Olen koulunkäynninohjaaja ja vihaan työtäni.

Kamalinta työtä mitä edes kuvitella saattaa.

Harjoittelua kestin vajaat 2 viikkoa kunnes totesin vihaavani nykylapsia.

Kasvatus ja käytöstavat loistivat poissaolollaan, näsäviisaita ja erittäin luokkatietoisia osasivat kuitenkin olla vaikka ikää 8 vuotta.

Minuakin nuo lapset mittailivat katseellaan ja sanoivat "sä oot VAAN koulunkäyntiavustaja".

Minua ei siis tarvinnut kuunnella.

Hyi olkoon.

Täällä yksi koulunkäynninohjaaja joka pitää työstään 🙂

Olen erityistuentarpeisten lasten koululla ohjaajana ja työ monipuolista, vaihtelevaa ja meillä on ihana työilmapiiri.

Palkkaus tosin kehno, mutta tyydyn siihen, koska saan tehdä päivätyötä.

Ammatiltani olen siis lähihoitaja.

upp

Mukavin työ jota olen tehnyt. Toivottavasti tätä hommaa riittää eläkeikään asti.

Mie taas vihaan ite koulun käyntiohjaajia!

Vierailija kirjoitti:

Ei 80-luvulla ollut mitään kouluavustajia normaaliluokilla. Nää nykyajan pennut kyllä tarvii paljon palveluja, eikä niiltä kotona mitään vaadita. Vanhemmat vaativat vain muilta ilmaisia palveluja lapsilleen, että pääsee itse helpommalla.

Nykyään ne "tarkkiksen" oppilaat on integroitu normaaleille luokille. Yritä siinä sitten opettaa ilman avustajia. Opettajat ovat burnoutin partaalla. Sairaspoissaoloja on ihan älyttömästi. 

Mut hei! Ennen pärjättiin!

Vierailija kirjoitti:

Ei 80-luvulla ollut mitään kouluavustajia normaaliluokilla. Nää nykyajan pennut kyllä tarvii paljon palveluja, eikä niiltä kotona mitään vaadita. Vanhemmat vaativat vain muilta ilmaisia palveluja lapsilleen, että pääsee itse helpommalla.

Kouluavustajia oli vielä tuolloin, mutta heidän työhönsä ei yleensä kuulunut oppilaiden auttaminen. Luokissa on koulunkäynninohjaajia ( joissakin kunnissa nimike vielä koulunkäyntiavustaja). Kaikissa luokissa pitäisi olla ohjaaja.

Oliskohan maaseutukouluissa helpompia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Oliskohan maaseutukouluissa helpompia lapsia?

Ei. Valitettavasti ei ole enää. Viimeisen viiden vuoden aikana on muuttunut paljon. Maaseudulla oppimisvaikeudet ovat oppilailla kaupunkeihin verrattuna yleisempiä. Käytöshäiriöiset lapset ovat isoissa ryhmissä, koska pieniä erityisryhmiä ei maalla ole.

Vierailija kirjoitti:

Mulla vähän sama. Koululaiset osaavat olla niin nenäkkäitä ja levottomia. Hyvin ilkeisiinkin lapsiin olen törmännyt.

Välillä sitä kaipaa aikaa, jolloin kurittomalle lapselle saattoi tehdä muutakin kuin sanoitusta.

Todellakin samaa mieltä! Työt pätkää pätkän perään, täysiä työtunteja vaikea saada ja palkka aivan umpisurkea. Työskentelen kyläkoulussa, ja samalla luokalla on aina kaksi eri luokka-astetta. Opettaja ottaa aina isommat oppilaat, ja minun vastuulleni jää pienempien oppilaiden opetus. Toki opettaja suunnittelee aina tunnit etukäteen, mutta pidän tätä epäreiluna niin minua kuin oppilaita kohtaan.

Sen näkee varmasti päältä.

Vierailija kirjoitti:

Ei 80-luvulla ollut mitään kouluavustajia normaaliluokilla. Nää nykyajan pennut kyllä tarvii paljon palveluja, eikä niiltä kotona mitään vaadita. Vanhemmat vaativat vain muilta ilmaisia palveluja lapsilleen, että pääsee itse helpommalla.

80-luvulla oli "tarkkis", johon päätyi rauhoittumaan, jos normiluokassa olo ei onnistunut. Sitten ne lakkautettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla vähän sama. Koululaiset osaavat olla niin nenäkkäitä ja levottomia. Hyvin ilkeisiinkin lapsiin olen törmännyt.

Välillä sitä kaipaa aikaa, jolloin kurittomalle lapselle saattoi tehdä muutakin kuin sanoitusta.

Yliopistossa opettajille kerrotaan, että perinteinen kurinpito aiheuttaa traumoja ja rikkoo lastenoikeuksia. Mm. siksi sitä ei haluta enää käyttää. Monet myös kokevat, että perinteinen kurinpito tekee kurinpidosta liian helppoa. Akateemisen koulutuksen saanut opettaja kun kykenee käyttämään haastavampiakin keinoja jotka eivät tuota tulosta heti vaan ehkä joskus vuosien päästä, kun oppilas on niiden keinojen käytön myötä (ehkä) kasvanut henkisesti.

Jos mä oliisin niin jäisin kyllä suosiollla ryyppäämään kotio.

Samoin