Katsotaanko teitä muita uhmaikäisten vanhempia "kieroon" esim. kaupassa?

Ärsyttää kun mikään ei kelpaa. Jos ei komenna se ei ole hyvä ja jos komentaa niin siitäkin valitetaan. Koita tässä sit tehä oikein kun kaikki on muka väärin.

meillä uhmis ei kiukutellut kaupassa. En kyllä katso uhmisten vanhempia kieroon itse, sillä lapsista tulee ääntä ja sehän on vaan hyvä, jos lapsi ei saa tahtoaan läpi huutamalla (ja huutoa siis kuuluu vähän pidempäänkin...).



Nuo tilanteet ovat vanhemmille ne rasittavimmat, minä pääsen itse helpolla kun ei tarvitse osallistua toisten kasvatustehtävään - huuto ja mekastus ei haittaa, kun se tulee muusta kuin omasta lapsesta:-).

tippua päästä, miehet naureskelevat hyväksyvästi. Seuraavalle mulkoilijaämmälle sanon AMMUU, lopeta lehmä se mulkoilu.

Ehkä olen itse niin hermo kireällä lasten kanssa selviämisen suhteen että en huomaa muiden mulkoiluja. Kerran joku vanhempi rouva ehdotti pillimehun ostamista itkevälle vauvalle ja pari kertaa ehkä joku on kommentoinut että osta nyt sitä karkkia tms.



Sen sijaan olen useasti huomannut kuinka olen saanut ystävällisiä, ymmärtäviä ja myötämielisiä katseita ja joskus muutaman kannustavan sanankin muilta vanhemmilta. Kummasti se hymy piristää kun hiki päässä raahaa lastaan ja ostoskoria.

Ensin valitetaan, ettei ihmiset kasvata lapsiaan, niillä ei oo mitään kuria tai rajoja ja sitten kun yrität kasvattaa lasta niin, ettei saa läpi jokaista mielenoikkuaan niin sekään ei ole hyvä.



Tiedän ap todella hyvin miltä sinusta tuntuu, nyt meillä on lapset jo isoja, mutta muistan vielä tuonkin ajan

En tiedä mikä siinä on. Kai nyt kaikkien kellä on lapsia, on pitänyt käydä läpi tuo vaihe kun lapsi huutaa karkkihyllyllä tai ei karkailee pitkin kauppaa. Miksi ihmeessä sitä pitää ihmetellä/mulkoilla/ käydä neuvomaan?

mutta hymyilyä kyllä, ja muutaman kerran olen saanut osanotot. :)

Moi



Ei katsota kieroon. Suurin osa on itsekin vanhempia, joten ymmärtävät kyllä.



Voi olla että olen väärässä, mutta oletteko varmoja, että ette vain tulkitse muiden ehkä osaaottavia katseita arvosteluksi?



Tai sitten eri puolilla Suomea on erilaista. Ainakaan pääkaupunkiseudulla ei kukaan ole koskaan sanonut tai katsonut negatiivisesti. Tai sitten en vain huomaa :)

että karkkia ei osteta ja että huutamisella ei saa tahtoaan läpi. Eli anna sen lapsen karjua. Parempi niin kuin että huutokonsertin jälkeen taipuisit ostamaan sitä karkkia. Siitähän se lapsi oppii että huutamalla saa tahtonsa läpi.

Joskus voit jättää sen uhmiksen pois kauppareissulta (jos mahdollista) ja sanoa että nyt ei pääse kauppaan mukaan kun edellisellä kerralla käyttäytyi sen verran huonosti.



Lasten kasvatus vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä mitä kaikilla vanhemmilla ei valitettavasti ole, vaan mennään sieltä mistä aita on matalin..



Joitakin vanhempia hävettää niin paljon se jos lapsi kirkuu kaupassa että taipuvat sitten ostamaan ja tekemään mitä se lapsi haluaa. Monet toimivat näin muuallakin kuin siellä kaupassa. Näin kasvatetaan niitä mulle-kaikki-heti tapauksia.

jotka ostaisivat lapselleen karkkia kun tämä pyytää.

Kelvotonta tosiaan.

Hyvä että edes toiset asiakkaat pitävät pieenn puolta.

Mä en erikoisemmin kiinnitä huomiota niihin muihin ihmisiin. Taaperouhmis saa juonitella ihan rauhassa, minä teen ostoksia, ja kerron uhmikselle, että huuto ei auta yhtään mitään, eikä sillä tosiaankaan saa yhtään mitään. Saa huutaa justiinsa niin kauan kuin on pakko saada huutaa, minä teen ostokset ja sillä siisti.

Toki yritän samalla kiinnittää lapsen huomion muuhun, että huuto unohtuisi, mutta jos se huuto jotakuta ahdistaa, niin voi voi.

niin olen sanonut lapselle, ettei saa esim. karkkia nyt ja ettei huutaminen auta, mutta yrittää silti saada tahtonsa läpi huutamalla ja siitäkös osa kaupassa olijoista saa aiheen sanoa miten huono äiti olen jne. En ole taipunut ostamaan karkkia ym, jotta lapsi lopettaisi huutamisen. Hermoja raastavaa tuo kyllä on.

Meillä uhmis ei aina ole kaupassa mukana, mutta miehen työ on sellaista, että harvemmin pääsen ilman lapsia kauppaan ja mies ei juuri ehdi kaupassa käydä ja jos ehtii niin unohtaa puolet.

Niin ja lisään vielä, se on sitten eri asia, jos ollaan kotona sovittu, että lapsi saa kaupasta karkkipussin niin sillon hän sen kyllä saa, mutta jos siitä ei ole aiemmin sovittu niin sitä ei myöskään saa. On sitten oikein tai väärin, mutta näin olen toiminut nyt jo teini-ikäisen kanssa ja hän tietää, ettei aina saa kaikkea, vaikka samalla tavalla aikoinaan huuti kaupassa kun ei tahtoaan saanut läpi.

ap

että karkkia ei osteta ja että huutamisella ei saa tahtoaan läpi. Eli anna sen lapsen karjua. Parempi niin kuin että huutokonsertin jälkeen taipuisit ostamaan sitä karkkia. Siitähän se lapsi oppii että huutamalla saa tahtonsa läpi.

Joskus voit jättää sen uhmiksen pois kauppareissulta (jos mahdollista) ja sanoa että nyt ei pääse kauppaan mukaan kun edellisellä kerralla käyttäytyi sen verran huonosti.

Lasten kasvatus vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä mitä kaikilla vanhemmilla ei valitettavasti ole, vaan mennään sieltä mistä aita on matalin..

Joitakin vanhempia hävettää niin paljon se jos lapsi kirkuu kaupassa että taipuvat sitten ostamaan ja tekemään mitä se lapsi haluaa. Monet toimivat näin muuallakin kuin siellä kaupassa. Näin kasvatetaan niitä mulle-kaikki-heti tapauksia.