Miksi jotkut parit eroavat heti toisen lapsen jälkeen?
Olen somessa ihmetellyt ilmiötä. Jos on hankkinut jo yhden lapsen puolison kanssa ja päättää hankkia toisen, mikä järki on erota kun kuopus on vuoden ikäinen? Joo toinen lapsi on varmasti raskas, mutta luulisi että tuossa tilanteessa olisi tahtoa selvitä parista raskaasta taaperovuodesta ilman eroa.
Tarkoitan siis, että ero ei vaikuta kovin harkitulta. Useinhan eroa käsittääkseni pohditaan vuosia, eikä se sovi yhteen tuon toisen lapsen hankkimisen kanssa.
Kommentit (8)
Olen miettinyt samaa asiaa. Tinderissäkin tulee vastaan pikkulasten isiä.
Jotta saa joskus edes levätä ja aikaa omille ajatuksille, kun lapset sillä toisella vanhemmalla siellä toisessa kodissa.
Jaksa sitä kitinää ja kaikki muka niin eri yhtäkkiä. Otin eron, koska helpompaa elämää. Lpaset hoidan kyllä niinku pitää ja hoitaisin enemmänkin jos saisin, mutta naista en jaksa enää. Jotenkin tuntu, että menee johonkin leffamaailmaan ja sitä se elämä on. Ei se ole.
Kaveripiirissä mies lähti aika pian toisen lapsen ristiäisten jälkeen. Tyytymättömyyttä oli ollut jo ennen raskautta, kai se oli joku viimeinen "lahja" puolisolle ennen teiden eroamista ja oman elämän toteuttamista. Puoliso oli kuitenkin lapsia useamman halunnut, ja olisi jatkanut liittoakin.
Miesten laiskuus ja haluttomuus ottaa vastuuta selviää monelle naiselle vasta kun lapsia on kaksi ja työtaakka suurempi. Se töistä kotiin tuleva mies jolla ei ole aikomustakaan tikkua ristiin panna, on kaikkea muuta kuin viehättävä puolisona ja isänä. Siinä on naiselle 3 lasta kun mies on hemmoteltu. Ei ne naiset hyvistä miehistä eroa ota! Muistakaa, naiset tämä ennenkuin alatte tapailla Tinderissä sekoilevia tuoreita isiä. On syy sille, miksi ne on heitetty pihalle.
Jos kerran tiedät ja tunnet parit ,jotka eronet.Kysy suoran heiltä,mitä tältä kyselet? Ei meillä ole kristallipalloa täällä,eikä selvännäkijän kykyjä!
Meillä toinen lapsi oli vahinko. Olen siitä kyllä erittäin kiitollinen. Mutta joo, suhde oli aivan kamala ja valehtelematta toivoin koko raskausajan että mies vaan yhtäkkiä kuolisi eikä meidän tarvitsisi erota. Häpeä oli jotenkin aivan liian suuri lähteä taapero kainalossa ja maha pystyssä. No myönnettäköön, ei se ollut helppoa taapero ja vauvan kanssakaan. Itse purin hammasta, mutta kun huomasin esikoisen menevän aivan hiljaiseksi ja "näkymättömäksi" kun mies taas haukkui mua läskiksi laiskaksi nartuksi niin tajusin, että pakko tästä on lähteä vaikka tuntuisi kuinka nöyryyttävältä. Elämä parani samantien ja viikon jälkeen muutosta "synnytyksen jälkeinen masennus" katosi ja elämänilo palasi.
naiset luulee että se toinen lapsi jotain jo menetettyä korjaisi.....ei korjaa. Aina se ero tulee kuitenkin.