HGIN KESKUSTASSA ASUMINEN: millaista se on?

00100 alueella, etu-töölössä, eli emme keskustassa.



Itse olen toista ääripäätä Töölön äideistä, 45v ja lapset 5v ja 4v. Viihdymme erinomaisesti. Tavallisimmin tämänikäisten vanhemmat ovat täällä 5-10v nuorempia.



Vanhoissa taloissa on pääsääntöisesti huono äänieristys paksuista seinistä huolimatta. Me olemme ratkaisseet ongelman akentamalla äänieristyseinät naapureihin rajoittuviin seiniin. Liikenteen melua kuuluu, riippuen paljon kyllä siitä millä kadulla asuu ja minne päin on ikkunat. Jos raitiovaunu kulkee läheltä, niin se kuuluu helposti jyminänä. Hälytysajoneuvoja kulkee usein. Mutta näihin ääniin tottuu.



Palvelut ovat lähellä, ja kaikki keskustan palvelut kävelymatkan etäisyydellä. On kuppoja, ravintoloita, kahviloita, kulttuuritarjontaa jne. Töölössä on loistavat ulkoilumaastot lähellä, uimarantakin ihan vieressä. Leikkipuistoja paljon, uimahallit yms aika lähellä.



Julkisilla pääsee hyvin melkein mihin vaan, metroasemalle lyhyt matka, rautatieasemalla jo vähän enemmän matkaa, Kampin bussiterminaali lähellä. Ja kävellen ja pyöräillen pääsee hyvin liikkumaan.



Pienten ja aika isojenkin kanssa täytyy aina ulkoilla mukana. Mutta, koska lyhyet välimatkat ja hyvä julkisen liikenteen yhteydet, niin luulisin, ettei isompien kanssa sitten tarvitse käyttää iltoja harrastuskuljetuksiin.



Loistava asuinalue, jos haluaa asua kaupungissa.

Talo oli vankka kivitalo, äänet ei juurikaan kuuluneet, tietty jos naapuri huusi niin kuului että nyt siellä joku möykkää mutta eipä muuta. Talossa jossa asuin oli paljon pieniä asuntoja, ja sen myötä paljon nuoria ihmisiä. Itse en ole oikeastaan yhtään kiinnostunut tutustumaan naapureihin, joten sen enempää en tiedä. Nyt asutaan Käpylässä, mutta keskustaan mielisimme :) Ollaan aktiivisia ja sosiaalisia, siis tykätään tavata ihmisiä ja käydä ravintoloissa, keikoilla, leffoisas jne. Ympäristöasiat tärkeitä, esim. kartamme autolla ajoa.

Ulkoilin oikeastaan missä vaan, mutta jos kaipasin vähemmän taloja, menin Hietsuun, kiersin hautausmään ympäri tai lenkkeilin esim. Seurasaareen rantatietä.

Ollaan katseltu jo pidempään asuntoja, mieleistä ei ole löytynyt. Nyt vastaan tullut muutama kiva kämppä keskustassa 00100 postinroalueella, pitäisköhän tosissaan alkaa harkita.... Te jotka asutte keskustassa, millaista se on? Millaisia nuo 1900-luvun alkupuolen talot ovat kotina, kuuluuko äänet hyvin? Tiedän, että seinät ovat oikeasti paksut, mutta sehän ei todista yhtään mitään. Millaista porukkaa keskusta-asuminen viehättää? Missä lenkkeilette, ulkoilette yms?

Talo on vankka ja meille ei kuulu koskaan mitään ääniä naapurista ja käytävästäkin harvemmin. Meiltä kuulumme alakertaan, jos pomppii tasajalkaa. (Kysyin alakerran naapurilta.) Meidän rapussa asuu kolme lapsiperhettä, keski-ikäisiä pariskuntia ja mummoja ja pappoja. Kukaan ei ole koskaan valittanut meille mistään (vaikka ääntä lähtee varmasti noista meidän pojista) ja käytävässä tervehditään asiallisesti.



