Dustin Hoffmanin Rainman-elokuvan nähtyäni, että pitääkö se paikkansa.