Mikä elämässäsi ei ole mennyt kuten suunnittelit?

Avioliitto. Suunnittelin, uskoin ja toivoin että olemme yhdessä kuolemaan asti.

Uravalinta. Olin aina hyvä koulussa ja lukiossa, pääsin yliopistoon opiskelemaan suoraan sitä alaa mitä halusin. Nyt olen ollut pari vuotta työelämässä ja se on niin erilaista, kuin ajattelin. Vatuttaa kovasti, koska olen tehnyt kaiken "oikein" ja "tätähän halusin". Koko ala vatuttaa. Yritän päästä opiskelemaan toista alaa ja opiskella töiden ohessa...

Sain kyllä sen miehen jonka halusin ja jota rakastan, mutta minä, jolla on voimakas libido ja joka olen aina tiennyt asian, päädyin yhteen miehen kanssa, joka pihtaa. Ensimmäinen yhteinen vuosi tai pari oli yhtenevät halut, mutta sitten kun olin jo tunteiden osalta koukussa eli rakastunut ja sitoutunut yhteiseen tulevaisuuteen, alkoi tämä. Harmittaa. En olisi ikinä uskonut päätyväni tällaiseen tilanteeseen.

Ei mikään. Kirjaimellisesti!

Ei mikään. Suomessa en saanut töitä, mutta nykyisin olen ihan hyväpalkkaisessa työssä ulkomailla.

Helpompi olisi kertoa, mikä meni niin kuin suunnittelin.

Oikeastaan se, että minulla yleensäkin on hyvä parisuhde ja perhe, on sitä, mitä toivoin ja "suunnittelin". Mutta sain sen myöhemmin kuin nuorena kuvittelin, ja lapsilukukin on eri.

Mutta vaikka suurin osa elämästäni on mennyt eri tavalla kuin suunnittelin, ei kaikki ole huonosti tai edes huonommin mennyt. Esim. puoliso on parempi kuin osasin toivoa.

Luulin, että olisin naimisissa tähän ikään mennessä ja minulla olisi ystäviä, mutta olen yhtä yksinäinen kuin teini-ikäisenä..

N28 sinkku

Eipä juur mikään.

Olin aina satavarma, ettäolen niin hyvä vaimo, että avioliitto kestää, ja niin hyvä äiti, ettei minun lapseni tarvitse kärsiä mt-ongelmista. En ollut kumpaakaan. Tai jos olin, niin elämässä on muita vaikuttavia voimia.

Ei niin mikään.

Aspergerin oireyhtymän olisin voinu jättää väliin tästä elämästä. Tosin sen kautta mulla on myös vahvuuksia joita muilla ei ole enkä haluaisi luopua niistä. Kunhan perussosiaalisuus riittäis tässä maailmassa niin olisin erittäin tyytyväinen.

T: aspergerdiagnoosin 8-vuotiaana saanut nuorimies

Aivan liikaa perintöä. Kuvittelin että isäni olisi ehtinyt juoda kaiken isovanhempien perinnön mutta kuolikin alta kaksi vuotta siitä kun mummu kuoli. Ja rahassa tämä on paljon (eli töitä ei enää tarvitsisi tehdä. Teen kuitenkin että järki säilyisi). En ansainnut tätä mutta otin vastaan.

Ei oikeastaan mikään, mutta loppujen lopuksi olen saanut paljon parempia asioita tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Olin aina satavarma, ettäolen niin hyvä vaimo, että avioliitto kestää, ja niin hyvä äiti, ettei minun lapseni tarvitse kärsiä mt-ongelmista. En ollut kumpaakaan. Tai jos olin, niin elämässä on muita vaikuttavia voimia.

Elämässä on muitakin vaikuttavia voimia, ja niitä on paljon.

Perhe. Suunnittelin meneväni nuorena naimisiin ja saavani paljon lapsia, mutta nyt 34-vuotiaana olen edelleen yksin ja taitaa olla aika luopua haaveestani. En kerkeä enää saamaan isoa perhettä.

Suunnittelin eläväni lapsettomana ja ilman parisuhdetta. No toisin kävi. N56

Kaikki

Unelmoin jo ihan lapsesta asti, että saisin monta lasta. Satuin sitten menemään naimisiin sellaisen miehen kanssa, jonka hedelmällisyys oli huono. Mulla oli yksi lapsi ennestään ja aviomiehen kanssa sain sitten pitkään kestäneiden hoitojen jälkeen sen toisen. Olisin todellakin halunnut enemmän lapsia, olen älyttömän lapsirakas :/ Mutta lapsenlapsia odotellessa nyt sitten...

Oikeastaan kaikki:) Haaveita toki oli mutta silti köyhän stadilaisperheen tyttärenä ajattelin että haaveet on vain haaveita.

Sain paljon enemmän! Rakastavan parisuhteen, ihanat lapset ja lastenlapset, upean omakotitalon (3. itsellesuunniteltu menossa), puutarhan, talon etelästä, hyvän ja mielenkintoisen uran joka nyt on jo ohi (jäin tk eläkkeelle), ihania ystäviä ympärille. Matkoja ympäri maailmaa

Nyt enää toivon että saisin mautittua tuosta kaikesta vielä parikymmentä vuotta!

En oikeastaan suunnitellut mitään. Olen vaan ajelehtinut kaikki nämä 65 vuotta. Silti olen tyytyväinen ja elämä on ihan hyvää. Olisihan minulla ollut mahdollisuus hakeutua 9,7 keskiarvolla opiskelemaan, mutta tää nyt meni näin.