Lue keskustelun säännöt.
Kommonikaatio-ongelmia parisuhteessa
19.11.2009 |
Moi,
olen 35 vuotias mies. Ollemme vaimon kanssa oltu vaimon kanssa yhdessä kymmenisen vuotta. Ongelma on (itse koen sen ainakin ongelmaksi), että olimme aika pahassa velkakierteessä joitakin vuosia sitten. Selvisimme siitä mielestä osittain tuurilla, kun sattumalta molemmat saivat ihan ok-työpaikan n. vuosi sitten. Minun käsityksen on, että silloinen velkakierro johtui ainakin osittain vaivon kulutustottumuksista, että "kaikki" piti saada heti ja velkarahalla. Oli tietysti muutakin tekijäitä, kuten esim. se, että elimme silloin vain minun palkalla, joka oli aika matala (1000e/kk käteen tms) Kuitenkin tilanne on nyt taloudellisesti ihan normaali. Peruskulut pystytään hoitamaan, mutta hirveästi ei yli jää. Ehkä noin 0-200e/kk riippuen kuukaudesta jne.
No niin asiaan: Ongelma on se, että tuntuu, että tilanne on toistomussa, että taas pitää hankkia asia X (joka ei ole välttämätön vaan liittyy harrastuksiin tms) taas velkarahalla. Siihen meneekin sitten seuraavan 4-5v tuo ylimääräinen raha. Pelkään (ja tiedän), että ei tuota aika pystytä olla hankkimatta taas jotain isompaa asiaa ja siitä kierre onkin valmis . Vaimon laskelmien mukaan rahaa jää kyllä yli enemmänkin, kun "tinkitään peruskuluista". En tiedä onko niin vai tehdäänkö laskelmia aina "tarpeen mukaan". Ei hkä ole oleellista tässä tilanteessa kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan se miltä kukin asiat tuntee.
Oleellista on, että edellisestä velkakierteestä on jäänyt aika pahat muistot (suoraan sanottuna pelkotilat) ja en todellakaan halua siihen uudestaan ja itse jäädyttäisin kaikki turhat isot hankkinat joksikin vuosiksi ja tyytyisin "vaatimattomampaan" elämään ja tuhlaisin harrastuksiin jne. varojen mukaan.
Ongelma on se, että kun tästä puhutaan niin asia menee aina riidaksi. Minulla palaa pinna ja vaimo mököttää. Lopputulos on kuitenkin se, että jossain vaiheessa annan periksi ja hankinta tehdään. Tämä on toistunut suhteemme aikana ehkä hieman alle kymmenen kertaa, joten kaava on aivan selvä.
Miten testä kierteestä pääsee irti? Puhuminen ei auta. Tai sitten en osaa ottaa asiaa esille oikein, kun tässä asiassa "roolijako" on selvä.
Muuten menee melko hyvin, mutta tämä asia on painaa kyllä mieltä. Ei nyt kokoajan, mutta melkein kerran tunnissa tms. Pahimmillan tulee sellaisia ajatuksia, että "olen hullun kanssa naimisissa ja hän vie minut tuhoon ja ainoa tapa pelastautua on erota". Noin pitkällä ei olla, mutta aidosti pelkään, että tuossa tilanteessa ollaan 2-3v päästä. Voi olla, että olen aiheetta peloissani, mutta minkäs tunteilleen voi.
Kommentit (19)
Ei kukaan loputtomiin jaksa elää näkkärillä ja jotain kannattaisi pistää säästöönkin sillä on vuorenvarma että jossain vaiheessa pesukone tai pölynimuri tai jääkaappipakastin tai jotain muuta elintärkeää pamahtaa ja siihen pitäis olla vähän pelivaraa. Ei niin että on jo tingitty kaikista peruskuluista joista voi tinkiä jotta voitaisiin ottaa lisää velkaa ja jos tulee joku yllättävä lasku niin ollaan kusessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kulttuuriin, missä kilpaillaan oman tuttavapiirin kanssa siitä, mitä hienouksia kenelläkin on. Ja vaikka ei tietoista kilpailua myönnettäisikään, niin joka tapauksessa pidetään aivan normaalina sitä, että kaikillahan on velkaa, ja kamoja ostellaan, ja niitä voi sitten maksaa myöhemmin.
Ja se perinteisempi tyyli on tuo sinun omaksumasi, että jospa ensin katseltaisi, että mihin on varaa. Ja säästämällä ostetaan kaikki se, mikä on mahdollista ostaa säästämällä. Normaalilla ihmisellä tuo säästöillä ostaminen toimii kaikkeen muuhun paitsi asunnon ostamiseen.
