Olen koulunkäynninohjaaja ja vihaan työtäni.

Oletko työskennellyt eri ikäryhmien kanssa, jos et niin kokeile, on vähän erilaista ohjata pieniä koululaisia kun vaikka amiksen oppilaita.

Minuusta tuo menee jo kidutukseksi eli toisin sanoen mahdoton tilanne siinä mielessä jos on sitä varten siellä että saa jotain aikaiseksikin ja siinä samlla käyttää työkalujaan oikein muttta se ei teho vaan ei ole keinoja vaikuttaa tarpeeksi siihen että pysyttäisiin siinä olennaisessa mitä on lähdetty tekemään niin kyllä se alkaa ottaa pannuuun.

Tein sitä työtä puoli vuotta ja totesin , ei mun juttu.

Vierailija kirjoitti:

Minuusta tuo menee jo kidutukseksi eli toisin sanoen mahdoton tilanne siinä mielessä jos on sitä varten siellä että saa jotain aikaiseksikin ja siinä samlla käyttää työkalujaan oikein muttta se ei teho vaan ei ole keinoja vaikuttaa tarpeeksi siihen että pysyttäisiin siinä olennaisessa mitä on lähdetty tekemään niin kyllä se alkaa ottaa pannuuun.

Pitäiisi löytyä psykologista silmää miesopettajalta kuin vaikka jalkapallovalmentajalta.

Vierailija kirjoitti:

Minuusta tuo menee jo kidutukseksi eli toisin sanoen mahdoton tilanne siinä mielessä jos on sitä varten siellä että saa jotain aikaiseksikin ja siinä samlla käyttää työkalujaan oikein muttta se ei teho vaan ei ole keinoja vaikuttaa tarpeeksi siihen että pysyttäisiin siinä olennaisessa mitä on lähdetty tekemään niin kyllä se alkaa ottaa pannuuun.

Lahjakas opppilas ei tarvitse edes oppikirjaa oppiakaseen. minusta se on lähtökohta. Kykenee keskittymäään niin hyvin ja sisäistämään kaiken kuulemansa etttä oppi menee kerralla perille ilman mitäään läksyjä.

Maailman hirveimpiä töitä, anteeksi vaan ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuusta tuo menee jo kidutukseksi eli toisin sanoen mahdoton tilanne siinä mielessä jos on sitä varten siellä että saa jotain aikaiseksikin ja siinä samlla käyttää työkalujaan oikein muttta se ei teho vaan ei ole keinoja vaikuttaa tarpeeksi siihen että pysyttäisiin siinä olennaisessa mitä on lähdetty tekemään niin kyllä se alkaa ottaa pannuuun.

Lahjakas opppilas ei tarvitse edes oppikirjaa oppiakaseen. minusta se on lähtökohta. Kykenee keskittymäään niin hyvin ja sisäistämään kaiken kuulemansa etttä oppi menee kerralla perille ilman mitäään läksyjä.

Lahjakkaamman oppilaan erotttaa se että löytää sen ns jyvän sieltä nopeasti. Eli punaisenlangan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuusta tuo menee jo kidutukseksi eli toisin sanoen mahdoton tilanne siinä mielessä jos on sitä varten siellä että saa jotain aikaiseksikin ja siinä samlla käyttää työkalujaan oikein muttta se ei teho vaan ei ole keinoja vaikuttaa tarpeeksi siihen että pysyttäisiin siinä olennaisessa mitä on lähdetty tekemään niin kyllä se alkaa ottaa pannuuun.

Lahjakas opppilas ei tarvitse edes oppikirjaa oppiakaseen. minusta se on lähtökohta. Kykenee keskittymäään niin hyvin ja sisäistämään kaiken kuulemansa etttä oppi menee kerralla perille ilman mitäään läksyjä.

Lahjakkaamman oppilaan erotttaa se että löytää sen ns jyvän sieltä nopeasti. Eli punaisenlangan.

Voi siiinä olla asenteellakin merkitystä tyyliin että tulee sillä asenteella että olen luokan kingi ja antakaa huomiota osakseni kun en sitä kotona tarpeeeksi saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuusta tuo menee jo kidutukseksi eli toisin sanoen mahdoton tilanne siinä mielessä jos on sitä varten siellä että saa jotain aikaiseksikin ja siinä samlla käyttää työkalujaan oikein muttta se ei teho vaan ei ole keinoja vaikuttaa tarpeeksi siihen että pysyttäisiin siinä olennaisessa mitä on lähdetty tekemään niin kyllä se alkaa ottaa pannuuun.

Lahjakas opppilas ei tarvitse edes oppikirjaa oppiakaseen. minusta se on lähtökohta. Kykenee keskittymäään niin hyvin ja sisäistämään kaiken kuulemansa etttä oppi menee kerralla perille ilman mitäään läksyjä.

Lahjakkaamman oppilaan erotttaa se että löytää sen ns jyvän sieltä nopeasti. Eli punaisenlangan.

Voi siiinä olla asenteellakin merkitystä tyyliin että tulee sillä asenteella että olen luokan kingi ja antakaa huomiota osakseni kun en sitä kotona tarpeeeksi saa.