Käyn kävelyllä Hietsun suunnalla ja muutenkin merenrannalla. Liikun julkisilla tai kävellen. Nautin suunnattomasti, kun ei tarvitse jurruutaan bussilla tai omalla autolla pitkiä matkoja, vaan kaikki on lähellä.



Olen asunut myös hyvällä alueella rivitalossa Pohjois-Helsingissä ja oli sekin ihan ok, mutta tykkään kyllä paljon enemmän asua keskustassa. En ole ollenkaan pihaihmisiä...

Me asumme vuonna 1901 rakennetussa kivitalossa ja täällä ainakin äänet kuuluvat yläkerta-alakerta -akselilla. Seinien läpi ei kuulu yhtään mitään, mutta välipohjan eristys on heinää, joka ei todellakaan vaimenna nykysäädösten mukaan...

kruununhakaan mieluiten.



Hyvät palvelut ja kaikki lähellä :)

ja etenkin äitiyslomalaiselle se oli luksusta. Ei tullut mökkihöperöä, yksinäistä oloa kun kaikki oli lähellä (palvelut, luonto, leikkipuistot, keskusten kaupat). Lisäplussana se, että keskustan leikkipuistoissa käy keskimäärin hirmu mukavaa ja fiksua porukkaa, joiden kanssa oli sujuva jutustella niitä näitä ajan kuluksi. Vertailun vuoksi: nyt asumme ns. hyvässä lähiössä 10 km keskustassa ja täällä ihmiset hädin tuskin vastaavat tuntemattoman tervehdykseen vaikka keinuteltaisiin lapsia vartti vieretysten..



Meidän 1920-luvulla rakennetussa vanhassa kotitalossamme oli mielestäni ihan ok äänieristys, toki kauhean herkkä ulkoa ja naapureista kuuluville äänille ei voi olla, jos haluaa asua keskustassa. Lisäksi, jos käyttää autoa eikä talossa ole parkkipaikkaa/-hallia, saa olla hyvät hermot että jaksaa aina iltaisin metsästää parkkipaikkaa.

Meidän lähellä on kaksi leikkipuistoa, Seppä ja Koffari, jossa lapset ulkoilevat, niin koulun jälkeen kuin meidän vanhempienkin kanssa.. Leikkipuistoissa toimii koululaisten iltapäivätoiminta, jossa on mahdollisuus välipalaan.

Tarhoja on tässä kävelymatkan päässä ainakin viisi.

Ala-aste, ruotsalainen ala-aste ja yläaste ja lukio on kaikki parin korttelin päässä.

Julkiset (spora ja bussi) kulkee vierestä.

Kaupat, terveyskeskus, monta kuntosalia, uimahalli ja kaikki palvelut on aivan vieressä. Baareja, ravintoloita ja teattereita kävelymatkan päässä.

Lenkkeilen Eiran rannassa ja Kaivarissa. Hyvät on maastot :) Pyöräteitä menee. Uunisaari on aivan paras.

Lapsiperheitä on ympärillä aivan riittävästi. Meidän rapussa asuu meidän lisäksi kaksi lapsiperhettä.



Mielestäni raitiovaunujen kiskojen kolina on vain musiikki korville :) Liikenteen meluun tottuu. Kesäaikaan ikkunoiden ollessa yöllä auki, niin aika usein kuuluu humalaisten iloista pulinaa heidän suunnistaessaan baariin tai baarista kotiin. Itse en herää siihen, mutta olen huomannut tämän ollessani hereillä.



Itse viihdyn ja lapset viihtyvät. Meidän perheessä siis 5, 8 ja 11 -vuotiaat lapset.

Olen asunut Kalliossa 1920-luvun talossa ja Punavuoressa 1940-luvun talossa. 20-luvun talossa en kuullut naapureista pihahdustakaan, en siis pienintäkään ääntä. Punavuoren talossa kuulin jumaliste, kun naapurin puhelin piippasi tekstaria, pystyin (valitettavasti) seuraamaan tavallisella puheäänellä käytyjä keskusteluja jne.

olisi asua keskustassa.