Jotenkin tuosta säästämisestä on tullut sellainen asia, joka ei ole muodissa, ei muka ole nykyaikaista, siitä on tehty mielikuva, että säästäjät ovat nysvöjä nörttejä. Tuo tuollainen huono mielikuva säästämisestä ja säästäjistä on tietenkin aivan takamuksesta, sillä ei sillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Oikeasti edelleen on hyvin paljon ihmisiä, jotka elävät sen mukaan, että jos mulla ei ole varaa johonkin ilman velkaa, niin en tarvitse sitä. Tää on hyvä periaate.
Mutta jos asia ei kerran kotona selviä, niin siihen tarvitaan ulkopuolista keskusteluapua. En ole ihan yhtä vakuuttunut, että pankki on oikea paikka mennä puhumaan. Pankithan ovat myös innokkaita myymään lainoja, sillä saavathan ne niistä lainoistakin tuloa. Tosin nyt lainan tyrkyttäminen on laman myötä vähän hiljentynyt.
Mutta tuollaisista asioista voi keskustella myös parisuhdeterapiassa, perheterapiassa tai vastaavassa. Esimerkiksi kirkolla on perheasiain neuvottelukeskuksia, missä on ammattilaiset antamassa apua nimenomaan parisuhdeongelmiin. Joillain paikkakunnilla tuonne on hyvin vapaita aikoja.
näinhän se on. Mutta ongelma ei ehkä ole se miten asiat pitäisi hoitaa vaan miten tässä asiassa pääsisin vaimon kanssa eteen päin kun keskustelu menee riidoksi ja sopimukset, että "säästetään 200e/kk pahanpäivän varalle" ei pidä vaan taas pelivara laitetaan kiinni uuteen hankintaan. Näin kävi juuri alkuviikosta.
Vanha kaava toistuu ja jotenkin se pitää pystyä rikkomaan. Kysynkin miten?
En tiedä tietääkö vaimoni aivan täysin miten paljoa asia painaa minua. Olen yrittänyt selittää, mutta luulen, että ihan samanlaisia pelkotiloja hänelle ei ole jäänyt edellisestä velkakierteestä kuin minulle.
Ja on tämä luottamuskysymyskin. Tämä on ainoa asia missä en oikein luota häneen. Tavallaan epäilen, että hän hieman selantakana järjestelee em. asioita, kun ei viitsi taas puhua asiasta minun kanssa kun riitahan siitä tulisi.
Tämä kaava on aivan selvä. Jotenkin se pitää pystyä rikkomaan, kun muuten menee aika hyvin. Sääli jos raha rikkoisi tämän suhteen, mutta en sitä mahdottomana pidä.
ja myönnän, että olen luuseri, kun en laita stoppia tälle. Pankkitunnukset vaan pelkästään omaan tietoon ja nimeä ei yhteenkään paperiin niin vähentyisihän ainakin velanotto. Mutta helpompi on antaa periksi ja toivoa parasta, vaikka tietääkin, että se on vain tilapäinen helpotus. Tämä tässä ottaakin päähän! Tavallaan tässä on omaa syykin ja sitten on liian "munaton" saamaan "naista kuriin". Eihän sitä voi ulkopuolisille myöntää, että on näin tossunalla talousasioissa ja vaimo ilosesti hakee tunnuksillani lainaa tuhansia jne.
siis tosiaan ei tämä ole vain hänen syytään eikä hän ole hullu tms :)
Isoin ongelma on varmaan, ettei hän tajua aidosti paljonko tämä painaa minua enkä saa häntä tajuamaan! Asia voisi varmaan olla joku muukin, mutta meidän suhteessa se on nytten tämä.
Kiitoksia, että sain avautua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt otat ittees niskasta kiinni ja menet pankkiin jo tänään.
ihan aikuisten oikeesti
Nyt otat ittees niskasta kiinni ja menet pankkiin jo tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taidat tietääkin jo vastauksen... et vaan anna vaimosi enää jatkaa tuota. Niin kauan kuin annat hänelle luvan, saat syyttää itseäsi. Sitä saa mitä tilaa.
Tosin lopputuloksena voi olla vaimon katkeruus sua kohtaan.
