Oikeustieteen opinnot / luvansaanut oikeusavustaja

Oikeustieteen tiedekunnasta valmistuu Oikeustieteen maisteriksi.

Tämä on ylempi korkakoulututkinto, joka on käytännössä edellytyksenä alalla työskentelemiselle. Tuolla tutkinnolla voi työskennellä Lakimiehenä = juristina ( ammattinimike) esim. asianajotoimistossa, teollisuusyrityksessä, pankissa, valtion virastossa ( siellä tosin usein joku ammattinimike, esim. ylitarkastaja tms.).

Asianajaja on oikeustieteen maisteri, eli juristi, joka on suorittanut Asianajajatutkinnon ja kuuluu Asianajajaliittoon. Tuon edellytyksenä on työkokemus asianajotoiminnasta, ks. yllä. Asianajaja saa edustaa henkilöitä tai yrityksiä oikeudessa.

Jotta asia ei olisi niin yksinkertainen, niin sama oikeus toimia oikeudessa on nk. Luvansaaneella oikeusavustajalla, joka ei siis ole asianajaja, mutta on kuitenkin koulutukseltaan Oikeustieteen maisteri. Tuon luvan saamisessa on muitakin ehtoja, joita en kaikkia tiedä.

””

Oikeudessa työskentelemiseen (esim Käräjätuomari tai Hovioikeuden tuomari) pitää myös olla tuo Oikeustieteen maisterin koulutus ja sen lisäksi nk. Auskultointi, eli suoritettu tuomioistuinjäharjoittelu. Käytännössä tuomarin virkaan nimittäminen edellyttää yleensä usean vuoden työkokemusta tuomioistuimien muissa tehtävissä tai muualla oikeushallinnossa. Ketään ei nimitetä tuomarinvirkaan suoraan ”koulun penkiltä”

Oikeustieteen opinnoista haaveilevia kehotan aina perehtymään alaan ja tutkimaan motiivejaan. Maine hyvästä palkkatasosta ei saa olla ainoa motiivi. Tämä on rankkaa työtä, etenkin henkisesti.Lukiossa kannattaa lukea kieliä, historiaa ja yhteiskuntaoppia (millä nimellä se nykyjään onkaan - oikeusjärjestelmä on aina relaatiossa kulttuuriin ja politiikkaan ja historiaan. Kielitaito on juristin tärkein työkalu.

Toivottavasti selvensi,

Terv. Juristi, työkokemusta teollisuudesta 20 vuotta

Ainiin, unohtui sanoa, että ennen tuon Oikeustieteen maisterin tutkinto oli nimeltään Oikeustieteen kandidaatin tutkinto, joka silloin oli maisteriopintojen vastaava ylempi korkeakoulututkinto. Itse mm. olen aikoinaan valmistunut Oikeustieteen kandidaatiksi noin kuuden vuoden yliopisto-opiskelujen jälkeen. Siitä työelämä vei suoraan mennessään. Hiukan nyt harmittaa että nuorena rahantarpeessa olevana asuntovelallisena ei aikoinaan tullut suoritettua tuota ( huonosti palkattua) auskultointia, mikä oikeuttaisi siis käyttämään Varatuomarin titteliä. Sitä saa anoa/käyttää kun on auskultointi tehty.

Juridiikka on lopultakin hyvin pragmaattista työtä ja jos olet kovin idealisti niin tulet uupumaan, kun huomaat miten raadollista menoa tämä on.

Kestin työtä yleisenä oikeusavustajana isolla paikkakunnalla kolmisen vuotta. Olen OTK ja VT, mutta ei ole asianajo minun työtäni missään muodossa.

En asianajajaksi opinnoilla kyllä tähdännytkään, mutta urapolku on mutkitellut. Viihdyn nykyisin hyvin virkamiehenä. Palkka on kehno, mutta ei nyt sieltä huonoimmasta päästä. Eivät vaivaa asiat vapaalla.

Oikeudenkäynnithän ovat pääsääntöisesti julkisia. Käy seuraamassa lähimmän KäO:n istuntoja. Pääset omin silmin näkemään, millaista se arjen työ on.

