Kokemuksia lapsen aistiyliherkkyydestä?

eli täydellistä diagnoosia ei ole saanut.

Hän on herkkä ruokailun suhteen.

Mikään kylmä ja kuuma ei saanut koskettaa toisiaan samalla lautasella ja mielummin niille piti olla eri lautasetkin.

Ruoka-aineet piti olla erikseen komponentteina ja sai hermoromahduksen jos jauhelihakastike kosketti perunaa.

Ketsuppi piti levittää juuri oikealla tavalla jne,

Nyt alkaa jo helpottaa, mutta edelleen kylässä ja ulkona syöminen on hankalaa.

Huomaa myös jo heti tuoksusta onko kysessää Atrian nakki vai Popsin :) Ja väärä merkki saa aikaan puistatuksen.



On myös hyvin tarkka vaatteistaan. Hermostuu jos paita on liian lyhyt ja selkä paistaa, ei pysty keskittymään läksyihin.

Ja näitä on paljon lisää.

Onneksi lapsi tietää itse vaikeutensa ja on oppinut elämään niiden kanssa, ja kun niistä ei itsekään hermostu vaan laskee aina kymmeneen niin elämä sujuu :)



Meille ei ole ikinä ehdotettu mitään terapiaa vaikka olemme juosseet tutkimuksista toiseen.



Ulkopuoliset eivät useinkaan ymmärrä eivätkä hyväksy tätä ja "tietävät" lapsen olevan hemmoteltu piloille.

Huomaan lapsessani näitä samoja piirteitä. Lisäksi noita samoja piirteitä on ollut itsessäni pienenä ja taitaa olla vieläkin?! Olin aina "hankala" lapsi ja jälkikäteenkin saanut kuulla siitä vielä tänäkin päivänä. Yritän ja pystyn omaani ymmärtämään paremmin ja tää aistiyliherkkyys-termi tuli itseasiassa vasta nyt ensimmäistä kertaa vastaan, vaikka ollaan viivästyeen puheen takia käyty ties minkälaisissa tutkimuksissa, jossa siis tutkittu muitakin seikkoja kuin pelkkää puhetta.

mun miehellä on aistiyliherkkyys hajuaistissa. Hän ei pysty hajusta sanomaan nakkien merkkiä, mutta ei pysty olemaan huoneessa sisällä, jos väärän merkkinen paketti on avattu. Hänellä ei ole aspergeria, muttä hän on näkövammainen ja ilmeisesti hajuaisti kompensoi näön puutetta.



Itselläni on yliherkkä tuntoaisti. Esim vaatteiden saumat on ihan hirveiä, varsinkin jos tekokuitulangalla ommeltuja. En myöskään voi käyttää mitään polyester- tai -akryylikuituja, vaan vain selluloosaa tai tiettyjä eläinkuituja. Mulla ei ole mitään liitännäisdiagnoosia. Oireet ovat helpottaneet aikuisiällä, pahimmillaan ne olivat murrosiässä. Stressi pahentaa niitä aina.



Meidän pojalla on kaikenlaisia asitiongelmia. jotkut niistä on yliherkkyyksiä, kuten kuuloaistin kanssa, jotkut taas aliherkkyyksiä, kuten tuntoaistin kanssa. Ääniyliherkkyys kohdistuu kaikkiin epämääräisiin huminoihin ja suhinoihin, jotka sattuvat häntä korviin. Kova hallitsematon melu samoin, mutta eivät sellaiset äänet, johin voi varautua, esim musiikki voi olla kovallakin haittaamatta ollenkaan, eikä saha tai sirkkeli häiritse, jos hän saa nähdä kuinka se pannaan päälle ja valmistautua ääneen. Tuntuaistin aliherkkyys taas näkyy äärituntemusten hakemisena: hän haluaa mennä suihkuun ja vaihdella lämpötilaa kylmästä kuumaan, hän haluaa käyttää kahta painavaa peittoa päällekäin jne. Pojalla on asperger.