Läheisellä ollut aina suuret unelmat ja nyt nelikymppisenä katkeroitunut
Sinänsä fiksu mutta melko laiska ja saamaton henkilö, joka on koko elämänsä visioinut että hänestä tulee vielä todella menestynyt ja varakas ja hokenut että se on hänen elämäntehtävänsä.
Nyt ikää lähemmäs 45 ja hankittuna "vain" tavallinen hyvä ammatti, mutta edelleen pakkomielle suuresta menestyksestä. Puhuu siitä koko ajan mutta ei tee juuri mitään asian edistämiseksi käytännössä. Aina löytyy joku ulkoinen tekosyy sille miksi junnaa paikallaan, useimmiten joku toinen ihminen.
Huomaan että ko. henkilö on katkera siitä että elämä ei ole mennyt kuten halusi ja pelottaa että seuraavien 5-10 vuoden kuluessa hän tulee toden teolla tajuamaan että ei tule saavuttamaan tavoitteitaan ja katkeroituu lopullisesti.
Miten tällaiseen ihmiseen pitäisi suhtautua? Unelmat on hienoja asioita mutta kun nelikymppinen oikeasti unelmoi suunnilleen Nobel-palkinnosta ja mikään vähempi ei kelpaa, niin todennäköisyys pettymiselle on aika iso.
Kommentit (7)
Hän on siis tämä vakiorölli, joka nojaa näppäimistöön tyyliin "Toimiiiskoo sellaaainen liikeiiideea, etttä..."
Käske sen lopettaa heinänpoltto.
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudu samalla tavalla kuin muihinkin. Toki voit välillä kysyä, miten projekti etenee. Ei hänen pettymyksensä ole sinun pettymyksesi, vai oletko sijoittanut hänen firmaansa rahaa?
En ole, kun koko firmaa ei edes ole paitsi suurissa puheissa. Mutta koska kyseessä on läheinen henkilö miettii pakostikin sitä millaiseksi hänen nyt jo melko vaikea luonne muuttuu kun tavoitteet kariutuu. Ehkä hyvä otta vähän etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Hän on siis tämä vakiorölli, joka nojaa näppäimistöön tyyliin "Toimiiiskoo sellaaainen liikeiiideea, etttä..."
Käske sen lopettaa heinänpoltto.
Ihan fiksu ihminen on ja päihteetön jos ei satunnaista viinilasia lasketa, mutta aika laiska, kärsimätön, mukavuudenhaluinen ja pitkäjänteisyys ja ahkeruus puuttuu. Kyllästyy ja turhautuu äkkiä. Tuntuu ikävältä suhtautua näin latistavasti mutta hän ei ole luonteeltaan yhtään yrittäjätyyppiä.
Läheisesi pitäisi itse tajuta alkaa unelmoimaan jostain saavutettavista asioista.
Kivahan se on, että ihmisellä on unelmia, mutta "menestys" on sinänsä aina vähän sellainen unelma, että harva sitä saavuttaa kovasta työstäkään huolimatta.
Sellaiset vapaa-aikaan, asumiseen, elämyksiin ym. liittyvät yksilöllisemmät unelmat on realistisempia saavuttaa.
Ei ole kiva katsoa tuollaista ihmistä vierestä mutta mitäs teet? Hänellä se ongelma on, ei onneksi sinulla. Kuuntele, jos jaksat, ja neuvo, jos kuuntelee. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudu samalla tavalla kuin muihinkin. Toki voit välillä kysyä, miten projekti etenee. Ei hänen pettymyksensä ole sinun pettymyksesi, vai oletko sijoittanut hänen firmaansa rahaa?
En ole, kun koko firmaa ei edes ole paitsi suurissa puheissa. Mutta koska kyseessä on läheinen henkilö miettii pakostikin sitä millaiseksi hänen nyt jo melko vaikea luonne muuttuu kun tavoitteet kariutuu. Ehkä hyvä otta vähän etäisyyttä.
Mitä tuo itse asiassa meille kuuluu? Itse et ole yhtään parempi,levitelet tällä meille ventovieraan asioita.Kadehdit häntä itse.Anna olla.
Suhtaudu samalla tavalla kuin muihinkin. Toki voit välillä kysyä, miten projekti etenee. Ei hänen pettymyksensä ole sinun pettymyksesi, vai oletko sijoittanut hänen firmaansa rahaa?