Täsmennys vielä. Ennen oli yleisiä oikeusavustajia. Taitavat olla julkisia sellaisia nykyään. Oikeusaputoimistotkin ovat nykyään valtion ylläpitämiä, itse työskentelin kunnan palveluksessa.

Vierailija kirjoitti:

Oikeustieteen tiedekunnasta valmistuu Oikeustieteen maisteriksi.

Tämä on ylempi korkakoulututkinto, joka on käytännössä edellytyksenä alalla työskentelemiselle. Tuolla tutkinnolla voi työskennellä Lakimiehenä = juristina ( ammattinimike) esim. asianajotoimistossa, teollisuusyrityksessä, pankissa, valtion virastossa ( siellä tosin usein joku ammattinimike, esim. ylitarkastaja tms.).

Asianajaja on oikeustieteen maisteri, eli juristi, joka on suorittanut Asianajajatutkinnon ja kuuluu Asianajajaliittoon. Tuon edellytyksenä on työkokemus asianajotoiminnasta, ks. yllä. Asianajaja saa edustaa henkilöitä tai yrityksiä oikeudessa.

Jotta asia ei olisi niin yksinkertainen, niin sama oikeus toimia oikeudessa on nk. Luvansaaneella oikeusavustajalla, joka ei siis ole asianajaja, mutta on kuitenkin koulutukseltaan Oikeustieteen maisteri. Tuon luvan saamisessa on muitakin ehtoja, joita en kaikkia tiedä.

””

Oikeudessa työskentelemiseen (esim Käräjätuomari tai Hovioikeuden tuomari) pitää myös olla tuo Oikeustieteen maisterin koulutus ja sen lisäksi nk. Auskultointi, eli suoritettu tuomioistuinjäharjoittelu. Käytännössä tuomarin virkaan nimittäminen edellyttää yleensä usean vuoden työkokemusta tuomioistuimien muissa tehtävissä tai muualla oikeushallinnossa. Ketään ei nimitetä tuomarinvirkaan suoraan ”koulun penkiltä”

Oikeustieteen opinnoista haaveilevia kehotan aina perehtymään alaan ja tutkimaan motiivejaan. Maine hyvästä palkkatasosta ei saa olla ainoa motiivi. Tämä on rankkaa työtä, etenkin henkisesti.Lukiossa kannattaa lukea kieliä, historiaa ja yhteiskuntaoppia (millä nimellä se nykyjään onkaan - oikeusjärjestelmä on aina relaatiossa kulttuuriin ja politiikkaan ja historiaan. Kielitaito on juristin tärkein työkalu.

Toivottavasti selvensi,

Terv. Juristi, työkokemusta teollisuudesta 20 vuotta

Nyt ymmärsin. Kiitos vastauksesta.

Olen kyllä varmaan idealisti niinkuin varmaan monet ikäiseni. Olen kuitenkin nähnyt jo tähän mennessä, että oikeuslaitos ei toimi reilusti ja osapuolet ajavat sokeasti omaa etuaan. Totuudella ei ole mitään väliä. Olen tätä miettinyt kyllä ja tulen miettimään, onko maailma minulle sittenkin liian julma. Siis 'oikeudellinen maailma.'

Kielitaidosta joku mainitsi, niin sitä on jo nyt kaksikielisyyden vuoksi. Englanti on vahva ja suunnitelmissa on mahdollisesti IB-tutkinto. Sen loppukokeet ovat vaikeammat kuin ylppärit, jolloin pääsy opintoihin on Suomessa vaikeampaa, mutta olen asunut ulkomailla ja voin hakea ulkomaillekin ongelmitta.

Historia ja yhteiskuntaoppi on nekin mulla vahvoja jo nyt. 

Tosi kiva oli lukea tätä ketjua. Kiitos osallistujille!

Joutuisit tekemään työtä omia arvojasi vastaan. Tutkijana ja opettajana saattaisit saada enemmän näkyvyyttä arvoillesi. Lisäksi kannattaa tähdätä tuomarin pallille, sillä tuomari(t) päättää tuomion.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeustieteen tiedekunnasta valmistuu Oikeustieteen maisteriksi.