Esiim jossain kiinassa tai japanissa on niiin kova kilpailu etttä siellä on pakko jo valmentaa lapsensa huippu kuntoon ennen kouluuun menoa jo.

Lue Loppuunpalamaton

;S

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuusta tuo menee jo kidutukseksi eli toisin sanoen mahdoton tilanne siinä mielessä jos on sitä varten siellä että saa jotain aikaiseksikin ja siinä samlla käyttää työkalujaan oikein muttta se ei teho vaan ei ole keinoja vaikuttaa tarpeeksi siihen että pysyttäisiin siinä olennaisessa mitä on lähdetty tekemään niin kyllä se alkaa ottaa pannuuun.

Lahjakas opppilas ei tarvitse edes oppikirjaa oppiakaseen. minusta se on lähtökohta. Kykenee keskittymäään niin hyvin ja sisäistämään kaiken kuulemansa etttä oppi menee kerralla perille ilman mitäään läksyjä.

Lahjakkaamman oppilaan erotttaa se että löytää sen ns jyvän sieltä nopeasti. Eli punaisenlangan.

Voi siiinä olla asenteellakin merkitystä tyyliin että tulee sillä asenteella että olen luokan kingi ja antakaa huomiota osakseni kun en sitä kotona tarpeeeksi saa.

Esiim jossain kiinassa tai japanissa on niiin kova kilpailu etttä siellä on pakko jo valmentaa lapsensa huippu kuntoon ennen kouluuun menoa jo.

Muttta tuossa huippuunsa hiomisessa lapsena on myö se että se voi tehdä lapsesta autistisen.

Itse olen tehnyt töitä siivoojana, kaupan kassana, sairaanhoitajana ja nyt viimeisimpänä farmaseuttina ja vihannut joka ikistä työtä. Ei taida koskaan löytyä sellaista työtä, jossa viihtyisin. En tietenkään näytä tätä vihaa asiakkaille tai työkavereille

Mulla vähän sama. Koululaiset osaavat olla niin nenäkkäitä ja levottomia. Hyvin ilkeisiinkin lapsiin olen törmännyt.

Väärä ala? Minkälaisesta työstä pitäisit?

Tein myös kka hommia muutaman vuoden, alkuun opiskelin siitä lähihoitajaksi koska halusin päiväkotiin töihin. Mutta lopulta tajusin, etten halua enää tehdä lainkaan töitä lasten parissa. En enää pystyisi henkisesti tekemään lastenhoitotyötä, oon burnout siihen ja en siedä lapsia enää ympärilläni. "Kamalaa todeta tuo, mutta valitettavasti se menee nyt näin". Kka työt ovat yleensä sijaisuuksia, kestävät sen vuoden tai kuukauden vain ja taas syksyllä haet johonkin muuhun kouluun. Josko sulla on ollut ihana luokka, niin seuraava vuosi voi ollakin kamala luokka. Ip kerholla on meno monesti hyvin rauhatonta, koska sieltä puuttuu opettajan tuoma pedagokiikka ja auktoriteetti.

Viimeisin kka kokemukseni oli nostella erästä selkäydinvammaista lasta, vessattaa, pukea yms. Eihän tuo lapsi edes puhua osannut ja tuo sitten muka kka työtä. Minusta noin kehitysvammainen ei edes kuuluisi kouluun, koska päivät hänelle ovat lähinnä hengailua siellä. Olisin nimenomaan halunnut olla normaaleissa ryhmissä ja tavallisissa luokissa, josko niissäkin on hyvin haastavia oppilaita. Lopulta olin lähes aina jossain erityisryhmissä, missä paljon käytösongelmia, kehitysvammaisia lapsia, ylivilkkautta, lastensuojelujuttuja yms. mitkä väsyttivät entisestään.  Osassa ryhmistä lapset eivät edes olleet koulukuntoisia, vaan ehdottomasti tarvisivat jotain laitosjaksoa.

Nyt sitten oon opiskellut toisen ammatin, ei mitään luksusta tämäkään homma, mutta sentään paremmin jaksan kuin lastenhoitoa. Tein 6 viikon harjoittelun erääseen sairaalaan ja pääsin sinne kesätöihin, minkä kautta nyt ollut 8kk siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuusta tuo menee jo kidutukseksi eli toisin sanoen mahdoton tilanne siinä mielessä jos on sitä varten siellä että saa jotain aikaiseksikin ja siinä samlla käyttää työkalujaan oikein muttta se ei teho vaan ei ole keinoja vaikuttaa tarpeeksi siihen että pysyttäisiin siinä olennaisessa mitä on lähdetty tekemään niin kyllä se alkaa ottaa pannuuun.

Lahjakas opppilas ei tarvitse edes oppikirjaa oppiakaseen. minusta se on lähtökohta. Kykenee keskittymäään niin hyvin ja sisäistämään kaiken kuulemansa etttä oppi menee kerralla perille ilman mitäään läksyjä.

Lahjakkaamman oppilaan erotttaa se että löytää sen ns jyvän sieltä nopeasti. Eli punaisenlangan.