Mutta ei näillä tuloilla.:( Minkälaisia (tai minkä kokoisia) asuntoja teillä on?

Ulkoilla voi monissakin paikoissa. Ihana kiertää rantoja. Rauhallista. 1900-luvun alun talomme on ainakin itselleni ihan riittävän rauhallinen.

00100 alue, ihanat leikkipuistot lähellä, keskustaan pääsee vaivatta rattailla tai ilman, ratikalla pääsee liikkumaan kohti keskustaa jos ei kävelyilma. Bussipysäkki rapun oven edessä, ihania kahviloita. Ooppera ja Finlandia-talo kävelymatkan päässä.



Plussia paljon, mutta tässä ne miinukset:

erittäin vilkasliikenteiset kadut - runeberginkatu ja mechelininkatu. Vaikka ääni ei kuuluisikaan, vaikuttaa ilmanlaatuun. Autoja on ihan joka paikassa, sisäpihoilla ei ole tietoakaan niille tarkoitetusta oleskelutilasta.

Meidän lähellä on kaksi leikkipuistoa, Seppä ja Koffari, jossa lapset ulkoilevat, niin koulun jälkeen kuin meidän vanhempienkin kanssa.. Leikkipuistoissa toimii koululaisten iltapäivätoiminta, jossa on mahdollisuus välipalaan.

Tarhoja on tässä kävelymatkan päässä ainakin viisi.

Ala-aste, ruotsalainen ala-aste ja yläaste ja lukio on kaikki parin korttelin päässä.

Julkiset (spora ja bussi) kulkee vierestä.

Kaupat, terveyskeskus, monta kuntosalia, uimahalli ja kaikki palvelut on aivan vieressä. Baareja, ravintoloita ja teattereita kävelymatkan päässä.

Lenkkeilen Eiran rannassa ja Kaivarissa. Hyvät on maastot :) Pyöräteitä menee. Uunisaari on aivan paras.

Lapsiperheitä on ympärillä aivan riittävästi. Meidän rapussa asuu meidän lisäksi kaksi lapsiperhettä.

Mielestäni raitiovaunujen kiskojen kolina on vain musiikki korville :) Liikenteen meluun tottuu. Kesäaikaan ikkunoiden ollessa yöllä auki, niin aika usein kuuluu humalaisten iloista pulinaa heidän suunnistaessaan baariin tai baarista kotiin. Itse en herää siihen, mutta olen huomannut tämän ollessani hereillä.

Itse viihdyn ja lapset viihtyvät. Meidän perheessä siis 5, 8 ja 11 -vuotiaat lapset.

Ainoa miinus, jos on, ettei kaikissa taloyhtiöissä ole autopaikkoja. Autopaikan etsiminen kadunvarrelta, varsinkin talvella kun on lunta parkkipaikoissa, olla varsinaista taidetta.

Mutta tämä on ainoa miinuspuoli. Meidän talo on yli 100 vuotias ja ei kyllä äänet kuulu. Ratikka kuuluu, mutta 10 v takaa ei ääntä enää edes huomaa.

hienoa kunhan mamujen kanssa vaan tulee toimeen

Mamuja on Ruoholahdessa, jota ei todellakaan voi sanoa keskustaksi.

Keskustassa niitä ei juurikaan pörrää.

asumme eirassa, eikä näillä kulmilla mamuja näy koskaan.

Ollaan katseltu jo pidempään asuntoja, mieleistä ei ole löytynyt. Nyt vastaan tullut muutama kiva kämppä keskustassa 00100 postinroalueella, pitäisköhän tosissaan alkaa harkita.... Te jotka asutte keskustassa, millaista se on? Millaisia nuo 1900-luvun alkupuolen talot ovat kotina, kuuluuko äänet hyvin? Tiedän, että seinät ovat oikeasti paksut, mutta sehän ei todista yhtään mitään. Millaista porukkaa keskusta-asuminen viehättää? Missä lenkkeilette, ulkoilette yms?