Tämä on ylempi korkakoulututkinto, joka on käytännössä edellytyksenä alalla työskentelemiselle. Tuolla tutkinnolla voi työskennellä Lakimiehenä = juristina ( ammattinimike) esim. asianajotoimistossa, teollisuusyrityksessä, pankissa, valtion virastossa ( siellä tosin usein joku ammattinimike, esim. ylitarkastaja tms.).

Asianajaja on oikeustieteen maisteri, eli juristi, joka on suorittanut Asianajajatutkinnon ja kuuluu Asianajajaliittoon. Tuon edellytyksenä on työkokemus asianajotoiminnasta, ks. yllä. Asianajaja saa edustaa henkilöitä tai yrityksiä oikeudessa.

Jotta asia ei olisi niin yksinkertainen, niin sama oikeus toimia oikeudessa on nk. Luvansaaneella oikeusavustajalla, joka ei siis ole asianajaja, mutta on kuitenkin koulutukseltaan Oikeustieteen maisteri. Tuon luvan saamisessa on muitakin ehtoja, joita en kaikkia tiedä.

””

Oikeudessa työskentelemiseen (esim Käräjätuomari tai Hovioikeuden tuomari) pitää myös olla tuo Oikeustieteen maisterin koulutus ja sen lisäksi nk. Auskultointi, eli suoritettu tuomioistuinjäharjoittelu. Käytännössä tuomarin virkaan nimittäminen edellyttää yleensä usean vuoden työkokemusta tuomioistuimien muissa tehtävissä tai muualla oikeushallinnossa. Ketään ei nimitetä tuomarinvirkaan suoraan ”koulun penkiltä”

Oikeustieteen opinnoista haaveilevia kehotan aina perehtymään alaan ja tutkimaan motiivejaan. Maine hyvästä palkkatasosta ei saa olla ainoa motiivi. Tämä on rankkaa työtä, etenkin henkisesti.Lukiossa kannattaa lukea kieliä, historiaa ja yhteiskuntaoppia (millä nimellä se nykyjään onkaan - oikeusjärjestelmä on aina relaatiossa kulttuuriin ja politiikkaan ja historiaan. Kielitaito on juristin tärkein työkalu.

Toivottavasti selvensi,

Terv. Juristi, työkokemusta teollisuudesta 20 vuotta

Nyt ymmärsin. Kiitos vastauksesta.

Olen kyllä varmaan idealisti niinkuin varmaan monet ikäiseni. Olen kuitenkin nähnyt jo tähän mennessä, että oikeuslaitos ei toimi reilusti ja osapuolet ajavat sokeasti omaa etuaan. Totuudella ei ole mitään väliä. Olen tätä miettinyt kyllä ja tulen miettimään, onko maailma minulle sittenkin liian julma. Siis 'oikeudellinen maailma.'

Kielitaidosta joku mainitsi, niin sitä on jo nyt kaksikielisyyden vuoksi. Englanti on vahva ja suunnitelmissa on mahdollisesti IB-tutkinto. Sen loppukokeet ovat vaikeammat kuin ylppärit, jolloin pääsy opintoihin on Suomessa vaikeampaa, mutta olen asunut ulkomailla ja voin hakea ulkomaillekin ongelmitta.

Historia ja yhteiskuntaoppi on nekin mulla vahvoja jo nyt. 

Tosi kiva oli lukea tätä ketjua. Kiitos osallistujille!

Oikeuden asiantuntijuus + politiikka. Ole se kutsuttu, jolta halutaan asiantuntijalausuntoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeustieteen tiedekunnasta valmistuu Oikeustieteen maisteriksi.

Tämä on ylempi korkakoulututkinto, joka on käytännössä edellytyksenä alalla työskentelemiselle. Tuolla tutkinnolla voi työskennellä Lakimiehenä = juristina ( ammattinimike) esim. asianajotoimistossa, teollisuusyrityksessä, pankissa, valtion virastossa ( siellä tosin usein joku ammattinimike, esim. ylitarkastaja tms.).

Asianajaja on oikeustieteen maisteri, eli juristi, joka on suorittanut Asianajajatutkinnon ja kuuluu Asianajajaliittoon. Tuon edellytyksenä on työkokemus asianajotoiminnasta, ks. yllä. Asianajaja saa edustaa henkilöitä tai yrityksiä oikeudessa.