Voi siiinä olla asenteellakin merkitystä tyyliin että tulee sillä asenteella että olen luokan kingi ja antakaa huomiota osakseni kun en sitä kotona tarpeeeksi saa.

Esiim jossain kiinassa tai japanissa on niiin kova kilpailu etttä siellä on pakko jo valmentaa lapsensa huippu kuntoon ennen kouluuun menoa jo.

Muttta tuossa huippuunsa hiomisessa lapsena on myö se että se voi tehdä lapsesta autistisen.

Mitä tää keskustelu on? Ei liity asiaan järkevästi mitenkään.

En vihaa, mutta en pidäkään. Raskasta.

Aloitin viime syksynä ja plarannut läpi vaikeasti vammaisten yksiköt peruskoulun 1-9 luokkiin.

Oppilaat ovat suurin osa mukavia, mutta osaa avustajista ja opettajista en vaan kestä. 

Jos opettajan kanssa eivät mene kemiat yhtään  yksiin tai opella on heikko itsetunto olen heille pelkästään punainen vaate. Olen pian eläkeikäinen, minulla on monipuolinen työelämän kokemus ja toiminut yrittäjänä koronaan asti. Kuvittelin olevani avustajana hyödyksi ja avuksi, mutta pahimmillaan nuori opettaja antoi minulle porttikiellon luokkaansa vain siksi että puutuin hänen koulun sääntöjen vastaiseen käytökseensä oppilasta kohtaan. En edes sanonut rumasti, mutta se riitti minulle siitä tyypistä. Vaihdoin koulua.

Avustajista/ohjaajista löytyy maalaisjärjellä varustettuja hulppean humoristisia persoonia ja entisiä kilttejä oppilaita=nykyisiä niuhottajia. Olen aina iloinen, jos kahvitauolla joku jaksaa vääntää huumoria kouluelämästä. Silloin jaksaa taas.

Oppilaita en moiti. He ovat erilaisten kotien kasvatteja, opettajien ja avustajien peilejä ja monella on paljon sydämellään. Kuunnella jaksan ja keskustella. Koska olin itse villi koululainen joudun joskus kävelemään ulos luokasta ja nauramaan kurkku suorana oppilainen naseville kommenteille tai muulle hirttehishuumorille. Minä en itsekään  ihan aina kykene ymmärtämään ihan kaikkia kieltoja oppilaille saati pitäisi reiluna vilkkaita oppilaita kohtaan sen, että kaikki mitä he touhuavat olisi vain kieltämisen paikka. HUpsutella saa joskus.

Varmaa on, etten jatka enää ensi syksynä. 

 

Vierailija kirjoitti:

En vihaa, mutta en pidäkään. Raskasta.

Aloitin viime syksynä ja plarannut läpi vaikeasti vammaisten yksiköt peruskoulun 1-9 luokkiin.

Oppilaat ovat suurin osa mukavia, mutta osaa avustajista ja opettajista en vaan kestä. 

Jos opettajan kanssa eivät mene kemiat yhtään  yksiin tai opella on heikko itsetunto olen heille pelkästään punainen vaate. Olen pian eläkeikäinen, minulla on monipuolinen työelämän kokemus ja toiminut yrittäjänä koronaan asti. Kuvittelin olevani avustajana hyödyksi ja avuksi, mutta pahimmillaan nuori opettaja antoi minulle porttikiellon luokkaansa vain siksi että puutuin hänen koulun sääntöjen vastaiseen käytökseensä oppilasta kohtaan. En edes sanonut rumasti, mutta se riitti minulle siitä tyypistä. Vaihdoin koulua.

Avustajista/ohjaajista löytyy maalaisjärjellä varustettuja hulppean humoristisia persoonia ja entisiä kilttejä oppilaita=nykyisiä niuhottajia. Olen aina iloinen, jos kahvitauolla joku jaksaa vääntää huumoria kouluelämästä. Silloin jaksaa taas.

Oppilaita en moiti. He ovat erilaisten kotien kasvatteja, opettajien ja avustajien peilejä ja monella on paljon sydämellään. Kuunnella jaksan ja keskustella. Koska olin itse villi koululainen joudun joskus kävelemään ulos luokasta ja nauramaan kurkku suorana oppilainen naseville kommenteille tai muulle hirttehishuumorille. Minä en itsekään  ihan aina kykene ymmärtämään ihan kaikkia kieltoja oppilaille saati pitäisi reiluna vilkkaita oppilaita kohtaan sen, että kaikki mitä he touhuavat olisi vain kieltämisen paikka. HUpsutella saa joskus.

Varmaa on, etten jatka enää ensi syksynä. 

 

Olet ihana ihminen. Kaikkea hyvää sinulle, harmi että oppilaat menettävät sinut.

Ei 80-luvulla ollut mitään kouluavustajia normaaliluokilla. Nää nykyajan pennut kyllä tarvii paljon palveluja, eikä niiltä kotona mitään vaadita. Vanhemmat vaativat vain muilta ilmaisia palveluja lapsilleen, että pääsee itse helpommalla.