40+ ikäiset, mikä oli lapsuudenkotisi köyhien päivien ruoka?

Meillä oli perunavelli. Se oli velliksi laimennettua perunamuussia voisilmällä. 

Kaikkia jauheliharuokia jatkettiin metsäsienillä, ne kun on ilmaisia. Tämä on jäänyt vahvimmin mieleen ehkä siksi kun inhosin sieniä.

Itse kalastettu kala ja peruna. Kaali/jauhelihakeitto.

Miksi perheellänne oli köyhiä päiviä? Eivätkö vanhempasi osanneet käyttää rahaa, vai eikö aivokapasiteetti riittänyt kunnon ammattiin?

Kaikki syötiin mitä Äiti pöytään toi.

Ei kyllä ole jäänyt mieleen ainittakaan köyhää ruokaa. Perunavelliki on hyvää :D

Ps. Köyhiä oltiin

Ei hyvänen aika meillä koskaan ollut purkkihernekeittoa, sehän oli kallista!

Äiti keitti kuivatuista herneistä ja porsaan luusta 6 litran kattilan hernekeittoa, joka kesti koko viikon 6 hengen perheelle, koska loppua kohden sitä laimennettiin vedellä.

Lapsuuteni 80-luvulta muistan makaronilaatikon jauhelihalla,siskomakkarakeiton, kalakeittoja oli mutta oli kalastajiakin heh, kotletit tulee mieleen..riisi,perunamuusi ..ei kai noi nyt niin paljoa maksanut?.Luksusta oli lihakeitto ja kyljykset joita harvemmin oli. Näin muistelisin. Lapsena tosin meni noi einespizzat ja jossain määrin kaupan muovikuorihernekeitot. Itsetehdyt oli parempia. Berliininmunkit oli kanssa kova.

Purkki hernekeitto :D

en tiedä, yksinhuoltajaisän lapsena joka päivä oli aika köyhää:) eineksiä syötiin arkisin ja viikonloppuna murukastiketta eli makaroonia ja tomaattikeitto sekoitettuna ruskistettuun jauhelihaan. hienointa mitä isä kokkasi eli lihapullagratiinia, silloin tiesin että nyt hemmotellaan! oikein reseptistä kokkasi. muuten sitten leivottiin aamusämpylöitä rahan säästämiseksi. joskus tilattiin pizza. mitään herkkuja ei ollut kuin jouluna sain Karkkipussista ison pussin karkkeja, ajatella karkkia joululahjaksi. sellasta. olin aika fitissä kunnossa kyllä niinä aikoina. toisin sanoen alipainon rajoilla. 

Piapo eli talkkunajauho ja piimä tai sitten kesäkeitto. Niitä syötiin koko kesä. Eipä koskaan paljoa ruokaa ollut. 250g sika-nautajauhelihaa riitti monta päivää kolmelle hengelle. Olinkin silloin aina alipainoinen. Valis

Elin yksinhuoltajaäitini kanssa 90-luvun lama-aikaan. Eräässä vaiheessa äiti oli työttömänä. Kaiken järjen mukaan on varmasti ollut välillä tiukkaa, ja äitini oli mestari tekemään edullisesti ruokaa. Silti ei jäänyt mieleen, että olisi ollut mitään ”köyhien päivien” ruokia. Mietin, että kävikö meillä vaan tuuri, kun tuntuu, että ikäisteni lapsuutta/nuoruutta on leimannut lama. Moni on kertonut eläneensä ensin nousukaudella ylellistä elämää, ja kontrasti siihen oli huikea. Äitini oli vaatimattomista oloista lähtöisin, opiskeli akateemisen tutkinnon, mutta oli työssä, josta ei hääviä palkkaa maksettu. Silti mitään minulta ei puuttunut, sillä äiti oli sääståväinen ja hoiti talouttaan järkevästi. Oli kuolinpäiväänsä asti tosi säästeliäs omissa menoissaan, minua ja lapsiani kyllä hemmotteli. Mutta ne ruoat olivat aina suhteellisen edullista perusruokaa.

Perunavelli, purkkihernekeitto.

Vähään aikaan ei ostettu leipää, kun äiti leipoi sämpylöitä joka päivä.

Toisaalta oli kiva tulla kotiin, kun äiti työttömänä hääri siellä keittiössä. Oli kodikasta. Toisaalta en saanut vähään aikaan viikkorahaa, kun oli rahat niin tiukilla. 