Yritä selittää asiaa vaimollesi niin, että ajattelet teidän molempien parasta. Selitä myös että olet huolissasi parisuhteenne tilasta, jos tämä jatkuu. Ja yksinkertaisesti vaan teet vaimosi käytökselle lopun. Ei kaikkea tule sietää, ei vaimon eikä miehen.
vai onko teillä yhteiset rahat? Meillä mies laittaa surutta rahaa säästöön, enkä edes halua tietää paljonko säästää ja niin myös säästän minä toiselle tilille jos joskus saan jotain ekstraa.
Niin ja ollaan myös tuossa kulutushysteriassa mukana ja siitä on vaikea päästä irti. Tosin ei olla jouduttu ottamaan paljoa lainaa ja nykyinenkin laina ollaan just maksettu pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uskon, että näin on. Pakko tehdä asialle jotain eikä toivoa parasta. Toivolla ei tämä asia muutu. Tietääksni tilanne ei ole vielä aivan mahdoton taloudellisesti, että jos nyt laittaa hanat kiinni (aikuisten oikeesti) niin pystytään maksut juuri ja juuri hoitamaan.
Kumma mistä jamasta sitä ittensä löytää. Ei olisi uskonut 10v sitten. Ei hyvässä eikä huonossa.
-ap-
Tai ei nyt tiukkakaan, vaan avoin. Sanot kuinka paljon asia sinua painaa. Ja olisiko teidän myös syytä hakeutua ehkä jonnekin ammattilaisen puheille avioparina, sekin voisi auttaa. Suostuisiko vaimosi, kysy ainakin. Sekin ehkä herättää hänet ajattelemaan. Joku jo neuvoikin menemään jollekin talousneuvojalle. Sinulla on todella realistinen kanta teidän rahatilanteeseen, varmasti olet viisastunut kokemastanne. Vaimolla on jonkinlainen vääristynyt käsitys velaksi elämisestä. Sinun on todella vaan sanottava asiat niinkuin ne on, herätettävä hänet ajattelemaan sinua ja koko tilannettanne. Toivon kaikkea parasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näinhän se on. Mutta ongelma ei ehkä ole se miten asiat pitäisi hoitaa vaan miten tässä asiassa pääsisin vaimon kanssa eteen päin .
Tästä näin. Sulle oli ennen tätä viestiä kolme ihmistä antanut ystävällisen vastauksen, missä jokaisessa oli myös neuvoja siihen, että miten tässä asiassa pääsisi eteenpäin. Ja sun mielestä nuo vastaukset sitten kuitenkin oli jotenkin asian sivusta.
Nyt alan ymmärtämään, miksi teillä menee aiheesta puhuminen aina vain riidaksi. Jos teidän keskustelussa on mitään samaa kuin tässä keskustelussa täällä, niin tässä sulle yksi neuvo: Muista myös kuunnella mitä toinen sanoo. Siis oikeasti kuunnella.
Ja täällä tietysti sitten muistat lukea viestit loppuun asti ennen kuin väität, että ollaan vastattu väärään kysymykseen. (Että meninkin vääntämään sulle pitkän vastauksen tuolla aiemmin, kun et edes vaivautunut lukemaan sitä.)
Mutta kun siinä ensin alettiin yleistään "nykyaikaisesta" kulutushysteristä tms. niin ajatuksen harhailivat, vaikka totta se sinänsä on! Totta on sekin, että helposti kuuntelun jalukemisen taito unohtuu, varsinkin kun tunteet kuumenevat. Mutta näillä mennään! Kiitos kaikille, nyt siirryn takavasemmalle tekemään töitä ja otan tämän asian kanssa itseäni niskasta kiinni, ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko hyvä, että joku ulkopuolinen avaisi vaimosi silmät? Ja paperi, kynä, menot ja tulot paperille ja taloussuunnitelma, jota kumpikin noudattaa. Ymmärrän, ettet halua kaataa venettä. Ja perheessä ei vain yksi voi hoitaa raha-asioita. Olisiko vaimolla jonkinasteinen riippuvuus kuluttamiseen? Hakekaa apua!
Siinä ei ajatukset harhaudu, ja siinä pääset sanomaan asiasi niin kuin sen tarkoitat, kun voit työstää kirjettä vaikka monta päivää ennen kuin annat sen vaimon luettavaksi.
Yleensä kukaan ei heitä tuollaista kirjettä roskikseen ennen kuin on sen lukenut.
Ja näytä se vaimollesi. Jos et sanoin osaa kertoa kuinka sinua painaa tämä asia, niin tästä tekstistä se kyllä ilmenee.