Jotta asia ei olisi niin yksinkertainen, niin sama oikeus toimia oikeudessa on nk. Luvansaaneella oikeusavustajalla, joka ei siis ole asianajaja, mutta on kuitenkin koulutukseltaan Oikeustieteen maisteri. Tuon luvan saamisessa on muitakin ehtoja, joita en kaikkia tiedä.

””

Oikeudessa työskentelemiseen (esim Käräjätuomari tai Hovioikeuden tuomari) pitää myös olla tuo Oikeustieteen maisterin koulutus ja sen lisäksi nk. Auskultointi, eli suoritettu tuomioistuinjäharjoittelu. Käytännössä tuomarin virkaan nimittäminen edellyttää yleensä usean vuoden työkokemusta tuomioistuimien muissa tehtävissä tai muualla oikeushallinnossa. Ketään ei nimitetä tuomarinvirkaan suoraan ”koulun penkiltä”

Oikeustieteen opinnoista haaveilevia kehotan aina perehtymään alaan ja tutkimaan motiivejaan. Maine hyvästä palkkatasosta ei saa olla ainoa motiivi. Tämä on rankkaa työtä, etenkin henkisesti.Lukiossa kannattaa lukea kieliä, historiaa ja yhteiskuntaoppia (millä nimellä se nykyjään onkaan - oikeusjärjestelmä on aina relaatiossa kulttuuriin ja politiikkaan ja historiaan. Kielitaito on juristin tärkein työkalu.

Toivottavasti selvensi,

Terv. Juristi, työkokemusta teollisuudesta 20 vuotta

Nyt ymmärsin. Kiitos vastauksesta.

Olen kyllä varmaan idealisti niinkuin varmaan monet ikäiseni. Olen kuitenkin nähnyt jo tähän mennessä, että oikeuslaitos ei toimi reilusti ja osapuolet ajavat sokeasti omaa etuaan. Totuudella ei ole mitään väliä. Olen tätä miettinyt kyllä ja tulen miettimään, onko maailma minulle sittenkin liian julma. Siis 'oikeudellinen maailma.'

Kielitaidosta joku mainitsi, niin sitä on jo nyt kaksikielisyyden vuoksi. Englanti on vahva ja suunnitelmissa on mahdollisesti IB-tutkinto. Sen loppukokeet ovat vaikeammat kuin ylppärit, jolloin pääsy opintoihin on Suomessa vaikeampaa, mutta olen asunut ulkomailla ja voin hakea ulkomaillekin ongelmitta.

Historia ja yhteiskuntaoppi on nekin mulla vahvoja jo nyt. 

Tosi kiva oli lukea tätä ketjua. Kiitos osallistujille!

Jos meinaat tehdä töitä oikeusalalla esim tuomarina, niin joudut tekemään päätökset objektiivisten todisteiden pohjalta. Tuomioita ei jaeta lakikirjan ulkopuolelta "musta tuntuu"-tyylillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeustieteen tiedekunnasta valmistuu Oikeustieteen maisteriksi.

Tämä on ylempi korkakoulututkinto, joka on käytännössä edellytyksenä alalla työskentelemiselle. Tuolla tutkinnolla voi työskennellä Lakimiehenä = juristina ( ammattinimike) esim. asianajotoimistossa, teollisuusyrityksessä, pankissa, valtion virastossa ( siellä tosin usein joku ammattinimike, esim. ylitarkastaja tms.).

Asianajaja on oikeustieteen maisteri, eli juristi, joka on suorittanut Asianajajatutkinnon ja kuuluu Asianajajaliittoon. Tuon edellytyksenä on työkokemus asianajotoiminnasta, ks. yllä. Asianajaja saa edustaa henkilöitä tai yrityksiä oikeudessa.

Jotta asia ei olisi niin yksinkertainen, niin sama oikeus toimia oikeudessa on nk. Luvansaaneella oikeusavustajalla, joka ei siis ole asianajaja, mutta on kuitenkin koulutukseltaan Oikeustieteen maisteri. Tuon luvan saamisessa on muitakin ehtoja, joita en kaikkia tiedä.

