Lue keskustelun säännöt.
Masennuksesta ym, en ymmärrä
11.12.2009 |
Voiko joku selittää? Täälläkin palstalla ollaan aina kovin huolissaan lasten mielenterveydestä, ja yhden mukaan lapsi saa kehitykseensä vakavia vaurioita, jos joutuu vaikka hoitoon 1-vuotiaana, tai jos vanhemmat eroavat, kun lapsi on 10-v. Sitten kuitenkin kun aikuiset ihmiset masentuvat tai sekoavat ja sanovat yhdeksi syyksi lapsuutensa, niin sanotaan, että ei pidä itkeä mitään lapsuutta, vaan se on oma vika jos masentuu, ja pitää vaan jaksaa eikä olla heikko. Niin minkä takia sillä lapsen henkisellä kehityksellä on mitään väliä, jos kuitenkin on kiellettyä voida huonosti, ja se on vaan omaa tyhmyyttä? Eikö niitä lapsia voi sitten kohdella ihan miten lystää, kun jos ne viitsii siitä myöhemmin vahingoittua, niin se on niiden oma vika joka tapauksessa?
Kommentit (6)
"Aikuinen pystyy hakemaan itselleen itse apua, lapsi ei pysty. Vaikeaa lapsuutta ei pidä käyttää tekosyynä sille ettei hae apua."
että sitä apua saa. Mielenterveyspalvelut on niin minimissä. Riittävää apua saa harva. Monesti myös mt-ongelmaisella ei ole riittäviä voimavaroja taistella itselleen kuuluvaa apua. Pelkkä pyytäminen ei monesti riitä. nimimerkillä yli 10 vuotta mt-hoidossa (jos sitä nyt voi hoidoksi kutsua)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos pystyy itse menemään lääkäriin niin varmasti ei apua saa, mutta jos viedään vaikka ambulanssilla sairaalaan niin hoitoa löytyy heti. Valitettavasti tilanteen pitää päästä tosi pahaksi.
sielläkin sanotaan että siitä on vain päästävä yli eikä marehdittävä, mitä se märehtiminen ja syyttely auttaa
apua saanut. vaatii tosin omaa aktiivisuutta, sitä apua ei tulla ovelle tarjoamaan. Olen saanut lääkitystä lääkäreiltä, olen saanut keskusteluaikoja mielenterveyststoon, olen saanut psykoterapiaa, kelan tukemaa jne.
hyvää apua ei ole kovinkaan hellpo löytää. Ja kynnys avun hakemiselle on suuri, myös sen tajuaminen koska ja mihin tarvitsee apua. Joten ymmärtää,toimia ja vieläpä saada se apu on sekä onnellinen sattuma että sankaruusteko. Maailma on vaan täynnä epäempaattisia kaikkitietäviä paskoja jotka korottavat itseään alentamalla muita.
Kyllä kaikista tunteistaan, kipeistä asioista ja muista saa ja pitää puhua, ei se ole mitään MÄREHTIMISTÄ!!! Jos ihmisellä on paha olla, hän tarvitsee enisisjaisesti myötätuntoista kuulijaa joka ei halveksu hänen ongelmiaan ja niistä puhumista märehtimiseksi tai muuksi. Monella ihmisellä on aikuisenakin vielä paha olla juuri siksi että on ensin lapsena jäänyt vaille niin paljosta että hädintuskin pysyy pystyssä ja kun ympärillä pyörii tunnevammaisia idiootteja halveksimassa, niin hyvä että jaksaa hengittää. Apua ei saa ja vaikka saisi niin siellä avun päässäkin on usein leipääntynyt itseään täynnä oleva "auttaja" jonka ominaisuuksiin ei kuulu myötätunto ja lämpö. Mä nostan hattua kaikille heille jotka jaksavat etsiä sitä apua ja uskoa huomiseen ongelmineen.
Aikuinen pystyy hakemaan itselleen itse apua, lapsi ei pysty. Vaikeaa lapsuutta ei pidä käyttää tekosyynä sille ettei hae apua.