Olen niin kyllästynyt tähän etäelämään
Onko ketään muuta josta tuntuu että pää hajoaa tähän meininkiin? Työt on etänä, opinnot on etänä, jopa liikuntaharrastukseni on siirtynyt nyt verkkoon. Teamsin välityksellä pitäisi nyt sitten katsella joogaohjaajan liikkeitä ja pyllistellä kameralle omassa olohuoneessaan. Aloin opiskelemaan juuri silloin kun korona iski ja luokkatoverit joiden kanssa olen ollut samoilla kursseilla kaksi vuotta ovat mulle pelkkiä nimiä tietokoneen ruudulla tai ääniä mikrofonista. En ole kahteen vuoteen tutustunut yhteenkään uuteen ihmiseen. Päivän päätteeksi silmiä kirvelee ja selkäranka on ihan kuprulla tietokoneen edessä kyhjöttämisestä.
Olen vaan niin kyllästynyt tähän!!!! Koko elämä on milloin minkäkin s a a t a n a n näyttöruudun tihrustamista. Olen ihminen, en mikään kyborgi, enkä halua elää tällä tavalla.
En tiedä mitä haen tällä aloituksella, teki vaan mieli purkaa sydäntä. Tuntuuko kenestäkään muusta samalta?
Kommentit (45)
Ymmärrän sua. Sama fiilis. Sairasta rikkoa ihmisten mielenterveys, sosiaalisetsuhteet ja fyysinenkin terveys tällä tavalla. Etenkin nuorten ihmisten. Koronaan kuilee 0,03% todennäköisyydellä Suomessa. Samalla logiikalla pitäisi lopettaa viinan myynti ja autoilu, koska niihin kuolee vuosittain enemmän. Kyllä tärä yhden vuoden jaksoi tsempata, mutta olen myös nyt jo täysin loppu tähän. Tsemppiä<3
Ei tunnu. Tämä on ihanaa! Olen tehnyt kotona töitä jo vuosikymmenet ja tottunut olemaan itseni kanssa. Matkustamaan ei pääse mutta sekään ei haittaa. Ulos pääsee. Ihmisiä en kaipaa. Ostokset voi tehdä verkkokaupassa.
Kyllä! Ihminen ei ole saari. Kaipaan ulos ja seuraan!
Vierailija kirjoitti:
Tota se tulee olemaan sitten töissäkin.
Olen siis osa-aikatyössä, joka niin ikään on etänä. Eli on jo……….
Ap
Musta ei ois ollu alkuvaiheessa etäopiskelijaksi. Kotona en viitsi liikkua, haluan ulos asunnosta kun meen joogaan.
Opiskelukavereiden kanssa voi sopia treffit kävelylle tai johonkin. "Hei, lähden klo 18...... haluisko joku lähteä mukaan rupattelemaan ja tuulettumaan?"
Saako kysyä mitä opiskelet? Yliopistossa jotain?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua. Sama fiilis. Sairasta rikkoa ihmisten mielenterveys, sosiaalisetsuhteet ja fyysinenkin terveys tällä tavalla. Etenkin nuorten ihmisten. Koronaan kuilee 0,03% todennäköisyydellä Suomessa. Samalla logiikalla pitäisi lopettaa viinan myynti ja autoilu, koska niihin kuolee vuosittain enemmän. Kyllä tärä yhden vuoden jaksoi tsempata, mutta olen myös nyt jo täysin loppu tähän. Tsemppiä<3
Kiitos! Minäkin jaksoin ekat puolitoista vuotta ihan hyvin. Luin kirjoja, lenkkeilin, katsoin elokuvia jne. Mutta nyt alkaa olla aika monet opukset jo kahlattu puhki ja lenkkipolut tallattu läpi. Telkkariakaan en jaksa enää katsoa kun ei tietokoneella tehtyjen töiden ja opintojen jälkeen jaksaisi tuijottaa enää yhtäkään ruutua lisää. Ei tällä tavalla voi loputtomiin elää, varsinkaan nuori ihminen.
Kyllä on säälittävää, tuli tippa linssiin jo tästä viestistä, siis ihan vaan siitä että joku toinen ihminen puhuu suoraan mulle. Tsemppiä sullekin!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä mitä opiskelet? Yliopistossa jotain?
Ammattikorkeassa sellaista alaa, jonka opinnot on (valitettavasti) mahdollista suorittaa täysin etänä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Opiskelukavereiden kanssa voi sopia treffit kävelylle tai johonkin. "Hei, lähden klo 18...... haluisko joku lähteä mukaan rupattelemaan ja tuulettumaan?"