””

Oikeudessa työskentelemiseen (esim Käräjätuomari tai Hovioikeuden tuomari) pitää myös olla tuo Oikeustieteen maisterin koulutus ja sen lisäksi nk. Auskultointi, eli suoritettu tuomioistuinjäharjoittelu. Käytännössä tuomarin virkaan nimittäminen edellyttää yleensä usean vuoden työkokemusta tuomioistuimien muissa tehtävissä tai muualla oikeushallinnossa. Ketään ei nimitetä tuomarinvirkaan suoraan ”koulun penkiltä”

Oikeustieteen opinnoista haaveilevia kehotan aina perehtymään alaan ja tutkimaan motiivejaan. Maine hyvästä palkkatasosta ei saa olla ainoa motiivi. Tämä on rankkaa työtä, etenkin henkisesti.Lukiossa kannattaa lukea kieliä, historiaa ja yhteiskuntaoppia (millä nimellä se nykyjään onkaan - oikeusjärjestelmä on aina relaatiossa kulttuuriin ja politiikkaan ja historiaan. Kielitaito on juristin tärkein työkalu.

Toivottavasti selvensi,

Terv. Juristi, työkokemusta teollisuudesta 20 vuotta

Nyt ymmärsin. Kiitos vastauksesta.

Olen kyllä varmaan idealisti niinkuin varmaan monet ikäiseni. Olen kuitenkin nähnyt jo tähän mennessä, että oikeuslaitos ei toimi reilusti ja osapuolet ajavat sokeasti omaa etuaan. Totuudella ei ole mitään väliä. Olen tätä miettinyt kyllä ja tulen miettimään, onko maailma minulle sittenkin liian julma. Siis 'oikeudellinen maailma.'

Kielitaidosta joku mainitsi, niin sitä on jo nyt kaksikielisyyden vuoksi. Englanti on vahva ja suunnitelmissa on mahdollisesti IB-tutkinto. Sen loppukokeet ovat vaikeammat kuin ylppärit, jolloin pääsy opintoihin on Suomessa vaikeampaa, mutta olen asunut ulkomailla ja voin hakea ulkomaillekin ongelmitta.

Historia ja yhteiskuntaoppi on nekin mulla vahvoja jo nyt. 

Tosi kiva oli lukea tätä ketjua. Kiitos osallistujille!

Jos meinaat tehdä töitä oikeusalalla esim tuomarina, niin joudut tekemään päätökset objektiivisten todisteiden pohjalta. Tuomioita ei jaeta lakikirjan ulkopuolelta "musta tuntuu"-tyylillä.

Tuomarit saavat käyttää myös rangaistusateikkojen yläpäätä. Esim. parin viime vuoden aikana oikeusoppineet ovat arvostelleet sitä, että yläpäitä ei käytetä edes vakavissa väkivaltarikoksissa. Ennemminkin tällä hetkellä tuomarit löysäilevät oman mielensä mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeustieteen tiedekunnasta valmistuu Oikeustieteen maisteriksi.

Tämä on ylempi korkakoulututkinto, joka on käytännössä edellytyksenä alalla työskentelemiselle. Tuolla tutkinnolla voi työskennellä Lakimiehenä = juristina ( ammattinimike) esim. asianajotoimistossa, teollisuusyrityksessä, pankissa, valtion virastossa ( siellä tosin usein joku ammattinimike, esim. ylitarkastaja tms.).

Asianajaja on oikeustieteen maisteri, eli juristi, joka on suorittanut Asianajajatutkinnon ja kuuluu Asianajajaliittoon. Tuon edellytyksenä on työkokemus asianajotoiminnasta, ks. yllä. Asianajaja saa edustaa henkilöitä tai yrityksiä oikeudessa.

Jotta asia ei olisi niin yksinkertainen, niin sama oikeus toimia oikeudessa on nk. Luvansaaneella oikeusavustajalla, joka ei siis ole asianajaja, mutta on kuitenkin koulutukseltaan Oikeustieteen maisteri. Tuon luvan saamisessa on muitakin ehtoja, joita en kaikkia tiedä.