- plussaa: mm lähellä kaupat, ravintolat, kulttuuritarjonta, ihmisvilinä ja monenmoiset tapahtumat = ei koskaan tylsää käydä kävelyllä vaan kaikenlaista nähtävää riittää

- miinusta: mm liikennemäärät = huono ilmanlaatu, vanhan talon (rv n 1920) todella kehno äänieristys, lapsille ei leikkipaikkaa kotitalon sisäpihalla vaan aina piti mennä johonkin puistoon ulkoilemaan (hieman hankalaa jos tulee vaikka pisuhätä juuri kun on päästy puistoon), samassa talossa ei juurikaan lapsiperheitä + ne vähätkin muuttamassa isompiin asuntoihin kauemmas

Me muutimme pois, koska asuimme perheellemme liian pienessä asunnossa + ei olisi ollut varaa ostaa ko. alueelta isompaa. Nyt asumme lyhyen matkan päässä ydinkeskustasta, enkä haluaisi enää muuttaa takaisin Töölöön aluleen liikennemäärien + edellä esittämieni miinusten takia. Nykyisellä alueellamme on rauhallisempaa ja luonnonläheisempää + paljon lapsiperheitä, keskusta palveluineen silti todella lähellä.

...piti vielä lisätä, että parkkipaikan saaminen kodin lähistöltä n klo 16 jälkeen oli TODELLA vaikeaa, yleensä sai jostain kaukaa kotiovesta vähintään 15 minuutin etsintöjen jälkeen. Mitä olen alueella viime aikoina käynyt, niin näyttäisi vaan tilanne huonontuneen = päivälläkin vaikeaa löytää autolle paikkaa. (Tietenkään keskustassa asuessa ei auto ole tarpeen vaan päinvastoin ilman pärjää paremmin, meillä vaan sattuu olemaan kesäpaikka julkisten ulottumattomissa, joten mm siksi auto välttämätön).

Hankkikaa hyvät ihmiset asunto laidalta että lapset saa hyvän elämän. Keskusta on sinkkuja ja pareja varten, ei lapsille. Meillä on molemmat. Ydin on festari kämppä ja toinen on koti.

Hankkikaa hyvät ihmiset asunto laidalta että lapset saa hyvän elämän. Keskusta on sinkkuja ja pareja varten, ei lapsille. Meillä on molemmat. Ydin on festari kämppä ja toinen on koti.

- itsekin viihdyin keskustassa kunnes tuli lapsia; sinkkuna keskkusta oli mainio kun oli kävelymatka kotiin kaikista riennoista. Lapsiperheellisenä ilmanlaatu + liikenne alkoivat tökkiä.

Onpas rajoittunut näkemys :)

Hankkikaa hyvät ihmiset asunto laidalta että lapset saa hyvän elämän. Keskusta on sinkkuja ja pareja varten, ei lapsille. Meillä on molemmat. Ydin on festari kämppä ja toinen on koti.

Onpas rajoittunut näkemys :)

Hankkikaa hyvät ihmiset asunto laidalta että lapset saa hyvän elämän. Keskusta on sinkkuja ja pareja varten, ei lapsille. Meillä on molemmat. Ydin on festari kämppä ja toinen on koti.

Joo, se mikaa sopii sulle, ei sovi kaikille. Meillakin Suomi-asunto 00100 alueella, muutettiin pois provinssista, missa oli talo ja piha ja kaikki, kun ei vaan olla talo- eika pihaihmisia.

Meilla on leikkipuistot 2min kavelymatkan paassa. Pisulle paasee hyvin hyvin nopeasti ;-)

Ja, talla hetkella kasvatan lapsia 5mio ihmisen kaupungissa, muutimme tanne 18mio ihmisen kaupungista, ja kumassakaan emme asu "provinsissa". Lapsiset nakojaan kasvaa sitten ihan kieroon ;-)