Ei tämä tunnu oikein luontevalta, kun ovat minulle käytännössä ventovieraita, kun ei olla just päästy oleilemaan yhdessä käytännössä yhtään.
Ap
Kyllä, sama tunne. Lisäksi tämä paska opiskelijakämppä on koppi jossa on paperinohuet seinät. Naapurien musiikin jumputus ja tavallinen puhekin kantautuu tänne, mitään rauhaa on turha odottaa. Pää todellakin lahoaa.
Miksette ole tehneet jotain kivoja juttuja sillloin, kun korona oli rauhallisemmassa vaiheessa?
Itse jaksan ihan hyvin etäopiskelun ja etätyön.
Ollaan reissattu Suomessa ja yksi ulkomAan matkakin tehty korona-aikana.
Yatäviä nähdään esim. Kävelylenkeillä.
Kesä oli upea ja lämmin ja silloin voi tehdä melkein mitä vaan. Kyllä toki vaihtelua kaipaa, mutta monenlaista voi tehdä.
Kuuntelen esim. luentoja kävelylenlillä ja ihanaa, kun voi mennä päivällä ulos.
Täällä myös yksi kyllästynyt! Eikä mitään aikarajaa tälle sekoilulle näy vieläkään… :(
Ihan persees...... kaikki rajoitukset. Onneksi edes uimahalli aukesi.
Pitäisi perustaa joku koronayksinäisyydestä ja virikkeettömyydestä kärsivien ystäväryhmä.
Olen vähän katkera, että opiskeluaika on tällaista. Inhoan epäopiskelua, sydän hakkaa aina hermostuksesta ennen seminaaria ja sen aikanakin. Inhoan puhua verkkokurseilla, vaikka livenä siinä ei ole mitään ongelmaa. Opiskelijakokemukset jäävät väliin.
Raamattu ... (KR38)
12 LUKU.
Kehoitus muistamaan Jumalaa nuoruuden päivinä. Vertauksellinen kuvaus vanhuuden vaivoista. Saarnaajan jälkimaine. Loppusanoiksi kehoitus jumalanpelkoon.
121
Ja muista Luojaasi nuoruudessasi,
ennenkuin pahat päivät tulevat
ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova:
2"Nämä eivät minua miellytä";
ennenkuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet,
ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin —
3
jolloin huoneen vartijat vapisevat ja
voiman miehet käyvät koukkuisiksi
ja jauhajanaiset ovat joutilaina,
kun ovat menneet vähiin,
ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään,
4ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat
ja myllyn ääni heikkenee
ja noustaan linnun lauluun
ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät;
5myös peljätään mäkiä,
ja tiellä on kauhuja, ja mantelipuu kukkii,
ja heinäsirkka kulkee kankeasti,
ja kapriisinnuppu on tehoton;
sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa,
ja valittajat kiertelevät kaduilla —
6ennenkuin hopealanka katkeaa
ja kultamalja särkyy
ja vesiastia rikkoutuu lähteellä
ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon.
7
Ja tomu palajaa maahan,
niinkuin on ollutkin,
ja henki palajaa Jumalan tykö,
joka sen on antanutkin.
8
Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja;
kaikki on turhuutta!
Älä tee etänä jumppaa. Jumpata voi itse musiikin tahtiin, ilman etäyhteyttä. Ja sen jälkeen kaveri kylään. Voi myös vaatia pääsyä koululle tai työpaikalle muutamien kanssa, eihän sinne kaikki tule. Tai työpaikan vaihto lähityöhön.
Vierailija kirjoitti:
Miksette ole tehneet jotain kivoja juttuja sillloin, kun korona oli rauhallisemmassa vaiheessa?
Itse jaksan ihan hyvin etäopiskelun ja etätyön.
Ollaan reissattu Suomessa ja yksi ulkomAan matkakin tehty korona-aikana.
Yatäviä nähdään esim. Kävelylenkeillä.
Kesä oli upea ja lämmin ja silloin voi tehdä melkein mitä vaan. Kyllä toki vaihtelua kaipaa, mutta monenlaista voi tehdä.
Kuuntelen esim. luentoja kävelylenlillä ja ihanaa, kun voi mennä päivällä ulos.
En edes muista, milloin on ollut rauhallisempia vaiheita, kun ajantaju on mennyt niin sekaisin näistä identtisenä toistuvista päivistä. Olo on kuin siinä elokuvassa Päiväni murmelina. Kesä meni käytännössä kokonaan töissä. Ja kuten sanoin, ensimmäiset puolitoista vuotta meni mulla ihan ok ja pystyin kyllä viihdyttämään itseäni. Mutta nyt alkaa mennä kuppi nurin.
Ap
Tota se tulee olemaan sitten töissäkin.