””

Oikeudessa työskentelemiseen (esim Käräjätuomari tai Hovioikeuden tuomari) pitää myös olla tuo Oikeustieteen maisterin koulutus ja sen lisäksi nk. Auskultointi, eli suoritettu tuomioistuinjäharjoittelu. Käytännössä tuomarin virkaan nimittäminen edellyttää yleensä usean vuoden työkokemusta tuomioistuimien muissa tehtävissä tai muualla oikeushallinnossa. Ketään ei nimitetä tuomarinvirkaan suoraan ”koulun penkiltä”

Oikeustieteen opinnoista haaveilevia kehotan aina perehtymään alaan ja tutkimaan motiivejaan. Maine hyvästä palkkatasosta ei saa olla ainoa motiivi. Tämä on rankkaa työtä, etenkin henkisesti.Lukiossa kannattaa lukea kieliä, historiaa ja yhteiskuntaoppia (millä nimellä se nykyjään onkaan - oikeusjärjestelmä on aina relaatiossa kulttuuriin ja politiikkaan ja historiaan. Kielitaito on juristin tärkein työkalu.

Toivottavasti selvensi,

Terv. Juristi, työkokemusta teollisuudesta 20 vuotta

Nyt ymmärsin. Kiitos vastauksesta.

Olen kyllä varmaan idealisti niinkuin varmaan monet ikäiseni. Olen kuitenkin nähnyt jo tähän mennessä, että oikeuslaitos ei toimi reilusti ja osapuolet ajavat sokeasti omaa etuaan. Totuudella ei ole mitään väliä. Olen tätä miettinyt kyllä ja tulen miettimään, onko maailma minulle sittenkin liian julma. Siis 'oikeudellinen maailma.'

Kielitaidosta joku mainitsi, niin sitä on jo nyt kaksikielisyyden vuoksi. Englanti on vahva ja suunnitelmissa on mahdollisesti IB-tutkinto. Sen loppukokeet ovat vaikeammat kuin ylppärit, jolloin pääsy opintoihin on Suomessa vaikeampaa, mutta olen asunut ulkomailla ja voin hakea ulkomaillekin ongelmitta.

Historia ja yhteiskuntaoppi on nekin mulla vahvoja jo nyt. 

Tosi kiva oli lukea tätä ketjua. Kiitos osallistujille!

Aikuisempana ehkä opit että hyvin harvoin on olemassa mitään yhtä ainoata totuutta. On olemassa vain lukuisia eri näkökulmia joiden välillä pitää sitten vain punnita mikä niistä on juuri silloin se ratkaiseva tai painavin.

Lakimiehenä sinun pitää myös ajaa nimenomaan sen asiakkaasi asiaa, ei mitään omaa oikeudenmukaisuuden asiaasi. Tämä voi kuulostaa ensialkuun kyyniseltä mutta se on se järjestelmä jolla se oikeus lopulta toteutuu parhaiten. Syyttäjä tuo esiin ne seikat jotka tukevat syytettä ja puolustus ne asiat jotka tukevat syyttömyyttä. Ei ole syyttäjän asia tuoda esiin puolustusta tukevia asioita tai puolustuksen asia tuoda esiin puolustuksen kannalta haitallisia asioita. Kun jokainen keskittyy siihen omaan asiaansa niin kummatkin puolet tulevat voimakkaimmin ja selvimmin esiin. Sitten nämä punnitaan.

Tulos voi olla pettymys tai väärin välillä jopa kummankin osapuolen näkökulmasta mutta tämä ei tarkoita että päätös olisi väärä tai epäoikeudenmukainen koska ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa oikeaa tai totuutta jonka jokainen voisi hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeustieteen tiedekunnasta valmistuu Oikeustieteen maisteriksi.

Tämä on ylempi korkakoulututkinto, joka on käytännössä edellytyksenä alalla työskentelemiselle. Tuolla tutkinnolla voi työskennellä Lakimiehenä = juristina ( ammattinimike) esim. asianajotoimistossa, teollisuusyrityksessä, pankissa, valtion virastossa ( siellä tosin usein joku ammattinimike, esim. ylitarkastaja tms.).