Leipäressua syötiin usein. Aina tuntui olevan rahat tiukalla.

Vierailija kirjoitti:

Perunavelli, purkkihernekeitto.

Vähään aikaan ei ostettu leipää, kun äiti leipoi sämpylöitä joka päivä.

Toisaalta oli kiva tulla kotiin, kun äiti työttömänä hääri siellä keittiössä. Oli kodikasta. Toisaalta en saanut vähään aikaan viikkorahaa, kun oli rahat niin tiukilla. 

Edellinen yksinhuoltajaäidin tytär komppaa. Kun äiti oli työttömänä, niin aina oli odottamassa hyvä ruoka (ei kuitenkaan kallis). Äiti leipoi paljon. Muistan erityisesti ne englantilaiset teeleivät, joita äiti pakkasi mukaan ylioppilaskirjoituksiini.

Äiti teki joskus 70-luvulla sellaisia "makkarakuppeja". Makkara oli vähän isompaa, tyyliin lauantaimakkaran kokoista ja siitä leikattiin siivuja, jotka laitettiin pellin päällä uuniin. Uunissa ne reunat vähän käpristyi ja niistä tuli kupin muotoisia. En muista, mutta oletan, että niiden kanssa oli perunamuusia tai keitettyä perunaa ja ruskeaa kastiketta. Tämä oli varmaan aika halpaa ruokaa. Onko kukaan muu syönyt makkarakuppeja?

Emma K. kirjoitti:

Leipäressua syötiin usein. Aina tuntui olevan rahat tiukalla.

Mikä ihme on leipäressu?

Silakkalaatikko. "Kyllä ne ruodot pehmenee." Ja pah.

Mun vanhemmat olivat nuukia. Se on muuten vaiva, joka pahenee iän myötä. Heillä on nykyään muutamia sijoitusasuntoja, mutta kumpikaan ei vieläkään kokkaa hyvin.

En kärsinyt köyhistä päivistä. Ravitsemuksellisesti ruoka oli kasvisvoittoista, ehkä proteiinia olisi voinut olla hieman enemmän. Äiti oli jatkuvasti töissä ja teki ruokaa moneksi päiväksi eteenpäin, meitä oli monta lasta. Osittain me teimme ruuat isän avustaessa.

Söimme perheenä jatkuvasti keittoja, laatikkoruokia, perunoita ja kastikkeita, muusia/kokoperunoita maksapihvejä, maksa-perunapihvejä, syksy-talvi porkkana-, kyssäkaali-ja lantturaasteita (omasta maasta-olivat mehukkaita ja maukkaita). Kesäisin oli aina salaattia ja kyllästyin siihen normilehtisalaattiin. Kesällä oli usein myös itse tehtyä viiliä ja talkkunaa. Sämpylät tehtiin itse, samoin vispi- yms. puurot.

Köyhäilyä? Ei, vaan taloudellista ja ravitsemuksellisesti järkevää.

80-lukua elettiin. Lautasella oli erittäin usein perunaa ja sen kanssa ruskeaa kastiketta jossa oli joko nakkeja, makkaraa tai jauhelihaa. Salaattina kurkkua ja tomaattia tai porkkanaraastetta. Kun meitä oli viisi, ihmetteln vieläkin että yksi kalapuikkopaketti jaettiin koko perheen kesken??? Iskä luultavasti söi vinon pinon leipää ruoan lisäksi. Molemmat vanhemmat oli töissä, paitsi aikoina jolloin äiti oli kahdesta pikkuveljestä kotona. Maksoivat asuntolainaa pois. 

Vähän ennen pois muuttamistani pidin kyllä aikamoisen puheen, että onko ihan pakko syödä nakki- ja makkararuokia, kun ei niistä kerran oikein kukaan tykkää. Omassa kotona en ole niihin juurikaan koskenut. Ne taisivat loppua lautaselta aika pian. Toki vuosien varrella oli tullut uusia ruokia ja riisiäkin alkoi ilmestyä lautaselle. 

Hengissä ja hoikkana pysyin aina 20-vuotiaaksi. Ja pitkään pidin "karkkipäivää" myös omassa kotonani, joskin se alkoi repsahtaa herkutteluksi pitkin viikkoa. 

Makaronilaatikko

Kastike ja perunat

Riisiä ja kanaa

Karjalanpaisti

Hernekeitto

Kalakeitto

Lihakeitto

Samaa syön vieläkin ja ihan terveenä pysynyt