Minulla kesti vuosia tajuta, kuinka paljon mieheni kantoi huolta taloudellisesta selviytymisestämme, kun hänellä se varsinainen palkkapussi on monestakin syystä. Minä ajattelin rahankäyttöä enemmän fiilispohjalta, että elinaikainahan ne ostokset on tehtävä. Mieheni huoli kuitenkin käänsi pääni, sillä en halua oikeasti loukata häntä.
Meillä taloudenhoito on nyt tyydyttävää. Maksamme perheen kuluista tienaamisemme suhteessa. Tileiltämme menee automaattisesti lainanlyhennykset. Ja rahaa säästöön aina noin 10 prosenttia pitkäaikaisiin sijoitukseiin oli rahatilanne mikä hyvänsä.
Lisäksi säästämme itse toiset 10 prosenttia omiin hankintoihin, tyyliin, jos hella pamahtaa tai tarvin polkupyörän. Näiden käytöstä voi kumpikin päättää mitä haluaa. MInä teen unelmaostoksia lapsille tai hankin lomahöpöö, mutta vasta kun on rahat kasassa. Mies taas tallettaa omansa.
korkeakorkoiselle.
Meillä on vuodenvaihteessa budjettiriihi, jossa tarkastamme, mihin rahaa on mennyt, karsimme turhat rahanreiät ja vaikka se vaikeaa onkin, keskustelemme kohta kohdalta rahan käytöstä ja sovimme tulevan vuoden. Välillä halaamme toisiamme, kun homma ottaa niin voimille tai jatkamme seuraavana päivänä. Budjetti on valmis kun tuo em. systeemi on tarkistettu menokohta menokohdalta ja suurista tulevista hankinnoista (lomamatka, auton vaihto, kielimatka lapselle) on aito yksimielisyys saavutettu.
KOettakaa keskustella ja pilkkoa se talousasianne pieniksi paloiksi, jotta molemmat saavat tahtonsa läpi jossakin ja voivat ainakin jotenkin noudattaa omaa linjaansa.
ps. Nuukempi kannattaa valita puheenjohtajaksi.
niinkuin tuossa hahamottelet: pankkitunnukset omaan tietoon, etkä laita nimeäsi mihinkään papereihin. Silloin vaimosi joutuisi vastatusten todellisuuden kanssa ja tilanteenne muuttuisi tästä tähänastisesta junnaamisesta ja sinun ahdistuksestasi joksikin toiseksi. Aivan varmasti syntyy ensin hirveä sota, mutta ei mikään muutos ilman kipua lähde käyntiin. Puhe on vain tuulen pieksentää ellei se johda tekoihin.
ja myönnän, että olen luuseri, kun en laita stoppia tälle. Pankkitunnukset vaan pelkästään omaan tietoon ja nimeä ei yhteenkään paperiin niin vähentyisihän ainakin velanotto. Mutta helpompi on antaa periksi ja toivoa parasta, vaikka tietääkin, että se on vain tilapäinen helpotus. Tämä tässä ottaakin päähän! Tavallaan tässä on omaa syykin ja sitten on liian "munaton" saamaan "naista kuriin". Eihän sitä voi ulkopuolisille myöntää, että on näin tossunalla talousasioissa ja vaimo ilosesti hakee tunnuksillani lainaa tuhansia jne.
... menisitte yhdessä jollekin talousnevojalle/velkaneuvojalle. Sellaisiahan taitaa olla joka pankissa, ja käynnit eivät kai maksa mitään.
NImittäin mielestäni sinä olet oikeassa ja vaimosi väärässä, velkarahalla tai luotolla ostaminen on aina riski. Uskon, että pankin talousneuvojat ovat myös kanssasi samaa mieltä. Ehkä tämä voisi saada vaimon silmät aukeamaan.
Tietääkö vaimo, kuinka paljon henkistä stressiä aihe sinulle aiheuttaa? Että kyse ei ole vain pihistä tarkasta miehestä, vaan aihe todella painaa sinua ja pyörii mielessä jatkuvasti? Uskon, että vaimosi ei ymmärrä asian painavuutta sinulle.
Voisiko vaimolle myös ehdottaa, että kaikki suuret hankinnat tehdään säästämisen kautta? Eli ensin ennakkoon säästäisi tarvittavat rahat, vaikka erilliselle tilille, ja sitten summan tultua täyteen voisi mennä hyvällä omalla tunnolla mennä ostamaan tuotteen?
Tsemppiä teille molemmille, varmasti asia järjestyy :)
-Kotiäiti 27v