Asianajaja on oikeustieteen maisteri, eli juristi, joka on suorittanut Asianajajatutkinnon ja kuuluu Asianajajaliittoon. Tuon edellytyksenä on työkokemus asianajotoiminnasta, ks. yllä. Asianajaja saa edustaa henkilöitä tai yrityksiä oikeudessa.

Jotta asia ei olisi niin yksinkertainen, niin sama oikeus toimia oikeudessa on nk. Luvansaaneella oikeusavustajalla, joka ei siis ole asianajaja, mutta on kuitenkin koulutukseltaan Oikeustieteen maisteri. Tuon luvan saamisessa on muitakin ehtoja, joita en kaikkia tiedä.

””

Oikeudessa työskentelemiseen (esim Käräjätuomari tai Hovioikeuden tuomari) pitää myös olla tuo Oikeustieteen maisterin koulutus ja sen lisäksi nk. Auskultointi, eli suoritettu tuomioistuinjäharjoittelu. Käytännössä tuomarin virkaan nimittäminen edellyttää yleensä usean vuoden työkokemusta tuomioistuimien muissa tehtävissä tai muualla oikeushallinnossa. Ketään ei nimitetä tuomarinvirkaan suoraan ”koulun penkiltä”

Oikeustieteen opinnoista haaveilevia kehotan aina perehtymään alaan ja tutkimaan motiivejaan. Maine hyvästä palkkatasosta ei saa olla ainoa motiivi. Tämä on rankkaa työtä, etenkin henkisesti.Lukiossa kannattaa lukea kieliä, historiaa ja yhteiskuntaoppia (millä nimellä se nykyjään onkaan - oikeusjärjestelmä on aina relaatiossa kulttuuriin ja politiikkaan ja historiaan. Kielitaito on juristin tärkein työkalu.

Toivottavasti selvensi,

Terv. Juristi, työkokemusta teollisuudesta 20 vuotta

Nyt ymmärsin. Kiitos vastauksesta.

Olen kyllä varmaan idealisti niinkuin varmaan monet ikäiseni. Olen kuitenkin nähnyt jo tähän mennessä, että oikeuslaitos ei toimi reilusti ja osapuolet ajavat sokeasti omaa etuaan. Totuudella ei ole mitään väliä. Olen tätä miettinyt kyllä ja tulen miettimään, onko maailma minulle sittenkin liian julma. Siis 'oikeudellinen maailma.'

Kielitaidosta joku mainitsi, niin sitä on jo nyt kaksikielisyyden vuoksi. Englanti on vahva ja suunnitelmissa on mahdollisesti IB-tutkinto. Sen loppukokeet ovat vaikeammat kuin ylppärit, jolloin pääsy opintoihin on Suomessa vaikeampaa, mutta olen asunut ulkomailla ja voin hakea ulkomaillekin ongelmitta.

Historia ja yhteiskuntaoppi on nekin mulla vahvoja jo nyt. 

Tosi kiva oli lukea tätä ketjua. Kiitos osallistujille!

Jos meinaat tehdä töitä oikeusalalla esim tuomarina, niin joudut tekemään päätökset objektiivisten todisteiden pohjalta. Tuomioita ei jaeta lakikirjan ulkopuolelta "musta tuntuu"-tyylillä.

Tuomarit saavat käyttää myös rangaistusateikkojen yläpäätä. Esim. parin viime vuoden aikana oikeusoppineet ovat arvostelleet sitä, että yläpäitä ei käytetä edes vakavissa väkivaltarikoksissa. Ennemminkin tällä hetkellä tuomarit löysäilevät oman mielensä mukaisesti.

Tuomioistuimet yrittävät kuitenkin pitää myös tietyn saman linjan pidemmälläkin aikajänteellä. Tuomioiden pitää olla ennakoitavissa kohtuullisella tavalla ihan jo ihmisten oikeusturvan kannalta.

Jos yhtenä päivänä samanlaisesta teosta saa lievemmän rangaistuksen ja toisena sitten tiukemman niin sekään ei ole ihan oikein. Enkä tällä tarkoita ettei kovempiakin rangaistuksia voisi käyttää mutta se on hidas prosessi jossa tuomioita vähitellen hilataan ylöspäin eikä niin että äkkiä vain muutettaisiin linjaa.